Siirry pääsisältöön

Peter Franzén: Tumman veden päällä

Istumme keittiön pöydän ääressä. Minulla on paksut villahousut ja kuuma kaakao polttelee huuliani. Pekalla ja Annallakin on villahousut. Poikien ja tyttöjen värit. Pekan isä istuu olohuoneessa joulukuusen viereisellä tuolilla lukemassa. Hän polttaa piippua, joka tuoksuu ihan erilaiselta kuin isän tupakka. Minua jännittää vähän olla yksin vieraassa paikassa, joten enimmäkseen tuijotan villahousujeni polvissa olevia mummon ompelemia paikkoja, jotka tekevät polvistani paksun näköiset. Pidän niistä silti.

Täytyy myöntää, että kuten moni muukin bloggaaja ja lukija on sanonut, minäkin suhtauduin tähän kirjaan etukäteen pienellä varauksella. Voisiko tosiaan olla niin, että Suomen kärkikaartiin kuuluva, kansainvälistäkin uraa luova näyttelijä ja julkkis olisi lisäksi lahjakas kirjailija? Vai onko kyseessä vain tekijän julkisuuden siivittämä kohukirja tai lapsuustilitys?

Yllätyin. Positiivisesti. Romaanihan oli loistava, Peter Franzén osaa kirjoittaa! Samalla hämmennyin kun tajusin, että voisin hyvillä mielin sijoittaa tämän kirjan viime vuosina lukemieni kotimaisten romaanien terävimpään kärkikastiin. Julkkiksen pinnallista kohukirjaa odottanut kriittinen lukija myöntää täten ennakko-oletuksensa täysin vääriksi!

Kirjaa on kehuttu blogimaailmassa laajalti, enkä aio toistaa tässä kaikkea. Sanon vain sen, että enpä muista milloin olisin viimeksi lukenut näin koskettavaa ja ihon alle tulevaa romaania lapsuudesta. Omaelämäkerrallisuus on tietenkin vahvana elementtinä mukana, mutta romaani poikkeaa (hyvällä tavalla!) esimerkiksi Olli Jalosen Poikakirjasta siinä mielessä, että lapsuutta ei muistella jälkiviisaana aikuisena. Jalosen romaanissa aikuisen isällinen ääni kuulsi jotenkin kerronnan läpi, kun taas Franzén asettaa lukijan muitta mutkitta mukaan pienen Pete-pojan elämään, kulkemaan vierellä, osallistumaan leikkeihin, ottamaan osaa lapsuuden uteliaisuuteen ja avuttomaan pelkoon. Romaani on kiehtova, lapsuusmuistoista koostuva välähdysten mosaiikki, joka on Franzénin mukaan syntynyt lähinnä intuitiivisesti, ilman sen suurempia suunnitelmia.

Franzén voisi kyllä harkita vakavasti kirjailijankin uraa, sen verran vakuuttavaa tekstiä miehen kädestä syntyy. Ehkä tämä kirja oli ikään kuin se perinteisesti kirjailijan omaa elämää pakostikin sivuava esikoinen, joka syntyi ainakin osittain tarpeesta käsitellä lapsuuden tapahtumia ja traumoja. Toinen romaani on kuitenkin ilmeisesti työn alla - saa nähdä, onko sekin omaelämäkerrallinen vai täysin fiktiivinen. Jään mielenkiinnolla odottelemaan...

Peter Franzén: Tumman veden päällä. Tammi. 2010.

Linkit:
Tammi: Tumman veden päällä
HS Kirjat: "Kyllä he tietävät, mitä he tekevät"
Elävä Arkisto: Peter Franzénin haastattelu
Wikipedia: Peter Franzén

Kommentit

  1. Minäkin odotan jo innolla Franzénin toista romaania, ekasta tykkäsin myös 8yllättäen) todella paljon:)

    VastaaPoista
  2. Minunkin varmaan pitää lukaista tämä kirja. Niin kovasti kehuttu. Sieppaan seuraavan kerran mukaan kirjastosta, kun vastaan tulee!

    VastaaPoista
  3. Samat sanat kuin Marilla. Kun kerran kaikki tätä kehuu, niin pakko kai minunkin on tämä joskus lukea!

    VastaaPoista
  4. Miekin odotan sitä toista romaania, sillä pidin Franzénin tunnelmoinnista ja tyylistä. Kirja ei tuntunut pakotetulta ja sitä on kirjoitettukin muistaakseni yli 6 vuotta.

    VastaaPoista
  5. Minäkin tykkäsin tästä ja varmasti luen myös seuraavan! Mutta Mari A. ja Salla: toivottavasti kaikkien kehut eivät ole nostaneet odotuksianne toivottaman korkealla :-/ joskus käy niin että hehkutus onkin pahasta!

    VastaaPoista
  6. Mari A. ja Salla - lukekaa ihmeessä! Tähän ei helposti pety, vaikka odotukset olisivatkin korkealla. :)

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

William Shakespeare: Romeo ja Julia

Voi Romeo, Romeo, miksi olet Romeo? Hylkää isäsi ja kiellä nimesi, tai jos et tahdo, vanno että rakastat, enkä minä silloin ole Capulet. Romeo ja Julia taitaa olla yksi esitetyimmistä ja tunnetuimmista (ellei tunnetuin) Shakespearen näytelmistä, "kaikkien aikojen rakkaustarina", josta on tehty tuhat ja yksi versiota ja uudelleentulkintaa. Shakespeare saa silti usein kaiken kunnian rakkaustarinan keksimisestä; moni ei tiedä, että hän ei suinkaan ollut ensimmäinen, joka kirjoitti Romeon ja Julian kohtalokkaasta suhteesta. Tarinaa oli kerrottu eri muodoissa ympäri Eurooppaa jo vuosikymmenten ajan ennen Shakespearen näytelmäversiota, ja se oli hänen yleisölleen hyvin tuttu. Shakespearen pääasiallinen lähde oli eräs Arthur Brooken runoteos, Romeus and Juliet (1562), josta näytelmän juoni ja kaikki sen henkilöt ovat peräisin. Romeon ja Julian hienous ei ehkä perustukaan pelkkään tarinaan vaan tapaan, jolla Shakespeare sen esittää. Näytelmää pidetään mestariteoksena ositt

José Saramago: Luola

[...] jotkut lukevat koko ikänsä eivätkä pääse koskaan lukemansa sisälle, he takertuvat tekstiin eivätkä ymmärrä että sanat ovat vain virtaavan joen poikki aseteltuja kiviä, ne ovat sitä varten että pääsisimme niitä myöten toiselle rannalle, sillä pääasia on juuri se toinen ranta, Paitsi jos, Paitsi jos mitä, Paitsi jos sellaisella joella ei olekaan pelkästään kahta rantaa vaan monta, jos jokainen lukija on itse oma rantansa ja jos se ranta, jolle hänen on päästävä, onkin juuri hänen ja vain hänen [...] Yritin joskus lukea José Saramagon Toinen minä -romaania, mutta en päässyt muutamaa kymmentä sivua pidemmälle. En pitänyt kilometrin pituisista lauseista, verkkaisesta tahdista ja sekavasta dialogista, jossa ei tiennyt kuka sanoi mitäkin. Tartuin siis hieman vastahakoisesti lukupiirikirjaamme Luolaan . Yllätyin, miten mukaansatempaava romaani oli (ainakin Toiseen minään verrattuna!) ja luin kuin luinkin 400-sivuisen järkäleen vajaassa viikossa. Tyyli tuntui heti alusta lähtien pe

Miki Liukkonen: Lapset auringon alla

100 on hyvä numero, hän ajatteli, se on tasapainoinen luku. Sillä on neljä jalkaa, se tuoksuu Omolle ja se on kissa. Niinpä Jonas osti appelsiineja. Hän osti niitä neljä, yhtä monta kuin kissalla on jalkaa, ja saippuaa, samanlaista kuin mitä mummolassa oli ollut hänen lapsuudessaan. Vihreää ja mäntysuovan tuoksuista. Tällaisen saippuan olemassaolon Jonas ehdottomasti hyväksyi, ei pelkästään sen nostalgia-arvon takia vaan myös yleisen hygienian. Tämä on ensimmäinen kirja, jolla osallistun Sivumennen-podcastin ja -blogin #hyllynlämmittäjä-haasteeseen, jossa tarkoituksena on lukea vuoden aikana 12 vielä lukematonta kirjaa omasta hyllystä. Miki Liukkosen Lapset auringon alla on odottanut hyllyssä lukemistaan jo useamman vuoden ajan, muistaakseni ilmestymisvuodestaan (2013) lähtien. Liukkonenhan on oululainen kirjallisuuden enfant terrible ; nuoren, boheemin, vähän hullun rappiorunoilijan perikuva, joka väitti - kenties vain puolivakavissaan - uudistavansa suomalaisen kirjallisuude