Siirry pääsisältöön

Pirkko Saisio: Kainin tytär

Kaupunki lepäsi kuin orvokin lehdellä. Pakkanen kiristyi ja täplitti taivaan pienillä, julmilla tähdillä.
Ei tehnyt mieli kotiin.
Menin ravintolaan, jossa oli punavalkoruutuiset pöytäliinat ja seinillä joukko pronssisia, masentuneen näköisiä säveltäjiä.
Paikka oli täynnä. Puhe kävi kiihkeänä ja kuluneena: jokaisella oli teemansa ja vain harva jaksoi varioida omaansa.

Pirkko Saisio - Suomen seksuaalivähemmistöjen ikioma varhainen poliittinen kulttuurivaikuttaja, näyttelijä ja kirjailija - suunnitteli jo 1970-luvulla julkaisevansa romaanin homoseksuaalisuudesta, mutta lykkäsi kustantajan painostuksesta/kehotuksesta aihetta 1980-luvulle asti.

Kainin tytär oli varmasti omana aikanaan radikaalimpi kuin nykyään. Romaani kahden taiteilijan, venäläisen äidin ja suomalaisen isän pianistityttären, Riskun, ja pappilan kapinallisen viulistin, Annan, suhteesta ei ole kestänyt aikaa kovin hyvin. Tekotaiteellisuudella, muka-runollisilla kielikuvilla ja taiteilijoiden turhautuneella luomisen tuskalla ja kärsimyksellä on leikitty liiankin kanssa. Pirstaleisesta romaanista ei saa mitään kunnon otetta; toisaalta se on tarkoituskin.

Saisio on kirjoittanut romaaneja myös salanimillä Jukka Larsson ja Eva Wein. Vuonna 2003 hän sai Finlandia-palkinnon omaelämäkerrallisesta romaanistaan Punainen erokirja.

Pirkko Saisio: Kainin tytär. Kirjayhtymä. 1984.

Kirja.fi: Pirkko Saisio
Wikipedia: Pirkko Saisio

Katso myös nämä:
Tunnisteet:

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

William Shakespeare: Romeo ja Julia

Voi Romeo, Romeo, miksi olet Romeo? Hylkää isäsi ja kiellä nimesi, tai jos et tahdo, vanno että rakastat, enkä minä silloin ole Capulet. Romeo ja Julia taitaa olla yksi esitetyimmistä ja tunnetuimmista (ellei tunnetuin) Shakespearen näytelmistä, "kaikkien aikojen rakkaustarina", josta on tehty tuhat ja yksi versiota ja uudelleentulkintaa. Shakespeare saa silti usein kaiken kunnian rakkaustarinan keksimisestä; moni ei tiedä, että hän ei suinkaan ollut ensimmäinen, joka kirjoitti Romeon ja Julian kohtalokkaasta suhteesta. Tarinaa oli kerrottu eri muodoissa ympäri Eurooppaa jo vuosikymmenten ajan ennen Shakespearen näytelmäversiota, ja se oli hänen yleisölleen hyvin tuttu. Shakespearen pääasiallinen lähde oli eräs Arthur Brooken runoteos, Romeus and Juliet (1562), josta näytelmän juoni ja kaikki sen henkilöt ovat peräisin. Romeon ja Julian hienous ei ehkä perustukaan pelkkään tarinaan vaan tapaan, jolla Shakespeare sen esittää. Näytelmää pidetään mestariteoksena ositt...
4 kommenttia
Lue lisää

Hassan Blasim: Allah99

Minua taas riivaa kirjoittamisen pakkomielle: se nostaa päätään päivin ja öin. Saneleva, käskevä pakkomielle, josta en pysty pyristelemään eroon. Ja se vain paisuu entisestään aina kun hauraaseen tomumajaani iskee milloin mikäkin kuume, joka jälleen lähettää kirjoituskärpäsen lentoon.  Allah99 on Suomessa asuvan irakilaislähtöisen Hassan Blasimin ensimmäinen romaani palkittujen novellikokoelmien ( Vapaudenaukion mielipuoli ja Irakin Purkkajeesus ) jälkeen. Vaikka teos onkin luokiteltu romaaniksi, se on oikeastaan eräänlainen tarinakokoelma, joka viis veisaa perinteisen romaanin muodosta ja säännöistä. Suomentaja Sampsa Peltonen kuvailee teosta esipuheessaan näin: Teosta on tituleerattu romaaniksi, mutta oikeastaan sen genre on yhtä holtiton kuin sisältökin. Kirjassa on kehysjuoni, mutta sisäkkäiset kertomukset huitelevat reippaasti kehyksen ulkopuolella, kun maailmanpoliittiset olosuhteet kietoutuvat henkilöhahmojen yksityiselämään usein absurdilla tavalla. Pelkäsin etukät...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Tiiliskivifobia

Nyt kun blogeissa pohditaan kesä- ja lomalukemisia ja toisaalla mietitään tiiliskiven pohjimmaista merkitystä, niin minäkin ajattelin paljastaa kesäprojektini, joka on eräs tiiliskiveksikin kutsuttu teos. Teen tämän postauksen täysin itsekkäistä syistä; kuvittelen nimittäin, että jos olen uskotellut teille näin julkisesti täällä blogissani, että aion moiseen projektiin ryhtyä, niin en voi enää perääntyä siitä. Blogiyhteisön painostus rohkaiseva kannustus saa siis minut lukemaan tämän ja ehkä jopa erehdyn nauttimaan siitä! :) Kyseessä on siis Leo Tolstoin Anna Karenina . Tuo suuri maailmankirjallisuuden klassikko, yleissivistykseen kuuluva teos, jokaisen itseään kunnioittavan, sivistyneen lukutoukan hyllyssä jököttävä järkäle. Miksi, oi miksi, en käynyt katsomassa tätä Turun kaupunginteatterissa viime vuonna? Miksi en ylipäätään ole nähnyt tästä yhtäkään näytelmä-, tv- tai elokuvasovitusta, vaikka luulisi, että niitä on pilvin pimein? Miten ihmeessä kirja on tietämättömyydestäni ...
31 kommenttia
Lue lisää