Siirry pääsisältöön

Mia Malmi (toim.): Hullu akka!

Minä olen siis rakkaani myötä saanut neljä lasta synnyttämättä ainuttakaan. [...] sain tarpeekseni ainaisesta selittelystä ja otin käyttööni ruotsalaisten keksimän sanan, eli olen bonusäiti ja bonusmummi ja ylpeä siitä. Sitä en tosin tajua miksei minulle ole positiivista nimitystä suomen kielessä. Miksi olen Suomessa vain "isin tai vaarin naisystävä" tai "uusioperheen lapseton äiti"? Bonusäiti kuulostaa paljon paremmalta ja kielii jostakin positiivisesta. Bonusäiti on jotakin ihanaa ja lempeää lapsen elämässä.

Toimittaja, kirjailija Mia Malmin kokoama Hullu akka! Kirjoituksia naiseuden pimeältä puolelta sisältää pohdintoja ja tutkielmia sinkkuudesta, äitiydestä, parisuhteesta ja kaikesta siitä, mitä naisena olemiseen voi kuulua. Ääneen pääsevät mm. kirjailijat Hanna Hauru, Rosa Meriläinen ja Hanna-Riikka Kuisma sekä toimittajat Anna Perho ja Susanna Yliluoma. Miehistä näkökulmaa yrittävät ilmeisesti edustaa (kovin yksipuolisesti) Jouni Hynynen ja Roman Schatz.

Mia Malmi on antanut kaikkien kirjoittajien lähestyä aihetta täysin vapaasti omista lähtökohdistaan lähtien. Tuloksena on jotenkin epätasainen ja sekava kokoelma; osa teksteistä on humoristisia, kolumnityyppisiä tilityksiä; muutama taas lähentelee tieteellisen artikkelin tyyliä viittaamalla tutkimuskirjallisuuteen ja sisältämällä kattavan lähdeluettelon. Erityisesti Terhi Koulumiehen pseudotieteellinen teksti, joka pohjautuu aikansa eläneisiin Mars ja Venus -tyyppisiin parisuhdeoppaisiin oli outo. Samoin psykoanalyytikko Elina Reenkolan freudilaista tekstiä en osannut ottaa tosissaan: Reenkolan mukaan kun aikuinen nainen vihaa automaattisesti miehiä, koska on tyttönä kokenut tulevansa isänsä vuoksi syrjityksi äidinsä taholta. Juuri näin...

Osa teksteistä ärsytti pakostakin. Naisten käsitteleminen yhtenä yhtenäisenä joukkiona on jotenkin vanhanaikaista ja pakostakin käytetyt stereotypiat (suttuinen yksinhuoltajaäiti lähiössä, arvaamattomasti raivoava PMS-vaimo, häähullu, pullantuoksuinen superäiti) tuntuivat kulahtaneilta ja aikansa eläneiltä mielikuvilta. Mukaan mahtui toki positiivisia yllätyksiäkin. Esimerkiksi Seija Vilénin puolison, Anna Kortesalmen kirjoittama "Mangopuun varjossa eli elämää post-traumaattisessa uusioperheessä" antoi mielenkiintoisen näkökulman kaksiäitisen perheen perustamiseen, varsinkin kun luen parhaillaan Vilénin Mangopuun alla -romaania. Samoin Sunniva Strömnesin "Bonusäidin vaaleanpunainen avaruusasu" -teksti (josta lainaus yllä) käsitteli uusperheen äidin roolin ongelmia ihanan avoimesti ja rehellisesti.

Mia Malmi (toim.): Hullu akka! Kirjoituksia naiseuden pimeältä puolelta. Like. 2010.

Linkit:
Like: Hullu akka!
Kirjavinkit.fi: Hullu akka!
Savon Sanomat: Hullu akka!

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Anni Kytömäki: Kultarinta

Kansi: Sanna-Reeta Meilahti Mutta ehkä muut ihmiset eivät metsässä ole samoja kuin avotaivaan alla. He muuttuvat yhtä aikaa läpinäkyviksi ja salaperäisiksi, tavallisiksi ja oudoiksi, samaksi aineeksi kuin tuuli, linnunlaulu ja neulasten kärjissä tiukkuvat vesihelmet. Metsässä heidän ytimeensä näkee hetkittäin. Tai ei, sen vain aavistaa. Olin lukenut yhden sivun ja yli 600 oli vielä edessä, kun minun piti laskea kirja alas ja hengähtää hetki. Anni Kytömäen kirjoitustyyli on pakahduttavan kaunista, lumoavaa, tarkkaa ja kuvailevaa. Luontosanat kuulostavat eksoottisilta uudissanoilta, mutta samalla ikiaikaisen perinteisiltä. Puhutaan murskasiipi linnusta, vesikivestä , maata suonivista poluista ja äänestä, joka sujuttelee puiden takaa. Sanotaan, että suomen kielessä ja murteissa on satoja eri sanoja pelkästään lumelle, mutta Kytömäen romaani osoittaa, miten runsaasti kielestä löytyy myös muita Suomen luontoon ja metsien kulttuuriperintöön liittyviä sanoja, joita tällainen luonnos

William Shakespeare: Romeo ja Julia

Voi Romeo, Romeo, miksi olet Romeo? Hylkää isäsi ja kiellä nimesi, tai jos et tahdo, vanno että rakastat, enkä minä silloin ole Capulet. Romeo ja Julia taitaa olla yksi esitetyimmistä ja tunnetuimmista (ellei tunnetuin) Shakespearen näytelmistä, "kaikkien aikojen rakkaustarina", josta on tehty tuhat ja yksi versiota ja uudelleentulkintaa. Shakespeare saa silti usein kaiken kunnian rakkaustarinan keksimisestä; moni ei tiedä, että hän ei suinkaan ollut ensimmäinen, joka kirjoitti Romeon ja Julian kohtalokkaasta suhteesta. Tarinaa oli kerrottu eri muodoissa ympäri Eurooppaa jo vuosikymmenten ajan ennen Shakespearen näytelmäversiota, ja se oli hänen yleisölleen hyvin tuttu. Shakespearen pääasiallinen lähde oli eräs Arthur Brooken runoteos, Romeus and Juliet (1562), josta näytelmän juoni ja kaikki sen henkilöt ovat peräisin. Romeon ja Julian hienous ei ehkä perustukaan pelkkään tarinaan vaan tapaan, jolla Shakespeare sen esittää. Näytelmää pidetään mestariteoksena ositt

Tapio Tamminen: Islamin aseeton soturi: Ghaffar Khan ja talebanien synty

Ghaffar Khanin perustama Khudai Khidmatgar -liike on historiallisesti ilmeisesti ainutlaatuinen sosiaalinen keksintö, sillä missään muualla väkivallaton vastarintaliike ei ole järjestäytynyt kurinalaiseksi aseettomaksi armeijaksi. Eilisessä Hesarissa oli syyskuussa menehtyneen tietokirjailija Tapio Tammisen muistokirjoitus. Tamminen muistetaan ehkä parhaiten Tieto-Finlandian vuonna 2015 voittaneesta Kansankodin pimeämpi puoli -teoksesta (2015), mutta itse olen lukenut vain Tammisen vuonna 2011 ilmestyneen tietokirjan Abdul Ghaffar Khanista . Kirjan lukemisesta on jo aikaa, mutta bloggausta en ole siitä tehnyt, joten päätin nyt kaivella vanhat muistiinpanot esiin.   Islamin aseeton soturi kertoo siis Ghaffar Khanista, joka perusti maailman suurimmaksi rauhanarmeijaksi kutsutun aseettoman liikkeen 1920-luvun lopulla brittiläisen Intian luoteisella raja-alueella, joka on nykyisin osa Pakistania. Tällä vuosituhannella kyseinen alue on tullut tunnetuksi erityisesti Yhdysvaltain pommituksi