Siirry pääsisältöön

Ursula K. Le Guin: Lavinia

Itse asiassa runoilija antoi minulle vain nimen ja minä olen itse luonut itseni. Mutta ilman häntä taitaisin olla nimetön. En ole koskaan moittinut häntä. Ei runoilijakaan voi kaikessa onnistua.
Mutta outoa silti, ettei hän antanut minulle ääntä. Minä en puhunut hänelle ennen sitä yötä, jolloin tapasimme alttarilla tammien alla. Mistä minun ääneni oikein on kotoisin? Ääni joka huutaa tuuleen Albunean rinteillä, ääni joka puhuu kieletönnä ikiomaa kieltään?

Ursula K. Le Guinin kirjoja olen aikonut lukea jo pitempään; Lavinia on niiden uusimmasta päästä. Luin etukäteen pari romaania hehkuttavaa arvostelua, mutta täytyy myöntää että kirja oli kuitenkin jonkinlainen pettymys. Romaanin henkilöt, itse Laviniaa lukuun ottamatta, jäivät hyvin etäisiksi, ja tarpeettoman yksityiskohtainen selitys alueen maantieteestä (kirjassa oli myös kartta) ja heimojen välisistä poliittisista selkkauksista häiritsivät muuta kerrontaa. Ihan tällaista en odottanut.

Laviniassa on mielenkiintoinen häivähdys metafiktiivisyyttä: romaanin päähenkilö tietää olevansa fiktiivinen henkilö. Latiumin kuninkaan tytär, Lavinia, tapaa pyhässä uhrilehdossa tulevaisuuden aaveen, roomalaisen Vergiliuksen, joka kirjoitti Homeroksen Odysseiaan verrattavan kansalliseepoksen, Aeneiksen. Vergiliuksen runossa kuningatar Lavinia on vain muutaman säkeen arvoinen sivuhenkilö, mutta Le Guin antaa naiselle äänen, luo tälle persoonan ja päästää tämän itse keskustelemaan runoilijan kanssa omasta identiteetistään.

Lavinia elää miesten ja kotijumalien hallitsemaa elämäänsä Italiassa n. 1200-luvulla eaa. Äitinsä painostuksesta huolimatta hän kieltäytyy naimasta sukulaismiestä, Turnusta, koska on nähnyt näyn mereltä saapuvasta sankarista, joka on hänen tuleva puolisonsa. Mereltä saapuukin troijalaispakolaisten joukko mukanaan suuri sotasankari, Aeneas. Kuten Spartan Helena, myös Latiumin Lavinia aiheuttaa tahtomattaan sodan eri kansojen ja miesten taistellessa hänestä ja hänen maastaan.

Ursula K. Le Guin: Lavinia. WSOY. 2009.
Englanninkielinen alkuteos: Lavinia
Suomentaja: Kristiina Rikman

HS kirjat: "Rooman alkulähteiltä löytyy nainen"
Kirjavinkit: Lavinia
Wikipedia: Ursula K. Le Guin


Katso myös nämä:
Tunnisteet:

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Anna Karenina -kimppaluku

Nyt kun syksy on virallisesti polkaistu käyntiin syyskuun muodossa ja viimeisetkin kesälomat on varmaan pidetty, on aika tarttua uusiin haasteisiin myös lukemisen osalta. Tässä kuussa alkoi Kadonnutta aikaa etsimässä -haaste ja Satu pisti pystyyn Ruusun nimi -read-a-longin , mutta jos joku vielä kaipailee lukuhaastetta loppuvuodelle, niin nyt olisi oiva tilaisuus saada vertaistukea Anna Kareninan lukemiseen! Romaanin lukemalla voi samalla osallistua vaikka 10 klassikkoa -haasteeseen tai 500+ minihaasteeseen hiukan jälkijunassa. :) Itse laitan kimppaluvun pystyyn lähinnä haasteeksi itselleni, jotta saisin tämän tiiliskiven luettua vuoden loppuun mennessä. Mutta olisi ilahduttavaa, jos tähän uskaltautuisi mukaan muitakin, jotta kimppaluku olisi nimensä veroinen! :) Anna Karenina on alun perin julkaistu jatkokertomuksena, joten sen lukeminen osissa pidemmän ajan kuluessa on itse asiassa Tolstoin alkuperäiselle julkaisulle "uskollisempi" tapa lähestyä teosta. Romaani ja...
20 kommenttia
Lue lisää

William Shakespeare: Romeo ja Julia

Voi Romeo, Romeo, miksi olet Romeo? Hylkää isäsi ja kiellä nimesi, tai jos et tahdo, vanno että rakastat, enkä minä silloin ole Capulet. Romeo ja Julia taitaa olla yksi esitetyimmistä ja tunnetuimmista (ellei tunnetuin) Shakespearen näytelmistä, "kaikkien aikojen rakkaustarina", josta on tehty tuhat ja yksi versiota ja uudelleentulkintaa. Shakespeare saa silti usein kaiken kunnian rakkaustarinan keksimisestä; moni ei tiedä, että hän ei suinkaan ollut ensimmäinen, joka kirjoitti Romeon ja Julian kohtalokkaasta suhteesta. Tarinaa oli kerrottu eri muodoissa ympäri Eurooppaa jo vuosikymmenten ajan ennen Shakespearen näytelmäversiota, ja se oli hänen yleisölleen hyvin tuttu. Shakespearen pääasiallinen lähde oli eräs Arthur Brooken runoteos, Romeus and Juliet (1562), josta näytelmän juoni ja kaikki sen henkilöt ovat peräisin. Romeon ja Julian hienous ei ehkä perustukaan pelkkään tarinaan vaan tapaan, jolla Shakespeare sen esittää. Näytelmää pidetään mestariteoksena ositt...
4 kommenttia
Lue lisää

Tiiliskivifobia

Nyt kun blogeissa pohditaan kesä- ja lomalukemisia ja toisaalla mietitään tiiliskiven pohjimmaista merkitystä, niin minäkin ajattelin paljastaa kesäprojektini, joka on eräs tiiliskiveksikin kutsuttu teos. Teen tämän postauksen täysin itsekkäistä syistä; kuvittelen nimittäin, että jos olen uskotellut teille näin julkisesti täällä blogissani, että aion moiseen projektiin ryhtyä, niin en voi enää perääntyä siitä. Blogiyhteisön painostus rohkaiseva kannustus saa siis minut lukemaan tämän ja ehkä jopa erehdyn nauttimaan siitä! :) Kyseessä on siis Leo Tolstoin Anna Karenina . Tuo suuri maailmankirjallisuuden klassikko, yleissivistykseen kuuluva teos, jokaisen itseään kunnioittavan, sivistyneen lukutoukan hyllyssä jököttävä järkäle. Miksi, oi miksi, en käynyt katsomassa tätä Turun kaupunginteatterissa viime vuonna? Miksi en ylipäätään ole nähnyt tästä yhtäkään näytelmä-, tv- tai elokuvasovitusta, vaikka luulisi, että niitä on pilvin pimein? Miten ihmeessä kirja on tietämättömyydestäni ...
31 kommenttia
Lue lisää