Siirry pääsisältöön

Kevään 2011 kirjat

Sunnuntaihesari listasi sivun verran keväällä 2011 ilmestyvää kirjallisuutta, josta piti tietenkin poimia itseäni eniten kiinnostavat tapaukset omalle luettavien listalle.

KAUNOKIRJAT

Esikoiset
Helen Moster: Hylky. "Tutkija selvittää uponneesta laivasta löytyneen kahvikupin tarinaa." Avain. 03/2011.
(Kirjan kuvaus Avaimen esitteessä oli mielenkiintoinen.) > luettu!

Kotimainen kirjallisuus
Essi Henriksson: Paljain käsin. "Romaani kolmen sukupolven naisista." Gummerus. 3/2011. (Romaanin piti alun perin ilmestyä vuosi sitten, mutta sitä lykättiin. Nyt odottelu vihdoin palkitaan! Henrikssonin esikoinen, Ilmestys, kolahti niin sanotusti kovaa.) > luettu!
Hanna-Riikka Kuisma: Sydänvarjo. "Syrjäytyneet hivuttautuvat kohti keskiluokan reviiriä." Like. 4/2011. > luettu!

Ulkomainen kirjallisuus
Muriel Barbery: Kulinaristin kuolema. "Kuoleva ravintolakriitikko tekee viimeisen makumatkan." Gummerus. 02/2011 (Olen utelias: mitä muuta Siilin eleganssin kirjoittaja on saanut aikaiseksi?) > luettu!
Yangzom Brauen: Tiibetin tyttäret. "Tiibetistä paenneen perheen tarina." Ajatus. 02/2011.

Damon Galgut: Vieraissa huoneissa. "Romaani muukalaisuudesta." Basam Books. 05/2011. > luettu!
Peter Høeg: Norsunhoitajien lapset. "Lasten vanhemmat katoavat hoitamaan norsuja." Tammi. 05/2011.

Hilary Mantel: Susipalatsi. "Booker-palkittu historiallinen romaani." Teos. 04/2011. (Booker-haastetta varten.)
Dan Rhodes: Taputtavat pikku kätöset. "Vanha museonhoitaja ajautuu sivuraiteille." Sammakko. 02/2011.
Anne Swärd: Viimeiseen hengenvetoon. "Epäsovinnainen suhde täytyy salata." Otava. 01/2011. (Kiinnostuin Olivian kirjablogin kaksijakoisen arvion myötä.) > luettu!

TIETOKIRJAT

Elämäkerrat, muistelmat
Natascha Kampusch: 3096 päivää. "Itävaltalaistyttö eli kahdeksan vuotta vankina kellarissa." Otava. 04/2011. > luettu!

Filosofia, uskonto
Jonathan Safran Foer: Eläinten syömisestä. "Lihansyönnin eettistä tarkastelua." Atena. 1/2011. > luettu!
 
Historia, yhteiskunta
Arundhati Roy: Kuuntelen heinäsirkkoja. Merkintöjä demokratiasta. "Millaista on Intian demokratia." Like/Into. 2/2011. (Arundhati Royn toinen suomennettu teos ja ainoa suomennettu tietokirja!)
Valerie Solanas: Scum-manifesti. "Radikaalifeministinen pamflettiklassikko." Savukeidas.
Mary Wollstonecraft: Naisten oikeuksien puolustus. "Naisasianaisen pääteos." Savukeidas. (Savukeidas on viime aikoina kunnostautunut feminististen klassikoiden suomentajana.)

Suosittelen muuten lämpimästi Colm Tóibínin Brooklyn, Kazuo Ishiguron Yösoittoja sekä Sarah Watersin Vieras kartanossa -romaaneja, jotka olen ehtinyt lukaista englanniksi. Sen sijaan Marianne Lewyckan Meidät kaikki on tehty liimasta oli mielestäni tarinana yhtä ontuva kuin nimensäkin, eikä läheskään yhtä hauska kuin Lewyckan aiemmat traktori- ja mansikkaromaanit. Ilonpilaajana varoitan siis jo etukäteen tuohon kirjaan tarttuvia mahdollisesta pettymyksestä! :)

HS: Kevään 2011 kaunokirjat
HS: Kevään 2011 tietokirjat

Kommentit

  1. Minä odotan kovasti tuota Eläinten syömisestä-kirjaa. Vähän kyllä hirvittää, että onko ruokavalio enää sama sen jälkeen.

    VastaaPoista
  2. Bongasin Royn Intian demokratia -kirjan. Ehdottomasti täytyy lukea, auttaiskohan se ymmärtämään sikäläistä maailmaa enemmän (vai vähemmän).
    Olisi pitänyt itsekin laittaa nuo ilmestymisajat kirjoista. Milläkähän viiveellä uutuudet tulevat kirjastoihin...

    VastaaPoista
  3. Jori - Olen lukenut englanninkielisistä arvioista samaa; lukijoille ei olekaan kirjan jälkeen enää liha oikein maistunut... Jännää muuten, että kustantamon, lehtien ja kirjastojen sivuilla löytyy kahta eri versiota kirjan nimestä: Eläinten syömisestä ja Eläintensyöjät. Kirjan kanttakin löytyy kummallakin nimellä! Katsotaan kumpi sattuu lopulta käsiin. :)

    Mari - Ainakin omien kokemusteni mukaan kirjastot saavat joitakin uutuuksia jo melkein heti ilmestymispäivän jälkeen. Omassa kirjastossani on jo useampia tammikuun aikana ilmestyneitä kirjoja. Se on sitten toinen juttu, ovatko ne aina lainassa tai varattuja. :P Pitää yrittää tuo Royn kirja napata ennen muita.

    VastaaPoista
  4. Mielenkiintoinen listaus! Itse oli noteerannut vain tuo Siilin eleganssin kirjoittajan uuden, mutta täytyypä tarkkailla kevään tarjontaa uusin silmin.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

William Shakespeare: Romeo ja Julia

Voi Romeo, Romeo, miksi olet Romeo? Hylkää isäsi ja kiellä nimesi, tai jos et tahdo, vanno että rakastat, enkä minä silloin ole Capulet. Romeo ja Julia taitaa olla yksi esitetyimmistä ja tunnetuimmista (ellei tunnetuin) Shakespearen näytelmistä, "kaikkien aikojen rakkaustarina", josta on tehty tuhat ja yksi versiota ja uudelleentulkintaa. Shakespeare saa silti usein kaiken kunnian rakkaustarinan keksimisestä; moni ei tiedä, että hän ei suinkaan ollut ensimmäinen, joka kirjoitti Romeon ja Julian kohtalokkaasta suhteesta. Tarinaa oli kerrottu eri muodoissa ympäri Eurooppaa jo vuosikymmenten ajan ennen Shakespearen näytelmäversiota, ja se oli hänen yleisölleen hyvin tuttu. Shakespearen pääasiallinen lähde oli eräs Arthur Brooken runoteos, Romeus and Juliet (1562), josta näytelmän juoni ja kaikki sen henkilöt ovat peräisin. Romeon ja Julian hienous ei ehkä perustukaan pelkkään tarinaan vaan tapaan, jolla Shakespeare sen esittää. Näytelmää pidetään mestariteoksena ositt

José Saramago: Luola

[...] jotkut lukevat koko ikänsä eivätkä pääse koskaan lukemansa sisälle, he takertuvat tekstiin eivätkä ymmärrä että sanat ovat vain virtaavan joen poikki aseteltuja kiviä, ne ovat sitä varten että pääsisimme niitä myöten toiselle rannalle, sillä pääasia on juuri se toinen ranta, Paitsi jos, Paitsi jos mitä, Paitsi jos sellaisella joella ei olekaan pelkästään kahta rantaa vaan monta, jos jokainen lukija on itse oma rantansa ja jos se ranta, jolle hänen on päästävä, onkin juuri hänen ja vain hänen [...] Yritin joskus lukea José Saramagon Toinen minä -romaania, mutta en päässyt muutamaa kymmentä sivua pidemmälle. En pitänyt kilometrin pituisista lauseista, verkkaisesta tahdista ja sekavasta dialogista, jossa ei tiennyt kuka sanoi mitäkin. Tartuin siis hieman vastahakoisesti lukupiirikirjaamme Luolaan . Yllätyin, miten mukaansatempaava romaani oli (ainakin Toiseen minään verrattuna!) ja luin kuin luinkin 400-sivuisen järkäleen vajaassa viikossa. Tyyli tuntui heti alusta lähtien pe

Miki Liukkonen: Lapset auringon alla

100 on hyvä numero, hän ajatteli, se on tasapainoinen luku. Sillä on neljä jalkaa, se tuoksuu Omolle ja se on kissa. Niinpä Jonas osti appelsiineja. Hän osti niitä neljä, yhtä monta kuin kissalla on jalkaa, ja saippuaa, samanlaista kuin mitä mummolassa oli ollut hänen lapsuudessaan. Vihreää ja mäntysuovan tuoksuista. Tällaisen saippuan olemassaolon Jonas ehdottomasti hyväksyi, ei pelkästään sen nostalgia-arvon takia vaan myös yleisen hygienian. Tämä on ensimmäinen kirja, jolla osallistun Sivumennen-podcastin ja -blogin #hyllynlämmittäjä-haasteeseen, jossa tarkoituksena on lukea vuoden aikana 12 vielä lukematonta kirjaa omasta hyllystä. Miki Liukkosen Lapset auringon alla on odottanut hyllyssä lukemistaan jo useamman vuoden ajan, muistaakseni ilmestymisvuodestaan (2013) lähtien. Liukkonenhan on oululainen kirjallisuuden enfant terrible ; nuoren, boheemin, vähän hullun rappiorunoilijan perikuva, joka väitti - kenties vain puolivakavissaan - uudistavansa suomalaisen kirjallisuude