Siirry pääsisältöön

Mia Malmi (toim.): Hullu akka!

Minä olen siis rakkaani myötä saanut neljä lasta synnyttämättä ainuttakaan. [...] sain tarpeekseni ainaisesta selittelystä ja otin käyttööni ruotsalaisten keksimän sanan, eli olen bonusäiti ja bonusmummi ja ylpeä siitä. Sitä en tosin tajua miksei minulle ole positiivista nimitystä suomen kielessä. Miksi olen Suomessa vain "isin tai vaarin naisystävä" tai "uusioperheen lapseton äiti"? Bonusäiti kuulostaa paljon paremmalta ja kielii jostakin positiivisesta. Bonusäiti on jotakin ihanaa ja lempeää lapsen elämässä.

Toimittaja, kirjailija Mia Malmin kokoama Hullu akka! Kirjoituksia naiseuden pimeältä puolelta sisältää pohdintoja ja tutkielmia sinkkuudesta, äitiydestä, parisuhteesta ja kaikesta siitä, mitä naisena olemiseen voi kuulua. Ääneen pääsevät mm. kirjailijat Hanna Hauru, Rosa Meriläinen ja Hanna-Riikka Kuisma sekä toimittajat Anna Perho ja Susanna Yliluoma. Miehistä näkökulmaa yrittävät ilmeisesti edustaa (kovin yksipuolisesti) Jouni Hynynen ja Roman Schatz.

Mia Malmi on antanut kaikkien kirjoittajien lähestyä aihetta täysin vapaasti omista lähtökohdistaan lähtien. Tuloksena on jotenkin epätasainen ja sekava kokoelma; osa teksteistä on humoristisia, kolumnityyppisiä tilityksiä; muutama taas lähentelee tieteellisen artikkelin tyyliä viittaamalla tutkimuskirjallisuuteen ja sisältämällä kattavan lähdeluettelon. Erityisesti Terhi Koulumiehen pseudotieteellinen teksti, joka pohjautuu aikansa eläneisiin Mars ja Venus -tyyppisiin parisuhdeoppaisiin oli outo. Samoin psykoanalyytikko Elina Reenkolan freudilaista tekstiä en osannut ottaa tosissaan: Reenkolan mukaan kun aikuinen nainen vihaa automaattisesti miehiä, koska on tyttönä kokenut tulevansa isänsä vuoksi syrjityksi äidinsä taholta. Juuri näin...

Osa teksteistä ärsytti pakostakin. Naisten käsitteleminen yhtenä yhtenäisenä joukkiona on jotenkin vanhanaikaista ja pakostakin käytetyt stereotypiat (suttuinen yksinhuoltajaäiti lähiössä, arvaamattomasti raivoava PMS-vaimo, häähullu, pullantuoksuinen superäiti) tuntuivat kulahtaneilta ja aikansa eläneiltä mielikuvilta. Mukaan mahtui toki positiivisia yllätyksiäkin. Esimerkiksi Seija Vilénin puolison, Anna Kortesalmen kirjoittama "Mangopuun varjossa eli elämää post-traumaattisessa uusioperheessä" antoi mielenkiintoisen näkökulman kaksiäitisen perheen perustamiseen, varsinkin kun luen parhaillaan Vilénin Mangopuun alla -romaania. Samoin Sunniva Strömnesin "Bonusäidin vaaleanpunainen avaruusasu" -teksti (josta lainaus yllä) käsitteli uusperheen äidin roolin ongelmia ihanan avoimesti ja rehellisesti.

Mia Malmi (toim.): Hullu akka! Kirjoituksia naiseuden pimeältä puolelta. Like. 2010.

Linkit:
Like: Hullu akka!
Kirjavinkit.fi: Hullu akka!
Savon Sanomat: Hullu akka!
Tunnisteet:

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

William Shakespeare: Romeo ja Julia

Voi Romeo, Romeo, miksi olet Romeo? Hylkää isäsi ja kiellä nimesi, tai jos et tahdo, vanno että rakastat, enkä minä silloin ole Capulet. Romeo ja Julia taitaa olla yksi esitetyimmistä ja tunnetuimmista (ellei tunnetuin) Shakespearen näytelmistä, "kaikkien aikojen rakkaustarina", josta on tehty tuhat ja yksi versiota ja uudelleentulkintaa. Shakespeare saa silti usein kaiken kunnian rakkaustarinan keksimisestä; moni ei tiedä, että hän ei suinkaan ollut ensimmäinen, joka kirjoitti Romeon ja Julian kohtalokkaasta suhteesta. Tarinaa oli kerrottu eri muodoissa ympäri Eurooppaa jo vuosikymmenten ajan ennen Shakespearen näytelmäversiota, ja se oli hänen yleisölleen hyvin tuttu. Shakespearen pääasiallinen lähde oli eräs Arthur Brooken runoteos, Romeus and Juliet (1562), josta näytelmän juoni ja kaikki sen henkilöt ovat peräisin. Romeon ja Julian hienous ei ehkä perustukaan pelkkään tarinaan vaan tapaan, jolla Shakespeare sen esittää. Näytelmää pidetään mestariteoksena ositt
4 kommenttia
Lue lisää

José Saramago: Luola

[...] jotkut lukevat koko ikänsä eivätkä pääse koskaan lukemansa sisälle, he takertuvat tekstiin eivätkä ymmärrä että sanat ovat vain virtaavan joen poikki aseteltuja kiviä, ne ovat sitä varten että pääsisimme niitä myöten toiselle rannalle, sillä pääasia on juuri se toinen ranta, Paitsi jos, Paitsi jos mitä, Paitsi jos sellaisella joella ei olekaan pelkästään kahta rantaa vaan monta, jos jokainen lukija on itse oma rantansa ja jos se ranta, jolle hänen on päästävä, onkin juuri hänen ja vain hänen [...] Yritin joskus lukea José Saramagon Toinen minä -romaania, mutta en päässyt muutamaa kymmentä sivua pidemmälle. En pitänyt kilometrin pituisista lauseista, verkkaisesta tahdista ja sekavasta dialogista, jossa ei tiennyt kuka sanoi mitäkin. Tartuin siis hieman vastahakoisesti lukupiirikirjaamme Luolaan . Yllätyin, miten mukaansatempaava romaani oli (ainakin Toiseen minään verrattuna!) ja luin kuin luinkin 400-sivuisen järkäleen vajaassa viikossa. Tyyli tuntui heti alusta lähtien pe
3 kommenttia
Lue lisää

Kevään 2022 uutuuskirjavinkit

Herätelläänpä taas vaihteeksi blogia talviunilta... Nyt keväällä ilmestyy valtava määrä kiinnostavia uutuuksia. Poimin eri kustantamoilta tähän ne 20 kirjaa, joita eniten odotan. Mukana on myös muutamia nuortenkirjoja ja perheen nuoremmille lukijoille suunnattuja uutuuksia. TAMMIKUU Merit Riihonen : Mitä ikinä haluat (Karisto) Esikoisteos nuoruudesta, musiikista ja ihmismielen pimeistä sopukoista.   Iida Rauma : Hävitys - tapauskertomus (Siltala) Tämä kirja on jo ehtinyt olla esillä kirjagramissa, blogeissa ja muuallakin mediassa. Väkivallasta ja sen vaikutuksista ihmiseen.  Pertti Saloheimo : Meren ja tulivuoren välissä (WSOY) Pienoisromaani luonnontutkijasta, joka kohtaa syrjäisessä tutkimuskohteessa luonnon outouden ja karmivuuden. Kuulostaa vähän Jeff VanderMeerin Hävitys -kirjalta. Jemma Hatt : Seikkailijat ja kirottu linna (Kumma) Seikkailijat-sarjan ensimmäinen osa salaperäisestä linnasta kuulostaa kuvauksen perusteella Viisikoilta! Kirja on juuri 9-vuotiaalla kesken ja on kuu
1 kommentti
Lue lisää