Siirry pääsisältöön

Michel Houellebecq: Halujen taistelukenttä

Tarkoituksenani ei ole lumota sinua hienostuneilla psykologisilla huomioilla. En yritä nyhtää sinulta suosionosoituksia hienostuneisuudellani ja huumorillani. Jotkut kirjailijat käyttävät lahjojaan erilaisten sieluntilojen, luonteenpiirteiden jne. hienovaraiseen kuvailuun. Minun ei voi sanoa kuuluvan heidän joukkoonsa. Kaikenlaiset realististen yksityiskohtien kasautumat, joiden katsotaan kuvaavan selkeästi eriytettyjä henkilöhahmoja, ovat aina tuntuneet minusta, anteeksi vain, silkalta potaskalta.

Tämän lyhyen romaanin päätin lukea yksinkertaisesti uteliaisuudesta: Millaista on Ranskan vihatuimman kirjailijan titteliä kantavan miehen teksti? Miehen, joka heti romaanin alussa irtisanoo itsensä perinteisistä romaanikirjallisuuden konventioista ja puhuttelee lukijaa suorasukaisesti, jopa epäkohteliaasti, läpi romaanin.

Michel Houellebecq tuntuu minusta jonkinlaiselta postmodernilta versiolta Albert Camus'ta. Halujen taistelukenttä on kuin Sivullisen yksinkertaistettu ja modernisoitu muunnelma: henkilöhahmot on pelkistetty syrjäytyneiksi epäonnistujiksi. He ovat tosielämän sivullisia, seuraajia ja katsojia, joita ympäröivä maailma ei juuri hätkäytä. Nihilismin aatteelle tyypillisesti millään ei ole mitään väliä.

Päähenkilö on oravanpyörässä passiivisesti pyöriskelevä atk-suunnittelija, jonka ainoa aktiviteetti elämässä on kirjoittaa eettis-filosofisia "eläinsepitelmiä" tyyliin Dialogi lehmän ja tammavarsan välillä. Ymmärrän, miksi jotkut vihaavat Houellebecqia. Täytyy sanoa, että tämän teoksen pointti meni täysin ohi eikä kirja varmasti jää mieleen.

Kirjasta on myös tehty Philippe Harelin ohjaama elokuva, Extension du domaine de la lutte.

Michel Houellebecq: Halujen taistelukenttä. WSOY. 2009.
Ranskankielinen alkuteos: Extension du domaine de la lutte
Suomentaja: Ville Keynäs

HS Kirjat: "Masennus sankaruutena, suunnilleen"
Savon Sanomat: "Länsimaisen ihmisen turhuuden markkinat"
Wikipedia: Michel Houellebecq

Katso myös nämä:

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Anna Karenina -kimppaluku

Nyt kun syksy on virallisesti polkaistu käyntiin syyskuun muodossa ja viimeisetkin kesälomat on varmaan pidetty, on aika tarttua uusiin haasteisiin myös lukemisen osalta. Tässä kuussa alkoi Kadonnutta aikaa etsimässä -haaste ja Satu pisti pystyyn Ruusun nimi -read-a-longin , mutta jos joku vielä kaipailee lukuhaastetta loppuvuodelle, niin nyt olisi oiva tilaisuus saada vertaistukea Anna Kareninan lukemiseen! Romaanin lukemalla voi samalla osallistua vaikka 10 klassikkoa -haasteeseen tai 500+ minihaasteeseen hiukan jälkijunassa. :) Itse laitan kimppaluvun pystyyn lähinnä haasteeksi itselleni, jotta saisin tämän tiiliskiven luettua vuoden loppuun mennessä. Mutta olisi ilahduttavaa, jos tähän uskaltautuisi mukaan muitakin, jotta kimppaluku olisi nimensä veroinen! :) Anna Karenina on alun perin julkaistu jatkokertomuksena, joten sen lukeminen osissa pidemmän ajan kuluessa on itse asiassa Tolstoin alkuperäiselle julkaisulle "uskollisempi" tapa lähestyä teosta. Romaani ja...

Tiiliskivifobia

Nyt kun blogeissa pohditaan kesä- ja lomalukemisia ja toisaalla mietitään tiiliskiven pohjimmaista merkitystä, niin minäkin ajattelin paljastaa kesäprojektini, joka on eräs tiiliskiveksikin kutsuttu teos. Teen tämän postauksen täysin itsekkäistä syistä; kuvittelen nimittäin, että jos olen uskotellut teille näin julkisesti täällä blogissani, että aion moiseen projektiin ryhtyä, niin en voi enää perääntyä siitä. Blogiyhteisön painostus rohkaiseva kannustus saa siis minut lukemaan tämän ja ehkä jopa erehdyn nauttimaan siitä! :) Kyseessä on siis Leo Tolstoin Anna Karenina . Tuo suuri maailmankirjallisuuden klassikko, yleissivistykseen kuuluva teos, jokaisen itseään kunnioittavan, sivistyneen lukutoukan hyllyssä jököttävä järkäle. Miksi, oi miksi, en käynyt katsomassa tätä Turun kaupunginteatterissa viime vuonna? Miksi en ylipäätään ole nähnyt tästä yhtäkään näytelmä-, tv- tai elokuvasovitusta, vaikka luulisi, että niitä on pilvin pimein? Miten ihmeessä kirja on tietämättömyydestäni ...

William Shakespeare: Romeo ja Julia

Voi Romeo, Romeo, miksi olet Romeo? Hylkää isäsi ja kiellä nimesi, tai jos et tahdo, vanno että rakastat, enkä minä silloin ole Capulet. Romeo ja Julia taitaa olla yksi esitetyimmistä ja tunnetuimmista (ellei tunnetuin) Shakespearen näytelmistä, "kaikkien aikojen rakkaustarina", josta on tehty tuhat ja yksi versiota ja uudelleentulkintaa. Shakespeare saa silti usein kaiken kunnian rakkaustarinan keksimisestä; moni ei tiedä, että hän ei suinkaan ollut ensimmäinen, joka kirjoitti Romeon ja Julian kohtalokkaasta suhteesta. Tarinaa oli kerrottu eri muodoissa ympäri Eurooppaa jo vuosikymmenten ajan ennen Shakespearen näytelmäversiota, ja se oli hänen yleisölleen hyvin tuttu. Shakespearen pääasiallinen lähde oli eräs Arthur Brooken runoteos, Romeus and Juliet (1562), josta näytelmän juoni ja kaikki sen henkilöt ovat peräisin. Romeon ja Julian hienous ei ehkä perustukaan pelkkään tarinaan vaan tapaan, jolla Shakespeare sen esittää. Näytelmää pidetään mestariteoksena ositt...