Siirry pääsisältöön

Blogistanian palkintoehdokkaani

Kirjabloggaajat äänestävät taas vuoden parasta kotimaista (Finlandia) ja käännettyä kirjaa (Globalia), lasten- ja nuortenkirjaa (Kuopus) sekä tietokirjaa (Tieto). Itse osallistun kolmeen kategoriaan; Kuopus jää nyt pois, koska en juuri esittele blogissani lasten- ja nuortenkirjoja (ehkäpä tähän tulee muutos, kunhan oma lapsi vähän kasvaa!).

Blogistanian Finlandia -ehdokkaani ovat:

1) Joel Haahtela: Tähtikirkas, lumivalkea (Otava) (3 pistettä)
2) Inka Nousiainen: Kirkkaat päivä ja ilta (Siltala) (2 pistettä)
3) Maija Muinonen: Mustat paperit (Teos) (1 piste)

Blogistanian Globalia -ehdokkaani ovat:

1) Haruki Murakami: 1Q84 (Tammi) (3 pistettä)
2) Marie NDiaye: Kolme vahvaa naista (Gummerus) (2 pistettä)

Blogistanian Tieto -ehdokkaani ovat:

1) Laura Save: Paljain jaloin (WSOY) (3 pistettä)
2) Susan Sellers: Vanessa ja Virginia (Into) (2 pistettä)

En ehdi nyt perustella valintojani sen tarkemmin; linkkien takaa avautuvista arvioista löytyy enemmän hehkutusta. :) Sen verran voin valinnanvaikeudesta eli -helppoudesta paljastaa, että luin viime vuonna ennätysvähän uutuuksia (siis vuonna 2013 ilmestyneitä teoksia). Siinä mielessä ehdokkaiden valinta oli helppoa: vaihtoehtoja oli vähän. Olen silti tyytyväinen listoihini, vaikka Globalia ja Tieto -ehdokkaita päätyikin listoille vain kaksi kutakin. Ainakin kustantamoja on monipuolisesti mukana, kun kaikki ehdolle asettamani kirjat edustavat näköjään eri kustantamoa! :)

Kommentit

  1. 1Q84 sai minultakin kolme pistettä. Jotenkin minusta tuntuu, että se voi menestyä Globaliassa ihan hyvin. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivottavasti! Minäkin bongasin sen muutamalta muulta ehdokaslistalta. :)

      Poista
  2. Kommentoin samaa kuin Pekka, ykköset samoja F:ssa ja G:ssa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hienoa! Toivottavasti Haahtela ja Murakami pärjäävät kisassa... :)

      Poista
  3. Onpa hienoa löytää Kolme vahvaa naista jonkun listoilta, se on kiinnostava ja vahva teos. Murakamit ja Haahtelan olen ostanut hyllyyni, mutta vielä en ole ehtinyt lukea.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Harmi, että en ole vielä muista Globalia-listoista sitä bongannut... mutta en ole vielä kaikki käynytkään kurkkaamassa. :)

      Poista
  4. Ihanaa, että Inka Nousiaisen Kirkkaat päivä ja ilta saa pisteitä! Voi kunpa olisi saanut äänestää viisi parasta, niin se olisi ollut listallani. Mustat paperit ja Kolme vahvaa naista jäivät kiinnostaman.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulla taas tuo kotimaisten romaanien kärkikolmikko erottui melko selvästi joukosta, vaikka top-viitosen olisin varmasti myös saanut aikaiseksi. :)

      Poista
  5. Ilahduin, kun Kirkkaat päivä ja ilta ovat listallasi. Itsekin äänestin Nousiaisen hienoa ja kaunista teosta. Haahtela ja Murakami ovat luettavien listalla. Save sen sijaan olisi mulle liian rankkaa luettavaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nousiainen tuntuu saaneen paljon ääniä. Katsotaan, miten käy... :)
      Save on kyllä melko rankka ja raskas teos lukea, mutta minulle siitä jäi loppujen lopuksi toiveikas olo.

      Poista
  6. Meillä kaksi samaa, Nousiainen ja Murakami :) Haahtela olisi ansainnut paikkansa myös minun listallani, mutta olin lukenut todella paljon kotimaisia uutuuksia ja sai äänestää vain kolmea...

    Myös Saven ja Sellersin kirjat olen lukenut, mutta tulkitsin ne romaaneiksi. Sellersin kirja oli vähän pettymys (odotuksiin nähden), mutta Saven kirja oli viiltävän koskettava.

    Kolme vahvaa naista on ollut lainassa kirjastosta jo jonkinaikaa, jospa pian ehtisin sen pariin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nousiainen ja Murakami ovat varmasti kärkikahinoissa mukana, kun kokonaisääniä lasketaan. :)

      Saven kirjan tulkitsin omaelämäkerraksi, ja sen vuoksi uskalsin niputtaa sen Tieto-ehdokkaiden joukkoon. Sellerin kirja voisi tosiaan olla myös fiktiivinen romaani; itse pidin sitäkin elämäkerrallisena. Katsotaan, hyväksytäänkö se tietokirjaksi lopullisessa ääntenlaskennassa...

      Poista
  7. Muinonen♥

    Tiedätkö, Susan Sellersin kirja oli listallani, mutta sitten satuin lukemaan de Waalin 'jäniksen'...

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

William Shakespeare: Romeo ja Julia

Voi Romeo, Romeo, miksi olet Romeo? Hylkää isäsi ja kiellä nimesi, tai jos et tahdo, vanno että rakastat, enkä minä silloin ole Capulet. Romeo ja Julia taitaa olla yksi esitetyimmistä ja tunnetuimmista (ellei tunnetuin) Shakespearen näytelmistä, "kaikkien aikojen rakkaustarina", josta on tehty tuhat ja yksi versiota ja uudelleentulkintaa. Shakespeare saa silti usein kaiken kunnian rakkaustarinan keksimisestä; moni ei tiedä, että hän ei suinkaan ollut ensimmäinen, joka kirjoitti Romeon ja Julian kohtalokkaasta suhteesta. Tarinaa oli kerrottu eri muodoissa ympäri Eurooppaa jo vuosikymmenten ajan ennen Shakespearen näytelmäversiota, ja se oli hänen yleisölleen hyvin tuttu. Shakespearen pääasiallinen lähde oli eräs Arthur Brooken runoteos, Romeus and Juliet (1562), josta näytelmän juoni ja kaikki sen henkilöt ovat peräisin. Romeon ja Julian hienous ei ehkä perustukaan pelkkään tarinaan vaan tapaan, jolla Shakespeare sen esittää. Näytelmää pidetään mestariteoksena ositt

José Saramago: Luola

[...] jotkut lukevat koko ikänsä eivätkä pääse koskaan lukemansa sisälle, he takertuvat tekstiin eivätkä ymmärrä että sanat ovat vain virtaavan joen poikki aseteltuja kiviä, ne ovat sitä varten että pääsisimme niitä myöten toiselle rannalle, sillä pääasia on juuri se toinen ranta, Paitsi jos, Paitsi jos mitä, Paitsi jos sellaisella joella ei olekaan pelkästään kahta rantaa vaan monta, jos jokainen lukija on itse oma rantansa ja jos se ranta, jolle hänen on päästävä, onkin juuri hänen ja vain hänen [...] Yritin joskus lukea José Saramagon Toinen minä -romaania, mutta en päässyt muutamaa kymmentä sivua pidemmälle. En pitänyt kilometrin pituisista lauseista, verkkaisesta tahdista ja sekavasta dialogista, jossa ei tiennyt kuka sanoi mitäkin. Tartuin siis hieman vastahakoisesti lukupiirikirjaamme Luolaan . Yllätyin, miten mukaansatempaava romaani oli (ainakin Toiseen minään verrattuna!) ja luin kuin luinkin 400-sivuisen järkäleen vajaassa viikossa. Tyyli tuntui heti alusta lähtien pe

Miki Liukkonen: Lapset auringon alla

100 on hyvä numero, hän ajatteli, se on tasapainoinen luku. Sillä on neljä jalkaa, se tuoksuu Omolle ja se on kissa. Niinpä Jonas osti appelsiineja. Hän osti niitä neljä, yhtä monta kuin kissalla on jalkaa, ja saippuaa, samanlaista kuin mitä mummolassa oli ollut hänen lapsuudessaan. Vihreää ja mäntysuovan tuoksuista. Tällaisen saippuan olemassaolon Jonas ehdottomasti hyväksyi, ei pelkästään sen nostalgia-arvon takia vaan myös yleisen hygienian. Tämä on ensimmäinen kirja, jolla osallistun Sivumennen-podcastin ja -blogin #hyllynlämmittäjä-haasteeseen, jossa tarkoituksena on lukea vuoden aikana 12 vielä lukematonta kirjaa omasta hyllystä. Miki Liukkosen Lapset auringon alla on odottanut hyllyssä lukemistaan jo useamman vuoden ajan, muistaakseni ilmestymisvuodestaan (2013) lähtien. Liukkonenhan on oululainen kirjallisuuden enfant terrible ; nuoren, boheemin, vähän hullun rappiorunoilijan perikuva, joka väitti - kenties vain puolivakavissaan - uudistavansa suomalaisen kirjallisuude