Chris Cleave: Little Been tarina

Kansi: Sanna-Reeta Meilahti

Kuvitelkaapa, miten rasittavaa olisi kertoa tämä tarina kotikylän tytöille. Siinä onkin todellinen syy siihen, miksi kukaan ei kerro meille afrikkalaisille mitään. Ei se johdu siitä, että meidän mantereemme haluttaisiin pitää pimennossa. Kenelläkään ei vain ole aikaa istuutua selittämään meille juurta jaksain ensimmäistä maailmaa. Tai ehkä te haluaisitte selittää, mutta ette osaa. Teidän kulttuurinne on pitkälle kehittynyt - kuin tietokone tai lääke, jota otatte päänsärkyyn. Osaatte käyttää sitä, mutta ette selittää, miten se toimii. Ette ainakaan tytöille, jotka pinoavat polttopuunsa talon seinustalle.

Uskallan täten julistaa Chris Cleaven Little Been tarinan yhdeksi tämän vuoden kirjallisiksi kohokohdiksi - jo näin vuoden puolivälin tienoilla. :)

Tätä on ihasteltu, ihmetelty, ylistetty ja analysoitu jo monessa blogissa. Kirja lumosi Susan, Booksy haluaisi luetuttaa sen mahdollisimman monella, Jenni luki sen päivässä ja Katja/Lumiomena viidessä tunnissa, anni.m ei myöskään voinut päästää sitä käsistään, Karoliina tunnustaa rakastuneensa mustasukkaisesti Cleaveen, kun taas Miia oli hieman pettynyt. Romaania on siis luettu ahkerasti ja siitä on kirjoitettu paljon - eikä syyttä.

Kannen liepeessä pyydetään lukijaa olemaan paljastamatta juonesta liikaa, koska se täytyy kokea itse. Siinä olen samaa mieltä, että suuri osa romaanin hienoudesta piilee kirjailijan taidossa paljastaa asiat kutkuttavan hitaasti. Jännitys säilyy yllä ja kirjaa on ihan oikeasti vaikea laskea käsistään. Ja sen lisäksi, että juoni on hyvä, myös romaanin kieli on värikästä, vivahteikasta ja kaunista. Vaikka luin tarinaa malttamattomana eteenpäin, täytyi välillä pysähtyä ja lukea uudestaan lauseita ja kappaleita, koska muutamalla sanalla oli onnistuttu sanomaan niin paljon. Ja miten näinkin kauniilla, hauskalla ja samalla surumielisellä kielikuvalla voidaan kuvailla länsimaiden ja kehitysmaiden välistä pohjatonta kuilua:

Mitä seikkailu on? Se riippuu lähtökohdista. Teidän maassanne pikkutytöt piiloutuvat pesukoneen ja jääkaapin väliseen koloon ja kuvittelevat olevansa viidakossa vihreiden käärmeiden ja apinoiden keskellä. Minä ja siskoni piilouduimme viidakossa johonkin koloon vihreiden käärmeiden ja apinoiden keskelle ja kuvittelimme, että meillä oli pesukone ja jääkaappi. Te elätte koneiden maailmassa ja unelmoitte sykkiväsydämisistä olennoista. Me unelmoimme koneista, koska näemme, mihin sykkivät sydämet ovat meidät johtaneet.

En nyt kirjoita romaanin juonesta ja tyylistä enempää, koska ylisanojen keksiminen tuottaa päänvaivaa ja muut ovat sanoneet kaiken jo aiemmin paljon hienommin. :) Mutta jäin kirjan lukemisen jälkeen miettimään vielä sen alussa olevaa sitaattia:

Britannia on ylpeä perinteestään tarjota turhasatama [sic] ihmisille, jotka pakenevat vainoa ja selkkauksia.
Ote julkaisusta Life in the United Kingdom: A Journey to Citizenship (Englannin sisäasiainministeriö 2005)

Kun avaa kirjan ja näkee lainauksen, sen sisältämä kirjoitusvirhe vaikuttaa harmittomalta ja humoristiselta lipsahdukselta, mutta viimeistään kirjan lukemisen jälkeen lainaus alkaa kuulostaa melko karulta. Minua kiinnosti myös alkuperäisen romaanin englanninkielinen lause ja onginkin sen käsiini:
Britain is proud of its tradition of providing a safe haven for people fleeting [sic] persecution and conflict.

Ensi näkemältä käännösratkaisu on ainakin sikäli mielenkiintoinen, että suomentaja on siirtänyt kirjoitusvirheen eri sanaan kuin missä se on alkuperäisessä englanninkielisessä tekstissä. Mutta suomennos on itse asiassa jopa onnistuneempi kirjoitusvirheen suhteen, koska turhasatama - vain yhden kirjaimen virheellä varustettuna - kertoo jo paljon. Mutta mikä sitten on englanninkielisen lauseen fleeting? Sen pitäisi tietenkin olla oikeinkirjoitettuna fleeing (flee = 'paeta'). Fleeting taas on minulle tuttu pelkästään adjektiivina (= 'ohikiitävä, hetkellinen', esim. fleeting moment = 'ohikiitävä hetki'). Verbinä harvemmin käytetty fleet taas tarkoittaa joko nopeasti liikkumista tai häviämistä, katoamista. Molemmista merkityksistä tulee toki mielenkiintoisia assosiaatioita englanninkieliseen lauseeseen, mutta suomennos on silti tässä minusta erityisen onnistunut.

Chris Cleave itse on sanonut, että sitaatin päätarkoituksena on toimia esimerkkinä siitä, kuinka huonosti Britannia todella on varautunut ottamaan vastaan maahanmuuttajia ja sopeuttamaan heitä brittiläiseen yhteiskuntaan. Life in the United Kingdom, josta sitaatti on peräisin, on eräänlainen oppikirja, joka jokaisen Britannian kansalaisuutta hakevan maahanmuuttajan täytyy tenttiä. Kirja sisältää tietoa mm. maan historiasta, kulttuurista ja tavoista, mutta Cleaven mukaan se on täynnä epätarkkuuksia ja virheitä. Cleave sanookin: My belief is that if a refugee is prepared to walk away from a regime that has imprisoned and tortured her, flee to the UK, apply for asylum, and commit to memory the contents of the text book we make compulsory for her, then for our part we should at least be prepared to have that text book professionally copy-edited. Voisiko sen enää painokkaammin esittää?

Ja lopuksi kehotan, ei vaan käsken kaikkia lukemaan tämän kirjan! :)

Chris Cleave: Little Been tarina. Gummerus. 2011. 369 sivua.
Englanninkielinen alkuteos: The Other Hand
Suomentaja: Irmeli Ruuska

Linkit:
ChrisCleave.com 
Gummerus: Little Been tarina 
Gummerus: Chris Cleave 
Kirjavinkit: Little Been tarina