Siirry pääsisältöön

Sari Peltoniemi: Miehestä syntynyt ja muita satuja aikuisille

Hannu ja Kerttu. Aino ja Joukahainen. Sisko ja sen veli.
He asuivat vanhemmilta perityssä rintamamiestalossa Imatralla.
Vanhemmat olivat kuolleet liikenneonnettomuudessa jo vuosia aiemmin, ja sisko veljineen oli saanut tulla toimeen omin päin. Olihan se sujunut, kyllä he osasivat hakea rahaa sosiaalitoimistosta, käydä töissäkin silloin tällöin ja syyllistää sukulaisia tarpeen tullen.

Sari Peltoniemen aikuisten satukirja pääsi heti tbr-listalleni, kun luin kuvauksen siitä syksyn kirjakatalogeista. Viisitoista satua sisältävä kokoelma tuli ahmittua hetkessä. Enpä muista, milloin olisin viimeksi lukenut satuja - saati mitään näin viihdyttävää ja riemastuttavaa!

Kirjailija kuvailee itse teoksen loppusanoissa, kuinka hän on lapsesta saakka pitänyt lennokkaista, mielikuvituksellisista saduista enemmän kuin realistisesta lastenkirjallisuudesta. Kirjan idea lähti siitä, että hän halusi tuoda rakkaat, vanhat suomalaiset sadut uudella tavalla esiin. Tavoitteena oli säilyttää satujen henki ja rakenne, mutta kertoa ne omaäänisesti siten, että niistä nousee esiin yllättäviäkin uusia piirteitä. Kirjailija esittää lopuksi hienon toiveen: "Toivon, ettei satuja pelätä, vaikka ne ovat kummia ja kurittomia." 

Kummia ja kurittomia kokoelman sadut todella ovat, mutta sitäkin kiehtovampia. Kaikissa on tunnistettavia piirteitä perinteisistä saduista: puhuvia eläimiä, ilkeitä äitipuolia ja kauniita prinsessoja... Sekaan on kuitenkin ripoteltu moderneja yksityiskohtia kiinteistönvälittäjistä Tupperware-astioihin ja luomuviljelystä maastoautoihin.

Joskus tällainen nykyaikaistaminen saattaa tuntua päälleliimatulta ja teennäiseltä (kuten se minun mielestäni oli esim. Johanna Sinisalon Sankareissa, joka tuo Kalevalan hahmot nykyaikaan). Peltoniemi onnistuu kuitenkin taitavasti tasapainottelemaan perinteisen sadun ja nykyaikaisen maailman välimaastossa. Tuloksena on lumoava spefi-hybridi, joka on kirjoitettu pilke silmäkulmassa.


Ehkä tarinoiden vetovoiman salaisuus piileekin siinä, että kaikissa on tuttuja ja turvallisia sadun piirteitä, joiden symboliikan lukija ymmärtää heti. Toisaalta niissä on myös jotain uutta ja yllättävää, joka pitää lukijan varpaillaan. Perinteisen sadun malliin ei voi täysin tuudittautua, vaikka onnellinen loppu onkin usein taattu.

Taianomainen kokoelma pistää varmasti mielikuvituksen liikkeelle. Yksi parhaista kotimaisista uutuuksista, joita olen tänä vuonna lukenut!

Peltoniemen satuja on luettu myös mm. Marissan, Askon ja Maijan blogeissa.

18.10 on muuten valtakunnallinen Satupäivä.

Sari Peltoniemi: Miehestä syntynyt ja muita satuja aikuisille. Atena. 2014. 136 sivua.

Peltoniemi.info
Atena: Miehestä syntynyt
Kirjavinkit: Miehestä syntynyt

Kommentit

  1. Tämä oli kyllä kerta kaikkiaan mainio kirja! :)
    Hykerryttää jo pelkkä kansikuvan näkeminen, kun sadut palautuvat heti mieleen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo kansi sopi kyllä kirjaan erinomaisesti! Sopiva sekoitus perinteitä ja ilkikurista huumoria. :)

      Poista
  2. Maijan ja sinun postauksesi jälkeen alan vakuuttua, että tämä pitäisi vielä lukea. Minulla on Sari Peltoniemen kirjoista erittäin hyvä käsitys, mutta pelkäsin, että tässä olisi juuri tuota päälleliimailun tuntua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kannattaa ehdottomasti ainakin kokeilla. Novellikokoelmissahan on se hyvä puoli, että ne voi hyvillä mielin jättää kesken, jos ensimmäiset pari tarinaa eivät nappaa. ;)

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

William Shakespeare: Romeo ja Julia

Voi Romeo, Romeo, miksi olet Romeo? Hylkää isäsi ja kiellä nimesi, tai jos et tahdo, vanno että rakastat, enkä minä silloin ole Capulet. Romeo ja Julia taitaa olla yksi esitetyimmistä ja tunnetuimmista (ellei tunnetuin) Shakespearen näytelmistä, "kaikkien aikojen rakkaustarina", josta on tehty tuhat ja yksi versiota ja uudelleentulkintaa. Shakespeare saa silti usein kaiken kunnian rakkaustarinan keksimisestä; moni ei tiedä, että hän ei suinkaan ollut ensimmäinen, joka kirjoitti Romeon ja Julian kohtalokkaasta suhteesta. Tarinaa oli kerrottu eri muodoissa ympäri Eurooppaa jo vuosikymmenten ajan ennen Shakespearen näytelmäversiota, ja se oli hänen yleisölleen hyvin tuttu. Shakespearen pääasiallinen lähde oli eräs Arthur Brooken runoteos, Romeus and Juliet (1562), josta näytelmän juoni ja kaikki sen henkilöt ovat peräisin. Romeon ja Julian hienous ei ehkä perustukaan pelkkään tarinaan vaan tapaan, jolla Shakespeare sen esittää. Näytelmää pidetään mestariteoksena ositt

José Saramago: Luola

[...] jotkut lukevat koko ikänsä eivätkä pääse koskaan lukemansa sisälle, he takertuvat tekstiin eivätkä ymmärrä että sanat ovat vain virtaavan joen poikki aseteltuja kiviä, ne ovat sitä varten että pääsisimme niitä myöten toiselle rannalle, sillä pääasia on juuri se toinen ranta, Paitsi jos, Paitsi jos mitä, Paitsi jos sellaisella joella ei olekaan pelkästään kahta rantaa vaan monta, jos jokainen lukija on itse oma rantansa ja jos se ranta, jolle hänen on päästävä, onkin juuri hänen ja vain hänen [...] Yritin joskus lukea José Saramagon Toinen minä -romaania, mutta en päässyt muutamaa kymmentä sivua pidemmälle. En pitänyt kilometrin pituisista lauseista, verkkaisesta tahdista ja sekavasta dialogista, jossa ei tiennyt kuka sanoi mitäkin. Tartuin siis hieman vastahakoisesti lukupiirikirjaamme Luolaan . Yllätyin, miten mukaansatempaava romaani oli (ainakin Toiseen minään verrattuna!) ja luin kuin luinkin 400-sivuisen järkäleen vajaassa viikossa. Tyyli tuntui heti alusta lähtien pe

Miki Liukkonen: Lapset auringon alla

100 on hyvä numero, hän ajatteli, se on tasapainoinen luku. Sillä on neljä jalkaa, se tuoksuu Omolle ja se on kissa. Niinpä Jonas osti appelsiineja. Hän osti niitä neljä, yhtä monta kuin kissalla on jalkaa, ja saippuaa, samanlaista kuin mitä mummolassa oli ollut hänen lapsuudessaan. Vihreää ja mäntysuovan tuoksuista. Tällaisen saippuan olemassaolon Jonas ehdottomasti hyväksyi, ei pelkästään sen nostalgia-arvon takia vaan myös yleisen hygienian. Tämä on ensimmäinen kirja, jolla osallistun Sivumennen-podcastin ja -blogin #hyllynlämmittäjä-haasteeseen, jossa tarkoituksena on lukea vuoden aikana 12 vielä lukematonta kirjaa omasta hyllystä. Miki Liukkosen Lapset auringon alla on odottanut hyllyssä lukemistaan jo useamman vuoden ajan, muistaakseni ilmestymisvuodestaan (2013) lähtien. Liukkonenhan on oululainen kirjallisuuden enfant terrible ; nuoren, boheemin, vähän hullun rappiorunoilijan perikuva, joka väitti - kenties vain puolivakavissaan - uudistavansa suomalaisen kirjallisuude