tiistai 7. huhtikuuta 2009

Andreï Makine: Vera

Minua pidätteli Mirnojessa ehkä myös tunne, että sain ensimmäisen kerran kokea jotakin hyvin alkuperäistä. Siinä ajanjälkeisessä olotilassa, jossa kylä eli pohjoisen taivaan alla, asiat ja elävät olennot tuntuivat vapautuvan hyödyllisyyden vaatimuksista ja alkoivat olla pidettyjä silkan olemassaolonsa takia.

Andreï Makinen pienoisromaani unohtuneesta Mirnojen kylästä Vienanmeren rannalla on tunnelmaltaan hyvin samanlainen kuin hänen aiempi romaaninsa Ranskalainen testamentti. Lukiessa katoaa välillä itsekin jonnekin ajattomaan, kadonneeseen paikkaan, jossa nykyhetkellä tai tulevaisuudella ei juuri ole merkitystä. Pysähtyneisyys ei kuitenkaan ole painostavaa vaan rauhallisen rentouttavaa. Suomentaja Annikki Sunin kieli kuvastaa erinomaisesti romaanin karua ja riisuttua, mutta samalla oudon kaunista maailmaa.

Unohdettuun maailmaan lukijaa johdattelee myös romaanin päähenkilö, intoa ja moderneja ajatuksia pursuileva nuori kirjailija ja tutkija. Hänen tehtävänään on tutkia Mirnojen kylän kansanperinnettä, mutta hän ymmärtää pian saapuneensa ulkopuolisena paikkaan, jossa kansa on yhtä kuin kourallinen kuolemaa odottavia mummoja, sotaleskiä, joiden perinteet kuolevat heidän mukanaan. Kylän erikoisuus on vanhuksia hoivaava  nuori nainen, Vera, joka on odottanut kadonneeksi ilmoitettua miestään sodasta jo kolmenkymmenen vuoden ajan. Tutkija kiinnostuu Verasta ja tämän pakkomielteisestä odotuksesta, naisen elämän ilmeisestä tarkoituksettomuudesta.

Romaani on runollisen kaunis kuvaus naisesta, jolla on tuskin lainkaan uutta elämää ympärillään tai tulevaisuutta edessään, mutta joka uhkuu silti suurta rakkautta.

Andreï Makine: Vera. WSOY. 2005.
Ranskankielinen alkuteos: La Femme qui attendait
Suomentaja: Annikki Suni

Turun Sanomat: "Talviunelmia romantikoille"
Kirja.fi: Andreï Makine
Wikipedia: Andreï Makine

Katso myös nämä:

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti