Siirry pääsisältöön

Peter Franzén: Tumman veden päällä

Istumme keittiön pöydän ääressä. Minulla on paksut villahousut ja kuuma kaakao polttelee huuliani. Pekalla ja Annallakin on villahousut. Poikien ja tyttöjen värit. Pekan isä istuu olohuoneessa joulukuusen viereisellä tuolilla lukemassa. Hän polttaa piippua, joka tuoksuu ihan erilaiselta kuin isän tupakka. Minua jännittää vähän olla yksin vieraassa paikassa, joten enimmäkseen tuijotan villahousujeni polvissa olevia mummon ompelemia paikkoja, jotka tekevät polvistani paksun näköiset. Pidän niistä silti.

Täytyy myöntää, että kuten moni muukin bloggaaja ja lukija on sanonut, minäkin suhtauduin tähän kirjaan etukäteen pienellä varauksella. Voisiko tosiaan olla niin, että Suomen kärkikaartiin kuuluva, kansainvälistäkin uraa luova näyttelijä ja julkkis olisi lisäksi lahjakas kirjailija? Vai onko kyseessä vain tekijän julkisuuden siivittämä kohukirja tai lapsuustilitys?

Yllätyin. Positiivisesti. Romaanihan oli loistava, Peter Franzén osaa kirjoittaa! Samalla hämmennyin kun tajusin, että voisin hyvillä mielin sijoittaa tämän kirjan viime vuosina lukemieni kotimaisten romaanien terävimpään kärkikastiin. Julkkiksen pinnallista kohukirjaa odottanut kriittinen lukija myöntää täten ennakko-oletuksensa täysin vääriksi!

Kirjaa on kehuttu blogimaailmassa laajalti, enkä aio toistaa tässä kaikkea. Sanon vain sen, että enpä muista milloin olisin viimeksi lukenut näin koskettavaa ja ihon alle tulevaa romaania lapsuudesta. Omaelämäkerrallisuus on tietenkin vahvana elementtinä mukana, mutta romaani poikkeaa (hyvällä tavalla!) esimerkiksi Olli Jalosen Poikakirjasta siinä mielessä, että lapsuutta ei muistella jälkiviisaana aikuisena. Jalosen romaanissa aikuisen isällinen ääni kuulsi jotenkin kerronnan läpi, kun taas Franzén asettaa lukijan muitta mutkitta mukaan pienen Pete-pojan elämään, kulkemaan vierellä, osallistumaan leikkeihin, ottamaan osaa lapsuuden uteliaisuuteen ja avuttomaan pelkoon. Romaani on kiehtova, lapsuusmuistoista koostuva välähdysten mosaiikki, joka on Franzénin mukaan syntynyt lähinnä intuitiivisesti, ilman sen suurempia suunnitelmia.

Franzén voisi kyllä harkita vakavasti kirjailijankin uraa, sen verran vakuuttavaa tekstiä miehen kädestä syntyy. Ehkä tämä kirja oli ikään kuin se perinteisesti kirjailijan omaa elämää pakostikin sivuava esikoinen, joka syntyi ainakin osittain tarpeesta käsitellä lapsuuden tapahtumia ja traumoja. Toinen romaani on kuitenkin ilmeisesti työn alla - saa nähdä, onko sekin omaelämäkerrallinen vai täysin fiktiivinen. Jään mielenkiinnolla odottelemaan...

Peter Franzén: Tumman veden päällä. Tammi. 2010.

Linkit:
Tammi: Tumman veden päällä
HS Kirjat: "Kyllä he tietävät, mitä he tekevät"
Elävä Arkisto: Peter Franzénin haastattelu
Wikipedia: Peter Franzén
Tunnisteet:

Kommentit

  1. Sanna / Luettua29 tammikuuta, 2011 07:24

    Minäkin odotan jo innolla Franzénin toista romaania, ekasta tykkäsin myös 8yllättäen) todella paljon:)

    VastaaPoista
  2. Mari A.29 tammikuuta, 2011 08:35

    Minunkin varmaan pitää lukaista tämä kirja. Niin kovasti kehuttu. Sieppaan seuraavan kerran mukaan kirjastosta, kun vastaan tulee!

    VastaaPoista
  3. Salla29 tammikuuta, 2011 09:14

    Samat sanat kuin Marilla. Kun kerran kaikki tätä kehuu, niin pakko kai minunkin on tämä joskus lukea!

    VastaaPoista
  4. Hanna / Kirjainten virrassa29 tammikuuta, 2011 09:55

    Miekin odotan sitä toista romaania, sillä pidin Franzénin tunnelmoinnista ja tyylistä. Kirja ei tuntunut pakotetulta ja sitä on kirjoitettukin muistaakseni yli 6 vuotta.

    VastaaPoista
  5. Booksy29 tammikuuta, 2011 11:31

    Minäkin tykkäsin tästä ja varmasti luen myös seuraavan! Mutta Mari A. ja Salla: toivottavasti kaikkien kehut eivät ole nostaneet odotuksianne toivottaman korkealla :-/ joskus käy niin että hehkutus onkin pahasta!

    VastaaPoista
  6. Zephyr29 tammikuuta, 2011 18:00

    Mari A. ja Salla - lukekaa ihmeessä! Tähän ei helposti pety, vaikka odotukset olisivatkin korkealla. :)

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

William Shakespeare: Romeo ja Julia

Voi Romeo, Romeo, miksi olet Romeo? Hylkää isäsi ja kiellä nimesi, tai jos et tahdo, vanno että rakastat, enkä minä silloin ole Capulet. Romeo ja Julia taitaa olla yksi esitetyimmistä ja tunnetuimmista (ellei tunnetuin) Shakespearen näytelmistä, "kaikkien aikojen rakkaustarina", josta on tehty tuhat ja yksi versiota ja uudelleentulkintaa. Shakespeare saa silti usein kaiken kunnian rakkaustarinan keksimisestä; moni ei tiedä, että hän ei suinkaan ollut ensimmäinen, joka kirjoitti Romeon ja Julian kohtalokkaasta suhteesta. Tarinaa oli kerrottu eri muodoissa ympäri Eurooppaa jo vuosikymmenten ajan ennen Shakespearen näytelmäversiota, ja se oli hänen yleisölleen hyvin tuttu. Shakespearen pääasiallinen lähde oli eräs Arthur Brooken runoteos, Romeus and Juliet (1562), josta näytelmän juoni ja kaikki sen henkilöt ovat peräisin. Romeon ja Julian hienous ei ehkä perustukaan pelkkään tarinaan vaan tapaan, jolla Shakespeare sen esittää. Näytelmää pidetään mestariteoksena ositt...
4 kommenttia
Lue lisää

José Saramago: Luola

[...] jotkut lukevat koko ikänsä eivätkä pääse koskaan lukemansa sisälle, he takertuvat tekstiin eivätkä ymmärrä että sanat ovat vain virtaavan joen poikki aseteltuja kiviä, ne ovat sitä varten että pääsisimme niitä myöten toiselle rannalle, sillä pääasia on juuri se toinen ranta, Paitsi jos, Paitsi jos mitä, Paitsi jos sellaisella joella ei olekaan pelkästään kahta rantaa vaan monta, jos jokainen lukija on itse oma rantansa ja jos se ranta, jolle hänen on päästävä, onkin juuri hänen ja vain hänen [...] Yritin joskus lukea José Saramagon Toinen minä -romaania, mutta en päässyt muutamaa kymmentä sivua pidemmälle. En pitänyt kilometrin pituisista lauseista, verkkaisesta tahdista ja sekavasta dialogista, jossa ei tiennyt kuka sanoi mitäkin. Tartuin siis hieman vastahakoisesti lukupiirikirjaamme Luolaan . Yllätyin, miten mukaansatempaava romaani oli (ainakin Toiseen minään verrattuna!) ja luin kuin luinkin 400-sivuisen järkäleen vajaassa viikossa. Tyyli tuntui heti alusta lähtien pe...
3 kommenttia
Lue lisää

Kevään 2022 uutuuskirjavinkit

Herätelläänpä taas vaihteeksi blogia talviunilta... Nyt keväällä ilmestyy valtava määrä kiinnostavia uutuuksia. Poimin eri kustantamoilta tähän ne 20 kirjaa, joita eniten odotan. Mukana on myös muutamia nuortenkirjoja ja perheen nuoremmille lukijoille suunnattuja uutuuksia. TAMMIKUU Merit Riihonen : Mitä ikinä haluat (Karisto) Esikoisteos nuoruudesta, musiikista ja ihmismielen pimeistä sopukoista.   Iida Rauma : Hävitys - tapauskertomus (Siltala) Tämä kirja on jo ehtinyt olla esillä kirjagramissa, blogeissa ja muuallakin mediassa. Väkivallasta ja sen vaikutuksista ihmiseen.  Pertti Saloheimo : Meren ja tulivuoren välissä (WSOY) Pienoisromaani luonnontutkijasta, joka kohtaa syrjäisessä tutkimuskohteessa luonnon outouden ja karmivuuden. Kuulostaa vähän Jeff VanderMeerin Hävitys -kirjalta. Jemma Hatt : Seikkailijat ja kirottu linna (Kumma) Seikkailijat-sarjan ensimmäinen osa salaperäisestä linnasta kuulostaa kuvauksen perusteella Viisikoilta! Kirja on juuri 9-vuotiaalla kesken ...
1 kommentti
Lue lisää