keskiviikko 20. heinäkuuta 2011

Eija Lappalainen & Anne Leinonen: Routasisarukset

kansi: Sami Saramäki
Epäilin aluksi, että en pitäisi tästä kirjasta ihan vain sen vuoksi, että en taida ihan kuulua sen kohderyhmään. Routasisarukset on ensinnäkin luokiteltu nuortenkirjallisuudeksi, mille kuvittelen jostain syystä olevani jo liian vanha. ;) Toisekseen se on scifiä, jota luen hyvin vähän, ja kaiken lisäksi vielä kotimaista sellaista, josta minulla ei ollut oikein mitään mielikuvaa ennakkoon. Mutta kirjallisuuden ikäluokitukset ovat tietenkin häilyvä ja joustava käsite ja ennakkoluulot on tehty rikottaviksi! :)

Routasisarukset sijoittuu Euraaniaan 2300-luvulle. Eurooppa on lähes tuhoutunut 140 vuotta aiemmin tapahtuneessa biotutkimusaseman räjähdyksessä, jota seurasi joukko terrori-iskuja ja ydinvoimalaonnettomuuksia. Tuhoutumattomat alueet on jaettu pieniin, melko eristäytyneisiin saarekkeisiin, jota hallitsevat erilaiset ryhmittymät ja klaanit.

Suojatussa, luonnonvaroja hyödyntävässä Laaksossa asustava Utu kapinoi alueen perinteitä ja arvoja vastaan. Asukkaat viettävät yksinkertaista ja eristäytynyttä elämää. Kaikesta on pulaa: energiaa säännöstellään, ruoka saadaan omilta pelloilta ja koneet ja muut hyödykkeet kerätään läheiseltä kaatopaikalta, joka on muinaisjäänne menneen maailman ekokatastrofia edeltäneeltä ajoilta. Laakson ulkopuolisista alueista kerrotaan villejä huhuja ja kauhujuttuja, jotta kenenkään ei tekisi mieli lähteä sinne. Utun rakas kasvattiveli, Marras, on kuitenkin paennut Laaksosta, koska hänkin on rikkonut yhteisön sääntöjä...

Laakson kulttuuri ja perhemuodot ovat kiehtovia. Harvoilla Laakson asukkailla on biologisia lapsia vaan perheille tuodaan alueen ulkopuolelta nimettömien hedelmöittäjien ja valikoitujen kantajien, eli tiinettärien synnyttämiä lapsia. Myös Utu on adoptiolapsi omassa perheessään. Utun perhe koostuu viidestä lapsesta ja kahdesta isästä, Booriksesta ja Halvarista. Muutenkin Laakson perheet ovat melko epäsovinnaisia: kolme tai neljä vanhempaa sisältävät perheet ovat yleisimpiä. Harvemmin kirjallisuudessa törmää tällaiseen kolmi- ja neliapilaperheiden kirjoon. Tosin romaanissa huomautetaan erikseen (mielestäni tarpeettomasti), että Utun kasvatti-isillä ei ole suhdetta toisiinsa...

Saastuneet maa-alueet, geneettiset sairaudet ja syntyvyyden tiukka säännöstely toivat mieleen Sheri S. Tepperin Portti naisten maahan -romaanin, jonka luin vasta äsken. Kuten Tepperin romaanissa, myös Routasisaruksissa ihmisillä on outoja, periytyviä kykyjä: esimerkiksi Utu pystyy ymmärtämään muinaisia koneita ja laitteita ja käskemään niitä toimimaan mielensä mukaan. Kyvystä voi kuitenkin olla myös haittaa, kuten Utu huomaa etsiessään veljeään ja selvittäessään biologisten vanhempiensa salaisuutta.

Routasisarukset on rikkaasta mielikuvituksesta, taidokkaasta kerronnasta ja huolella rakennetuista henkilöistä punottu verkko. Vaikka kirjailijoita on kaksi (mikä on muuten varmaan aika harvinaista kaunokirjallisuudessa?), juoni ja tyyli pysyvät tiiviinä ja yhtenäisenä. Tuhon jälkeinen dystooppinen maailma on julma, epätasa-arvoinen ja jakautunut paikka, mutta erilaisuus kukoistaa edelleen ja salaisia voimia piilee yllättävissä paikoissa.

Vaikka Routasisarukset on luokiteltu nuortenkirjaksi, se uppoaa todistetusti myös aikuisempaan lukijaan. Kirjan hyvyydestä kertoo jo sekin, että oma kappaleeni lähti saman tien kehujen saattelemana lainaan seuraavalle lukijalle, joten tekstinäytettäkään en tuohon ylös enää saa. :) Trilogian toista osaa joutuu harmittavasti odottelemaan ensi vuoden puolelle. Routasisarukset oli positiivinen yllätys myös Kisulle ja marjikselle.

Eija Lappalainen & Anne Leinonen: Routasisarukset. WSOY. 2011. 398 sivua.

Linkit:
Kaksi kertojaa - kirjailijoiden kotisivut
WSOY: Routasisarukset
Kirjavinkit: Routasisarukset

5 kommenttia:

  1. Ei kyllä millaan haluaisi odottaa ensi vuoteen seuraavaa osaa. :) Toivottavsti kirja saa paljon lukijoita, sillä se on niin hyvä!

    VastaaPoista
  2. Niinpä, ja viimeistä osaa joutuu odottelemaan vuoteen 2013! Taidan olla vähän kärsimätön lukija... ;)

    VastaaPoista
  3. Juma! Pitäisköhän minunkin lukea tämä... En lue scifiä enkä enää niin nuortenkirjojakaan, mutta sait kiinnostumaan!

    VastaaPoista
  4. Morre, suosittelen erittäin lämpimästi!! :)

    VastaaPoista
  5. Aika moni on tästä siis ollut innoissaan. Itselläni kirja on juuri lukemisen alla (n. s. 150), mutta jotenkin se ei ole saanut tuulta siipiensä alle - vaikka sen ansiot tunnistankin.

    Onko muilla ollut samanlaisia fiiliksiä, vai olenko ainoa kerettiläinen, kun en oikein ole yleensäkään spefi-fani...?

    VastaaPoista