Gerd Brantenberg: Egalian tyttäret

kannen maalaus: Anneli Pääkkönen

Mitä sellaisia oikeuksia emännillä muka nykyään oli joita männillä ei ollut? Männistä saattoi tulla ihan mitä tahansa, jos he vain suostuivat ponnistelemaan saavuttaakseen päämääränsä. Siitä se kiikasti: männillä ei ollut sisua! [...] Mäntien hartain toive oli saada olla kotona. Sallittakoon se heille.

Kiinnostuin tästä kirjasta alun perin Ankin kirja-arvion perusteella ja nyt googletellessani löysin myös Sallan ja Booksyn oivaltavat arvostelut. Kuvitteellisissa maailmoissa pysytellään edellisten kirjojen tapaan edelleen, mutta tällä kertaa puhtaan fantasian sijaan kyseessä on kantaaottava feministinen satiiri.

Egalian tyttäret pelkistää ja kärjistää sukupuoliroolit äärimmilleen ja kääntää ne sitten päälaelleen. Kirjan kuvaamassa maailmassa naiset, eli emännät, ovat perheen pää ja miehet, eli männät, ovat toisarvoisia kansalaisia. Monet ammatit ovat männille vain kaukainen unelma, koska männän perinteinen paikka on kotona hoitamassa lapsia. Mäntien tulee pitää huolta ulkonäöstään, oppia miellyttämään emäntiään niin keittiössä kuin sängyssäkin ja hoitaa mukisematta lapset, joita heille on sattunut siunautumaan.

Egalian tyttäriä lukiessa joutui vinksauttamaan mielikuvituksensa päälaelleen, jotta sukupuolten käänteiset roolit kävivät selväksi. Satiirisen romaanin stereotypiat miehistä ja naisista ovat melkoisia kärjistyksiä ja myös vanhanaikaisia (kirja ilmestyi alun perin vuonna 1977), mutta asetelman kääntäminen näin perusteellisesti päälaelleen tuo esiin ja korostaa asioita, joita moni saattaa pitää (edelleen!) melko itsestään selvinä.

Romaanin yhteiskunnassa esim. mäntien (miesten) pitämistä kotona perustellaan siten, että heillä on luonnollinen tarve hoivata lasta, siistiä kotia ja kaunistautua puolisoaan varten. Se on heidän "työtään", kun taas emäntien työtä on juosta kokouksissa ja päättää maan asioista. Männät siis soveltuvat parhaiten kotitöihin ja heidän oletetaan tekevän niitä pyyteettömästi vain siitä ilosta, että he saavat näin toteuttaa omaa ominaisluonnettaan.

Samalla tavalla perusteltiin naisten kotiäitiyttä vielä muutama vuosikymmen sitten ja vielä nykypäivänäkin näkee yllättävän usein häivähdyksiä tuosta vanhanaikaisesta 'koti on naisluonteelle soveliain paikka' -ajattelusta. Meidän maailmamme rinnastuu siis käänteisesti utopistiseen Egaliaan. Romaanin päähenkilö Leenatan perustaa mäntäliikkeen, jonka tavoitteena on vapauttaa männät emäntien sorron alta ja edistää sukupuolten välistä tasa-arvoa. Radikaaleimmat männät esimerkiksi polttavat kalukukkaronsa - mikä rinnastuu tietenkin myyttiin radikaalifeministien rintaliivien poltoista 1960-luvulla.

Vaikka jotkut romaanin mielipiteet kuuluvat todellisuudessa jo historiaan, siitä löytyy silti hämmästyttävän tarkkoja yhteyksiä nyky-yhteiskuntaan. Kun mäntäpari menee yhdessä baariin, humalainen emäntä tulee iskemään heitä. Torjunnasta vihastunut emäntä ilmoittaa männille, että heidän ongelmansa on se, että he eivät ole saaneet maistaa kunnon emäntää ja ovat siksi siirtyneet oman sukupuolensa pariin. Ja uskokaa pois, vastaavia kommentteja saa edelleen kuulla aivan tarpeeksi usein, kun on samaa sukupuolta olevan puolison kanssa liikkeellä...

Siinä olen Sallan ja Booksyn kanssa täysin samaa mieltä, että kirja ei edusta mitään kaunokirjallisuuden tai tarinankerronnan huippua. Mutta se on taatusti erilainen ja pistää ajattelemaan. Pakollista lukemista kaikille sukupuolten stereotypioista ja roolijaoista kiinnostuneille!

Helsingin Ylioppilasteatteri on myös esittänyt Egalian tyttäriä näytelmänä. Siitä tosin on yli 16 vuotta aikaa... Mutta olisipa jännää nähdä tämä joskus teatterin lavalla!

Gerd Brantenberg: Egalian tyttäret. Kääntöpiiri. 1991. 272 sivua.
Norjankielinen alkuteos: Egalian døtre
Suomentaja: Marja Kurkela

Linkit:
Like: Egalian tyttäret
Wikipedia: Gerd Brantenberg