Siirry pääsisältöön

Nobelit ja Bookerit

Todennäköisesti torstaina 9.10 julkistetaan tämän vuoden Nobelin kirjallisuuspalkinnon saaja. Veikkauksia tämänkertaisesta voittajasta voi heittää vielä huomiseen asti Tarukirja-blogissa, jossa on myös arvonta.

Täytyy myöntää, että itseäni kiinnostaa enemmän 14.10 julkistettava Booker-palkinnon voittaja. Olen huomannut, että monet Booker-palkintoehdokkaat ja -voittajat sopivat juuri minun kirjamakuuni. Tähän liittyy myös ikuisuusprojektini, eli Booker-haaste, jossa luen Booker-palkittuja romaaneja. Aloitin urakan jo vuonna 2011 ja se jatkuu yhä - hitaasti, mutta varmasti. :)

Viime vuonna Booker-palkinto meni uusiseelantilaiselle Eleanor Cattonin romaanille The Luminaries (suom. Valontuojat), joka on muuten palkinnon historian pisin palkittu romaani.

Tänä vuonna palkintokriteerit muuttuivat, mikä aiheutti paljon keskustelua ja myös soraääniä. Aiemmin Booker-palkinto myönnettiin teokselle, jonka kirjoittaja oli kotoisin ns. Kansanyhteisöstä, Irlannista tai Zimbabwesta. Nyt palkinto avattiin siinä mielessä maailmanlaajuiseksi, että kirjailija voi olla kotoisin mistä tahansa maasta, kunhan teos on kirjoitettu englanniksi ja julkaistu myös Iso-Britanniassa. Käytännössä siis esim. aiemmin kilpailun ulkopuolelle jääneet amerikkalaiskirjailijat pääsivät nyt ensimmäistä kertaa mukaan.

Heinäkuussa julkaistiin ns. longlist, jolla oli 13 palkintoehdokasta. Kovin angloamerikkalaista meno on tänä vuonna: 6 ehdokkaista on brittejä, 4 amerikkalaisia, 2 irlantilaisia ja 1 australialainen.

Syyskuussa julkistettiin shortlist, jolle pääsi kuusi kirjaa:

Joshua Ferris - To Rise Again at a Decent Hour


Ferris kuuluu palkinnon historian ensimmäiseen kahteen amerikkalaiskirjailijaan, jotka saavat kilpailla voitosta. Romaani kertoo New Yorkissa asuvasta hammaslääkäristä, joka huomaa jonkun luoneen Facebook-sivun ja Twitter-tilin hänen nimellään. Tämä aiheuttaa tietenkin identiteettikriisin. Kirja ei ole ollut kovin suosittu lukijoiden keskuudessa muihin ehdokaskirjoihin verrattuna, ainakaan jos Goodreadsin ja LibraryThingin arvosanoja on uskominen. Joshua Ferrisin suomennettu novelli löytyy muuten yllätten Granta 2: Outo -kirjasta.

Richard Flanagan: The Narrow Road to the Deep North



Toiseen maailmansotaan, japanilaiselle vankileirille sijoittuvan rakkaustarinan päähenkilö on australialainen lääkäri. Tämä taas on ehdokaskirjoista kenties kehutuin ja pidetyin lukijoiden keskuudessa.
EDIT: Flanaganin romaani voitti kuin voittikin Bookerin!


Karen Joy Fowler: We Are All Completely Beside Ourselves


Fowler on ehdokaskuusikon toinen amerikkalainen. Romaanissa ainoaksi lapseksi jäänyt Rosemary kertoo kadonneen siskonsa tarinan. Romaanin rakenne kuulostaa mielenkiintoiselta: tarina alkaa lopusta ja palaa alkuun - kahdesti. Mitä se sitten tarkoittaakaan... Karen Joy Fowler on suomalaislukijoille tuttu nimi ehkä Jane Austen -lukupiiri -nimisestä kirjasta.

Howard Jacobson: J


Jos ensimmäisten kolmen ehdokaskirjan nimet olivat pitkiä, niin tämä on sitäkin lyhyempi. Jacobson voitti Booker-palkinnon vuonna 2010 romaanilla The Finkler Question (ei suomennettu). J on tulevaisuuteen sijoittuva dystopia, jossa menneisyyden katastrofista vaietaan. Booker-palkintoja on ennenkin myönnetty kahdesti samalle kirjailijalle; viimeksi Hilary Mantelille vuosina 2009 ja 2012.

Neel Mukherjee: The Lives of Others


Kalkuttaan vuoteen 1967 sijoittuva romaani kertoo poliittisesta aktivismista ja sen vaikutuksista yhden perheen elämään.

Ali Smith: How to be Both


Kuvaksen perusteella Smithin uusin romaani kuulostaa samantyyliseltä kuin Oli kerran kello nolla: haastava rakenne ja tyyli, joka rikkoo genrerajoja ja kyseenalaistaa fiktion ja faktatiedon suhteen. Romaani sijoittuu sekä renessanssin aikaan 1460-luvulle että 1960-luvulle. Yhdistävänä tekijänä aikakausien välillä on taide. Smith on kestoehdokas Booker-listoilla; olisiko nyt jo hänen vuoronsa voittaa?

Nämä ehdokkaat kilpailevat siis viikon päästä jaettavasta palkinnosta. Jännä nähdä, kuka voittaa... :)

The Man Booker Prizes

Kommentit

  1. Booker-ehdokkaat ja -voittajat ovat myös enemmän minun makuuni kuin nobelistit :) Bookerin shortlistin kirjat kiinnostavat melkeinpä kaikki!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin haluaisin pistää kaikki lukulistalleni, ehkä Ali Smithin kirjaa lukuun ottamatta (Oli kerran kello nolla oli vähän liian kova pala minulle). :)

      Poista
  2. Minullakin sama, että Bookerit kiinnostavat enemmän. Ali Smithille palkinnon kyllä soisi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Flanagan näköjään voitti tällä kertaa, mutta ehkä Ali Smithin vuoro vielä koittaa... :)

      Poista
  3. Olen lukenut tänä vuonna 13 eri nobelistin kirjaa, viime vuonna jäi vähemmälle. Mukaan mahtui sellaisia joista pidin viiden tähden verran ja niitä joista nippa nappa annoin kolme. Hengityskeinu säväyttää vieläkin kun ajattelen sitä, huh, aivan huippu.
    Kiva kun esittelit Booker-palkinnon saajia :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulla on vähän sama juttu: jotkut nobelistit nappaavat heti (Doris Lessing, Toni Morrison), toisista taas en pidä lainkaan (Mario Vargas Llosa, V. S. Naipaul...). Tai näin ainakin muutaman lukemani kirjan perusteella uskallan väittää. Ehkä pidän Bookereista myös siksi, että siinä palkitaan nimenomaan yksittäisiä kirjoja, ei kirjailijoita.

      Poista
  4. Kiitos linkityksestä! Ja Booker-palkintoehdokkaiden esittelystä. Minua Nobelit kiinnostavat enemmän, koska en usko, että kaikki parhaat kirjat kirjoitetaan englanniksi. Tosin valinnat ovat joskus aika - sanoisinko - mielenkiintoisia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eipä kestä! :) En minäkään usko, että kaikki parhaat kirjat kirjoitetaan englanniksi, mutta luotan Booker-raadin makuun sen verran, että ehdokkaat ja voittajat ovat usein lukemisen arvoisia. Ainakin pääsen kartuttamaan taas tbr-listaani!

      Poista
  5. Booker-palkinnon saaneita joskus vilkuilleena täytyy itsekin todeta, että enimmäkseen ovat kyllä sellaisia, että sytyttävät kiinnostuksen myös mussa. Vain muutamia olen päätynyt lukemaan toistaiseksi, mutta ne jotka olen, ovat myös osuneet kohdalleen oman kirjamakuni kanssa. Suurin osa voittajista (ja ehdokkaistakin) on myös sellaisia, että voisin hyvinkin kuvitella lukevani. Tämän vuoden ehdokkaista en ollutkaan vielä tietoinen, kiitos listauksesta ja esittelyistä. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ole hyvä vain. :) Richard Flanagan voitti tänä vuonna, joten hänen kirjansa pääsee ainakin lukulistalleni. Tai ehkä odottelen suomennosta kiltisti... :)

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Anni Kytömäki: Kultarinta

Kansi: Sanna-Reeta Meilahti Mutta ehkä muut ihmiset eivät metsässä ole samoja kuin avotaivaan alla. He muuttuvat yhtä aikaa läpinäkyviksi ja salaperäisiksi, tavallisiksi ja oudoiksi, samaksi aineeksi kuin tuuli, linnunlaulu ja neulasten kärjissä tiukkuvat vesihelmet. Metsässä heidän ytimeensä näkee hetkittäin. Tai ei, sen vain aavistaa. Olin lukenut yhden sivun ja yli 600 oli vielä edessä, kun minun piti laskea kirja alas ja hengähtää hetki. Anni Kytömäen kirjoitustyyli on pakahduttavan kaunista, lumoavaa, tarkkaa ja kuvailevaa. Luontosanat kuulostavat eksoottisilta uudissanoilta, mutta samalla ikiaikaisen perinteisiltä. Puhutaan murskasiipi linnusta, vesikivestä , maata suonivista poluista ja äänestä, joka sujuttelee puiden takaa. Sanotaan, että suomen kielessä ja murteissa on satoja eri sanoja pelkästään lumelle, mutta Kytömäen romaani osoittaa, miten runsaasti kielestä löytyy myös muita Suomen luontoon ja metsien kulttuuriperintöön liittyviä sanoja, joita tällainen luonnos

William Shakespeare: Romeo ja Julia

Voi Romeo, Romeo, miksi olet Romeo? Hylkää isäsi ja kiellä nimesi, tai jos et tahdo, vanno että rakastat, enkä minä silloin ole Capulet. Romeo ja Julia taitaa olla yksi esitetyimmistä ja tunnetuimmista (ellei tunnetuin) Shakespearen näytelmistä, "kaikkien aikojen rakkaustarina", josta on tehty tuhat ja yksi versiota ja uudelleentulkintaa. Shakespeare saa silti usein kaiken kunnian rakkaustarinan keksimisestä; moni ei tiedä, että hän ei suinkaan ollut ensimmäinen, joka kirjoitti Romeon ja Julian kohtalokkaasta suhteesta. Tarinaa oli kerrottu eri muodoissa ympäri Eurooppaa jo vuosikymmenten ajan ennen Shakespearen näytelmäversiota, ja se oli hänen yleisölleen hyvin tuttu. Shakespearen pääasiallinen lähde oli eräs Arthur Brooken runoteos, Romeus and Juliet (1562), josta näytelmän juoni ja kaikki sen henkilöt ovat peräisin. Romeon ja Julian hienous ei ehkä perustukaan pelkkään tarinaan vaan tapaan, jolla Shakespeare sen esittää. Näytelmää pidetään mestariteoksena ositt

Tapio Tamminen: Islamin aseeton soturi: Ghaffar Khan ja talebanien synty

Ghaffar Khanin perustama Khudai Khidmatgar -liike on historiallisesti ilmeisesti ainutlaatuinen sosiaalinen keksintö, sillä missään muualla väkivallaton vastarintaliike ei ole järjestäytynyt kurinalaiseksi aseettomaksi armeijaksi. Eilisessä Hesarissa oli syyskuussa menehtyneen tietokirjailija Tapio Tammisen muistokirjoitus. Tamminen muistetaan ehkä parhaiten Tieto-Finlandian vuonna 2015 voittaneesta Kansankodin pimeämpi puoli -teoksesta (2015), mutta itse olen lukenut vain Tammisen vuonna 2011 ilmestyneen tietokirjan Abdul Ghaffar Khanista . Kirjan lukemisesta on jo aikaa, mutta bloggausta en ole siitä tehnyt, joten päätin nyt kaivella vanhat muistiinpanot esiin.   Islamin aseeton soturi kertoo siis Ghaffar Khanista, joka perusti maailman suurimmaksi rauhanarmeijaksi kutsutun aseettoman liikkeen 1920-luvun lopulla brittiläisen Intian luoteisella raja-alueella, joka on nykyisin osa Pakistania. Tällä vuosituhannella kyseinen alue on tullut tunnetuksi erityisesti Yhdysvaltain pommituksi