Siirry pääsisältöön

Tammikuun luetut (ja kootut selitykset)


Tammikuu oli taas vähän kummallisempi lukukuukausi. Luin kirjoja vaihtelevalla innostuksella, sykäyksittäin. Välillä saattoi mennä useampikin päivä ilman että aukaisin yhdenkään kirjan kansia (harvinaista!) ja toisaalta luin Julian Barnesin ja Joel Haahtelan lyhyet romaanit yhden viikonlopun aikana. Tammikuun lukusaldoksi tuli kuitenkin lopulta vain viisi kirjaa:

Tammikuun luetut:
Haruki Murakami: 1Q84
Colm Tóibín: The Heather Blazing
Markus Nummi: Kadonnut Pariisi
Julian Barnes: The Sense of an Ending
Joel Haahtela: Traumbach

Näistä Haruki Murakamin 1Q84 nousi suvereenisti ylitse muiden. Barnesin viime vuoden Booker-voittaja yllätti positiivisesti. Haahtelan uutuus oli ehkä pienoinen pettymys, koska se muistutti minusta häiritsevän paljon Elenaa. Colm Tóibínin romaani ja sen kyläyhteisö Irlannin rannikolla muistuttivat myös toisesta saman herran teoksesta, eli The Blackwater Lightship -romaanista. Markus Nummen Kadonnut Pariisi meni täysin yli ymmärryksen.

Sitten seuraa osio nimeltä Kootut selitykset - eli miksi en ole kirjoittanut mistään näistä kirjoista vielä tämän kummempaa arviota. ;)

Ensinnäkin syytän Haruki Murakamia, kuinkas muuten. 1Q84 oli uskomattoman koukuttava, vaikuttava ja hämmentävä lukukokemus. Luin kirjaa pitkään ja hartaasti ja loppua kohden hidastin tahtia tahallani, koska en halunnut kirjan vielä loppuvan. Näinkin voi itseään huijata. :) Mutta kaikki loppuu aikanaan ja niin myös ichi-kyu-hachi-yon (kirjan nimi vain kuulostaa kauniimmalta japaniksi kuin esim. englanniksi tai suomeksi!). 1Q84:n lukeminen tuntui kuin olisi syönyt kymmenen ruokalajin aterian - se nyt vain vaatii hieman sulattelua...

Toiseksi syytän työkiireitä, mikä on tylsä selitys, joten ei siitä sen enempää.

Viimeistä vaan ei vähäisintä syytä käytän myös häpeilemättä selityksenä siihen, miksi olen viime kuukausina päivittänyt blogiani tavallista vähemmän ja vieraillut muiden blogeissa vieläkin harvemmin. On nimittäin käynyt niin hassusti, että olen raskaana. :) Sen lisäksi, että vatsassani elelevä olio on aiheuttanut paljon iloa ja onnea, se on myös tuonut mukanaan harmillisia lieveilmiöitä. Kuten esimerkiksi sen, että ensimmäiset raskauskuukaudet kuluivat aamupahoinvoinnin merkeissä. Joka on mielestäni hyvin hämäävästi nimetty raskausoire: itselläni "aamu"pahoinvointi koski nimittäin aamua, päivää, iltapäivää ja pahimmillaan myös iltaa. Tästä syystä päivärytmini muuttui niin, että vietin illat ja iltayöt töiden parissa. :P Nyt pahoinvointi on onneksi helpottanut, joten tilanne "normalisoituu" ainakin hetkeksi. :) Mutta blogimaailma on saanut siis jäädä taustalle, kun olion olemassaolon ihmettely ja kummalliset oireet ovat vieneet mukanaan.

Ylläolevasta tilityksestä huolimatta kirjablogi pysyy jatkossakin kirjablogina - raskaus- ja vauvablogi nimeltä "Eloa pellossa" on erikseen. Päivitämme sitä yhdessä vaimoni kanssa. Tavoitteena oli kertoa mahdollisimman totuudenmukaisesti hedelmöityshoidoista ja siitä, kuinka naisparin perhe muodostuu, joten blogissa on käsitelty melko henkilökohtaisia ja intiimejäkin asioita. Tästä syystä päätimme pitää blogin suljettuna kaikilta paitsi kutsutuilta lukijoilta - vaikka piiloudummekin nimimerkkien taakse. Mutta jos jotakuta siis kiinnostaa seurata raskaus- ja vauvakuulumisia tai ylipäätään sitä, miten sateenkaariperhe tästä muotoutuu, niin kommentoikaa tähän tai lähettäkää vaikka sähköpostia tuohon gmail-osoitteeseeni, niin lisään teidät lukijoiksi. :)

Aurinkoisia pakkaspäiviä! Brr... :)

Kommentit

  1. Voi jee, isot onnittelut! Mahtavaa!

    Sateenkaariperheen muotoutuminen voisi kyllä olla ihan kiinnostavaa seurattavaa, jos kelpuutatte lukijaksi tällaisen sovinnaisen ydinperheen isän. ;)

    VastaaPoista
  2. Voi, paljon onnea! Kuinka ihanaa! Minuakin voisi vähän kiinnostaa sateenkaariperheen arki. :)

    VastaaPoista
  3. Pekka ja Jossu, kiitos! :) Lähetin teille jo kutsut.

    VastaaPoista
  4. Voi että. Parhaimmat onnitteluni!

    Kyllä minäkin mielelläni seuraan toistakin blogiasi, jos sen sallit. :)

    VastaaPoista
  5. Oi ihanaa! Lämpimät onnittelut, onnea raskauteen ja tsemppiä pahoinvointiin. :) Minuakin kiinnostaisi lukea vauvanodotuksestanne, jos vaan lukijoiden joukkoon mahtuu. Olen vähän sähköpostisekoilija, mutta kutsun voi lähettää osoitteeseen lumiomena AT yahoo com.

    Olen samaa mieltä Traumbachista. Pidin kirjasta, se on hieno, mutta minullekin se oli pieni pettymys (jos Haahtelan kirjat voivat sellaisia edes olla...). Murakamin tiiliskivi olisi ihana lukea ja Toibinin teoksiin olen jo jonkin aikaa halunnut tutustua.

    VastaaPoista
  6. Suketus, kiitos onnitteluista! Laitoin sinulle kutsun sähköpostiisi.

    Katja, kiitos! :) Sinullekin lähti jo kutsu.
    Olen kuullut Traumbachista vähän samansuuntaisia kommentteja muiltakin... Onneksi minulla on vielä useampikin Haahtelan vanhempi kirja lukematta, joten hyvää on varmasti vielä luvassa. ;)

    VastaaPoista
  7. Hurjan paljon onnea! :) Olisi mielenkiintoista päästä seuraamaan perheenne kasvamista, mikäli joukkoon sopii.

    VastaaPoista
  8. Oi, paljon onnea! Voisin avautua raskauspahoinvoinnista vaikka kuinka, mutta jätän sen nyt kuitenkin ;). Mutta onneksi se vaihe on sinultakin nyt onnellisesti takanapäin!

    Mielelläni lukisin vauvablogianne, meilini on sininen.linna at gmail.com

    VastaaPoista
  9. Onnea<3 ja mielelläni minäkin seuraisin vauvanodotustanne ja arkeanne. :)

    VastaaPoista
  10. Paljon onnea! Minäkin olisin mielelläni sinun uuden blogin lukija :)

    VastaaPoista
  11. Maija, Maria ja Peikkoneito, kiitokset onnitteluista! :) Laitoin teille kaikille kutsun blogiin.

    Tuulia, kiitos! En löytänyt sähköpostiosoitettasi blogisi tiedoista. Voisitko vielä antaa sen, niin lähetän kutsun.

    VastaaPoista
  12. Oi, onnea, onnea, paljon onnea! Ihania uutisia. <3 Minä pääsin molemmilla kerroilla onnekkaan vähäisellä pahoinvoinnilla, mutta kuvottavin olo minulla oli joka tapauksessa aina iltaisin, ei aamuisin. So much for that. :)

    Minäkin lukisin mielelläni uutta blogianne, joskin myönnän jo nyt, että olen todella huono muistamaan salaisten blogien lukemista, kun seuraan blogeja rutiininomaisesti oman blogini sivupalkin kautta. Mutta jos mahdollinen harvakseltaan käynti ei haittaa, olen innoissani mukana. :) Juuri muuten viime viikolla näin pitkästä aikaa yhtä naispuolista kaveria, joka kertoi olevansa nyt pienen vauvan toinen äiti. <3

    Sitten vielä kirjoihin: Minä kyllä pidin kovasti Traumbachista, vaikka ymmärrän, miten se voisi olla pettymyskin. Tóibínin muut teokset Brooklynin jälkeen kiinnostavat kovasti, samoin Markus Nummi häntä vielä lukematta (tosin lähinnä hyvin kehutut Karkkipäivä ja Kiinalainen puutarha). Varovaisesti myös Barnes.

    VastaaPoista
  13. Karoliina, kiitos! <3 Vaikuttaa tosiaan siltä, että aamupahoinvointi-termi voi olla aika harhaanjohtava. ;)
    Lähetin sinullekin kutsun. Harvakseltaan lukeminen ei suinkaan haittaa. :)
    Täytyy myöntää, että tähän mennessä lukemani muut teokset Tóibínilta eivät vedä vertoja Brooklynille, mutta lukemisen arvoisia ne ovat silti olleet!

    VastaaPoista
  14. Kiitos kutsusta. :) Ja voi harmi tuota Tóibín-juttua, mutta toisaalta astetta huonompi Brooklynista on varmasti vielä erittäin luettava!

    VastaaPoista
  15. Ilouutinen, sydämelliset onnittelut teille! <3 :) Ja minäkin lukisin mielelläni uutta vauvablogianne. :)

    Traumbach on seuraavana lukulistallani, ja Murakamin järkäleen 1&2 -osien yhteisnidettä odottelen kirjastosta. Tekisi mieli ostaa koko kolmen niteen painos omaan hyllyyn, mutta toistaiseksi olen onnistunut malttamaan mieleni. Luin kirjan alkua espanjalaisessa kirjakaupassa pari viikkoa sitten (:D), ja se vaikutti jotensakin kiehtovan koukuttavalta heti alusta lähtien. Ja Tóibíniakin olet lukenut, oih! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitokset onnitteluista! :) Laitoin sinulle kutsun.

      Murakamin alku on nimenomaan koukuttava! Varoituksen sana: niiden 1&2 -osien jälkeen on pakko saada se 3. osa käsiin mahdollisimman pian, sen verran kutkuttavasti tarina etenee.

      Poista
    2. Olen onnistunut sössimään jotain kutsun suhteen, huoh. Siispä kysyn voisitko laittaa minulle uuden kutsun..? Kiitos ja anteeksi. :)

      Poista
    3. Eipä se mitään, laitoin uuden kutsun. :)

      Poista
  16. Mahtavia uutisia, oikein paljon onnea odotukseen sekä sinulle että vaimollesi <3

    Minäkin liittyisin mielelläni lukijaksi uuteen blogiisi, joten jos mukaan mahtuu niin mailia voi laittaa osoitteeseen villasukka.kirjahyllyssa@luukku.com.

    Ai niin joo, pitäisikö sitä noista kirjoistakin mainita -meinasi unohtua vauvauutisten myötä :) Murakamin ja Tóibínin kirjoihin pitäisi minunkin ehdottomasti tutustua, niin monelta suunnalta on kehuja/kommentteja sadellut!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! :) Laitoin sinulle kutsun blogin lukijaksi.

      Suosittelen sekä Murakamia että Tóibínia (erityisesti Brooklynia!) lämpimästi. Murakamiin tutustuminen tosin kannattaa ehkä aloittaa jostain vähemmän järkälemäisestä tiiliskivestä kuin tuosta 1Q84:stä. ;)

      Poista
  17. Mahtavia uutisia, onnea hurjasti! Minäkin lukisin mielelläni odotus- ja vauvablogiasi.

    Minä odotan Murakamin lukemista ihan hurjasti, en ole vielä lukenut häneltä yhtään mitään. Mutta tänä vuonna aion korjata tuon asian, ehdottomasti!:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitokset onnitteluista! :) Laitoin sinulle lukijakutsun.

      Ja hienoa, että korkkaat Murakamin! :)

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

William Shakespeare: Romeo ja Julia

Voi Romeo, Romeo, miksi olet Romeo? Hylkää isäsi ja kiellä nimesi, tai jos et tahdo, vanno että rakastat, enkä minä silloin ole Capulet. Romeo ja Julia taitaa olla yksi esitetyimmistä ja tunnetuimmista (ellei tunnetuin) Shakespearen näytelmistä, "kaikkien aikojen rakkaustarina", josta on tehty tuhat ja yksi versiota ja uudelleentulkintaa. Shakespeare saa silti usein kaiken kunnian rakkaustarinan keksimisestä; moni ei tiedä, että hän ei suinkaan ollut ensimmäinen, joka kirjoitti Romeon ja Julian kohtalokkaasta suhteesta. Tarinaa oli kerrottu eri muodoissa ympäri Eurooppaa jo vuosikymmenten ajan ennen Shakespearen näytelmäversiota, ja se oli hänen yleisölleen hyvin tuttu. Shakespearen pääasiallinen lähde oli eräs Arthur Brooken runoteos, Romeus and Juliet (1562), josta näytelmän juoni ja kaikki sen henkilöt ovat peräisin. Romeon ja Julian hienous ei ehkä perustukaan pelkkään tarinaan vaan tapaan, jolla Shakespeare sen esittää. Näytelmää pidetään mestariteoksena ositt

José Saramago: Luola

[...] jotkut lukevat koko ikänsä eivätkä pääse koskaan lukemansa sisälle, he takertuvat tekstiin eivätkä ymmärrä että sanat ovat vain virtaavan joen poikki aseteltuja kiviä, ne ovat sitä varten että pääsisimme niitä myöten toiselle rannalle, sillä pääasia on juuri se toinen ranta, Paitsi jos, Paitsi jos mitä, Paitsi jos sellaisella joella ei olekaan pelkästään kahta rantaa vaan monta, jos jokainen lukija on itse oma rantansa ja jos se ranta, jolle hänen on päästävä, onkin juuri hänen ja vain hänen [...] Yritin joskus lukea José Saramagon Toinen minä -romaania, mutta en päässyt muutamaa kymmentä sivua pidemmälle. En pitänyt kilometrin pituisista lauseista, verkkaisesta tahdista ja sekavasta dialogista, jossa ei tiennyt kuka sanoi mitäkin. Tartuin siis hieman vastahakoisesti lukupiirikirjaamme Luolaan . Yllätyin, miten mukaansatempaava romaani oli (ainakin Toiseen minään verrattuna!) ja luin kuin luinkin 400-sivuisen järkäleen vajaassa viikossa. Tyyli tuntui heti alusta lähtien pe

Miki Liukkonen: Lapset auringon alla

100 on hyvä numero, hän ajatteli, se on tasapainoinen luku. Sillä on neljä jalkaa, se tuoksuu Omolle ja se on kissa. Niinpä Jonas osti appelsiineja. Hän osti niitä neljä, yhtä monta kuin kissalla on jalkaa, ja saippuaa, samanlaista kuin mitä mummolassa oli ollut hänen lapsuudessaan. Vihreää ja mäntysuovan tuoksuista. Tällaisen saippuan olemassaolon Jonas ehdottomasti hyväksyi, ei pelkästään sen nostalgia-arvon takia vaan myös yleisen hygienian. Tämä on ensimmäinen kirja, jolla osallistun Sivumennen-podcastin ja -blogin #hyllynlämmittäjä-haasteeseen, jossa tarkoituksena on lukea vuoden aikana 12 vielä lukematonta kirjaa omasta hyllystä. Miki Liukkosen Lapset auringon alla on odottanut hyllyssä lukemistaan jo useamman vuoden ajan, muistaakseni ilmestymisvuodestaan (2013) lähtien. Liukkonenhan on oululainen kirjallisuuden enfant terrible ; nuoren, boheemin, vähän hullun rappiorunoilijan perikuva, joka väitti - kenties vain puolivakavissaan - uudistavansa suomalaisen kirjallisuude