Siirry pääsisältöön

Tuomas Kyrö: Mielensäpahoittaja

Mutta koska kaiken saa nyt kaupasta, talkoot on unohdettu. Siksi ihmiset ei tutustu naapureihinsa, vaan pelkäävät ja epäilevät ja panettelevat. Kyllä minä sanon, että se on väärin. Kyllä pitäisi tietää, mikä on talkoo, mikä on talikko ja mikä on talkkuna. Talkoissa autetaan niitäkin keistä ei tykätä, koska seuraavana päivänä se toinen voi auttaa minua.

Mielensäpahoittaja on ihana välipalakirja, täynnä jäyhää Suomi-huumoria ja maalaisjärjestä kumpuavaa syvää viisautta. Alun perin viisiminuuttisista lyhytkuunnelmista koostuva kirja sisältää pieniä arjen epäoikeudenmukaisuuksia, nykyajan menon päivittelyä 80-vuotiaan suomalaisukon monologina. Mielensä kaikesta pahoittava kertoja on vanha jäärä, perusnegatiivinen urputtajaukko, jossa on kuitenkin jotain sympaattista. Hänen suosikki-inhokkejaan ovat mm. joulukalkkuna, ystävänpäivä, kaupan light-tuotteet sekä metro, mutta tarkkanäköinen kritiikki onnistuu vain ilahduttamaan lukijan mieltä. Mielipaha ei siis savolaisittain siirry loputtomasti eteenpäin... :)

En ole aiemmin tutustunut Tuomas Kyrön tuotantoon, vaikka erityisesti Mielensäpahoittajaa edeltävä romaani, eli 700 grammaa, kiinnostaisi. Pitäisi tutustua lähemminkin... Näin loistavaa suomalaishuumoria on harvoin tarjolla!

Mitenkähän verisesti teoksen päähenkilö pahoittaisi mielensä siitä tiedosta, että hänestä on muodostunut netissä jonkinlainen ilmiö? Mielensäpahoittaja-joulukalenteri taisi olla yksi suosituimmista joulukalentereista viime jouluna ja Facebookissakin voi jo kaveerata Mielensä Pahoittajan kanssa...

Tuomas Kyrö: Mielensäpahoittaja. WSOY. 2010.

Linkit:
WSOY: Mielensäpahoittaja
WSOY: Tuomas Kyrö
HS Kirjat: "Kyllä en vietä teidän päiväänne"
Kirjavinkit.fi: Mielensäpahoittaja

Tunnisteet

Tunnisteet:

Kommentit

  1. Booksy09 tammikuuta, 2011 17:37

    Suosittelen lämpimästi 700 grammaa. Luin sen viime vuoden puolella kun tuota Mielensäpahoittajaa sai odottaa (ja saa edelleen...) ja halusin Kyröön tutustua. Se oli hauska kirja, oikea nykypäivän Elmo-juttu :-)

    VastaaPoista
  2. Mari A.09 tammikuuta, 2011 18:37

    Kyllä, mullakin on mielessä (ja lainassa) lisää Kyröä. Pitää tutustua enemmän, Mielensäpahoittaja oli kyllä sen verran hyvä kirja.

    VastaaPoista
  3. Unknown10 tammikuuta, 2011 10:12

    700g oli mielenkiintoinen kokemus. Suosittelen kaikessa kummallisuudessaan sitä, Nousiaisen maaninkavaara oli jokseenkin samaa sarjaa.

    VastaaPoista
  4. Hanna / Kirjainten virrassa10 tammikuuta, 2011 11:44

    Omistan 700grammaa -teoksen, mutta en ole ehtinyt sitä vielä lukea. Tämä mielensäpahoittaja oli minulla lainajonossa, mutta vuoroni tuli silloin, kun olin joululomalla toisella puolen Suomea, joten jäi saamatta. Pitää varata siis uudelleen.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

William Shakespeare: Romeo ja Julia

Voi Romeo, Romeo, miksi olet Romeo? Hylkää isäsi ja kiellä nimesi, tai jos et tahdo, vanno että rakastat, enkä minä silloin ole Capulet. Romeo ja Julia taitaa olla yksi esitetyimmistä ja tunnetuimmista (ellei tunnetuin) Shakespearen näytelmistä, "kaikkien aikojen rakkaustarina", josta on tehty tuhat ja yksi versiota ja uudelleentulkintaa. Shakespeare saa silti usein kaiken kunnian rakkaustarinan keksimisestä; moni ei tiedä, että hän ei suinkaan ollut ensimmäinen, joka kirjoitti Romeon ja Julian kohtalokkaasta suhteesta. Tarinaa oli kerrottu eri muodoissa ympäri Eurooppaa jo vuosikymmenten ajan ennen Shakespearen näytelmäversiota, ja se oli hänen yleisölleen hyvin tuttu. Shakespearen pääasiallinen lähde oli eräs Arthur Brooken runoteos, Romeus and Juliet (1562), josta näytelmän juoni ja kaikki sen henkilöt ovat peräisin. Romeon ja Julian hienous ei ehkä perustukaan pelkkään tarinaan vaan tapaan, jolla Shakespeare sen esittää. Näytelmää pidetään mestariteoksena ositt...
4 kommenttia
Lue lisää

José Saramago: Luola

[...] jotkut lukevat koko ikänsä eivätkä pääse koskaan lukemansa sisälle, he takertuvat tekstiin eivätkä ymmärrä että sanat ovat vain virtaavan joen poikki aseteltuja kiviä, ne ovat sitä varten että pääsisimme niitä myöten toiselle rannalle, sillä pääasia on juuri se toinen ranta, Paitsi jos, Paitsi jos mitä, Paitsi jos sellaisella joella ei olekaan pelkästään kahta rantaa vaan monta, jos jokainen lukija on itse oma rantansa ja jos se ranta, jolle hänen on päästävä, onkin juuri hänen ja vain hänen [...] Yritin joskus lukea José Saramagon Toinen minä -romaania, mutta en päässyt muutamaa kymmentä sivua pidemmälle. En pitänyt kilometrin pituisista lauseista, verkkaisesta tahdista ja sekavasta dialogista, jossa ei tiennyt kuka sanoi mitäkin. Tartuin siis hieman vastahakoisesti lukupiirikirjaamme Luolaan . Yllätyin, miten mukaansatempaava romaani oli (ainakin Toiseen minään verrattuna!) ja luin kuin luinkin 400-sivuisen järkäleen vajaassa viikossa. Tyyli tuntui heti alusta lähtien pe...
3 kommenttia
Lue lisää

Minna Rytisalo: Lempi

Peilistä katsoo vanha ihminen, eikä kukaan enää sano, että olisin hyvin säilynyt ikäisekseni. Se, miltä sisällä tuntuu, on kuitenkin ihan samaa kuin nuorempana. Ihmisestä ei näe eikä tiedä, millaiset voimat tai intohimot hänen sisällään loiskivat. Me näemme aina vain yhden puolen, ihan kuin sivukuvan. Toinen puoli jää piiloon. Tämän lukemisesta on jo aikaa, mutta arvostelu on antanut odottaa itseään. Tämä on niitä kirjoja, joista on vaikea kirjoittaa mitään sortumatta ylisanojen tulvaan ja ylettömään hehkutukseen. Romaanille nimensä antanut henkilö, Lempi, on hurja, rohkea, valovoimainen ja kaunis nainen ja tavallaan romaanin päähenkilö, vaikka kerronta sijoittuu pääosin aikaan, kun Lempi on poissa. Lisäksi Lempi nähdään vain ja ainoastaan kolmen muun henkilön silmien kautta.  Yksi heistä on aviomies Viljami, jonka onnellista, intohimoista liittoa Lempin kanssa kestää vain puolisen vuotta ennen kuin Lapin sota syttyy ja kutsu rintamalle kuuluu. Toinen näkökulma o...
8 kommenttia
Lue lisää