Siirry pääsisältöön

Ursula K. Le Guin: Lavinia

Itse asiassa runoilija antoi minulle vain nimen ja minä olen itse luonut itseni. Mutta ilman häntä taitaisin olla nimetön. En ole koskaan moittinut häntä. Ei runoilijakaan voi kaikessa onnistua.
Mutta outoa silti, ettei hän antanut minulle ääntä. Minä en puhunut hänelle ennen sitä yötä, jolloin tapasimme alttarilla tammien alla. Mistä minun ääneni oikein on kotoisin? Ääni joka huutaa tuuleen Albunean rinteillä, ääni joka puhuu kieletönnä ikiomaa kieltään?


Ursula K. Le Guinin kirjoja olen aikonut lukea jo pitempään; Lavinia on niiden uusimmasta päästä. Luin etukäteen pari romaania hehkuttavaa arvostelua, mutta täytyy myöntää että kirja oli kuitenkin jonkinlainen pettymys. Romaanin henkilöt, itse Laviniaa lukuun ottamatta, jäivät hyvin etäisiksi, ja tarpeettoman yksityiskohtainen selitys alueen maantieteestä (kirjassa oli myös kartta) ja heimojen välisistä poliittisista selkkauksista häiritsivät muuta kerrontaa. Ihan tällaista en odottanut.

Laviniassa on mielenkiintoinen häivähdys metafiktiivisyyttä: romaanin päähenkilö tietää olevansa fiktiivinen henkilö. Latiumin kuninkaan tytär, Lavinia, tapaa pyhässä uhrilehdossa tulevaisuuden aaveen, roomalaisen Vergiliuksen, joka kirjoitti Homeroksen Odysseiaan verrattavan kansalliseepoksen, Aeneiksen. Vergiliuksen runossa kuningatar Lavinia on vain muutaman säkeen arvoinen sivuhenkilö, mutta Le Guin antaa naiselle äänen, luo tälle persoonan ja päästää tämän itse keskustelemaan runoilijan kanssa omasta identiteetistään.

Lavinia elää miesten ja kotijumalien hallitsemaa elämäänsä Italiassa n. 1200-luvulla eaa. Äitinsä painostuksesta huolimatta hän kieltäytyy naimasta sukulaismiestä, Turnusta, koska on nähnyt näyn mereltä saapuvasta sankarista, joka on hänen tuleva puolisonsa. Mereltä saapuukin troijalaispakolaisten joukko mukanaan suuri sotasankari, Aeneas. Kuten Spartan Helena, myös Latiumin Lavinia aiheuttaa tahtomattaan sodan eri kansojen ja miesten taistellessa hänestä ja hänen maastaan.

Ursula K. Le Guin: Lavinia. WSOY. 2009.
Englanninkielinen alkuteos: Lavinia
Suomentaja: Kristiina Rikman

HS kirjat: "Rooman alkulähteiltä löytyy nainen"
Kirjavinkit: Lavinia
Wikipedia: Ursula K. Le Guin


Katso myös nämä:

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Anni Kytömäki: Kultarinta

Kansi: Sanna-Reeta Meilahti Mutta ehkä muut ihmiset eivät metsässä ole samoja kuin avotaivaan alla. He muuttuvat yhtä aikaa läpinäkyviksi ja salaperäisiksi, tavallisiksi ja oudoiksi, samaksi aineeksi kuin tuuli, linnunlaulu ja neulasten kärjissä tiukkuvat vesihelmet. Metsässä heidän ytimeensä näkee hetkittäin. Tai ei, sen vain aavistaa. Olin lukenut yhden sivun ja yli 600 oli vielä edessä, kun minun piti laskea kirja alas ja hengähtää hetki. Anni Kytömäen kirjoitustyyli on pakahduttavan kaunista, lumoavaa, tarkkaa ja kuvailevaa. Luontosanat kuulostavat eksoottisilta uudissanoilta, mutta samalla ikiaikaisen perinteisiltä. Puhutaan murskasiipi linnusta, vesikivestä , maata suonivista poluista ja äänestä, joka sujuttelee puiden takaa. Sanotaan, että suomen kielessä ja murteissa on satoja eri sanoja pelkästään lumelle, mutta Kytömäen romaani osoittaa, miten runsaasti kielestä löytyy myös muita Suomen luontoon ja metsien kulttuuriperintöön liittyviä sanoja, joita tällainen luonnos

William Shakespeare: Romeo ja Julia

Voi Romeo, Romeo, miksi olet Romeo? Hylkää isäsi ja kiellä nimesi, tai jos et tahdo, vanno että rakastat, enkä minä silloin ole Capulet. Romeo ja Julia taitaa olla yksi esitetyimmistä ja tunnetuimmista (ellei tunnetuin) Shakespearen näytelmistä, "kaikkien aikojen rakkaustarina", josta on tehty tuhat ja yksi versiota ja uudelleentulkintaa. Shakespeare saa silti usein kaiken kunnian rakkaustarinan keksimisestä; moni ei tiedä, että hän ei suinkaan ollut ensimmäinen, joka kirjoitti Romeon ja Julian kohtalokkaasta suhteesta. Tarinaa oli kerrottu eri muodoissa ympäri Eurooppaa jo vuosikymmenten ajan ennen Shakespearen näytelmäversiota, ja se oli hänen yleisölleen hyvin tuttu. Shakespearen pääasiallinen lähde oli eräs Arthur Brooken runoteos, Romeus and Juliet (1562), josta näytelmän juoni ja kaikki sen henkilöt ovat peräisin. Romeon ja Julian hienous ei ehkä perustukaan pelkkään tarinaan vaan tapaan, jolla Shakespeare sen esittää. Näytelmää pidetään mestariteoksena ositt

Tapio Tamminen: Islamin aseeton soturi: Ghaffar Khan ja talebanien synty

Ghaffar Khanin perustama Khudai Khidmatgar -liike on historiallisesti ilmeisesti ainutlaatuinen sosiaalinen keksintö, sillä missään muualla väkivallaton vastarintaliike ei ole järjestäytynyt kurinalaiseksi aseettomaksi armeijaksi. Eilisessä Hesarissa oli syyskuussa menehtyneen tietokirjailija Tapio Tammisen muistokirjoitus. Tamminen muistetaan ehkä parhaiten Tieto-Finlandian vuonna 2015 voittaneesta Kansankodin pimeämpi puoli -teoksesta (2015), mutta itse olen lukenut vain Tammisen vuonna 2011 ilmestyneen tietokirjan Abdul Ghaffar Khanista . Kirjan lukemisesta on jo aikaa, mutta bloggausta en ole siitä tehnyt, joten päätin nyt kaivella vanhat muistiinpanot esiin.   Islamin aseeton soturi kertoo siis Ghaffar Khanista, joka perusti maailman suurimmaksi rauhanarmeijaksi kutsutun aseettoman liikkeen 1920-luvun lopulla brittiläisen Intian luoteisella raja-alueella, joka on nykyisin osa Pakistania. Tällä vuosituhannella kyseinen alue on tullut tunnetuksi erityisesti Yhdysvaltain pommituksi