Siirry pääsisältöön

Sari Peltoniemi: Miehestä syntynyt ja muita satuja aikuisille

Hannu ja Kerttu. Aino ja Joukahainen. Sisko ja sen veli.
He asuivat vanhemmilta perityssä rintamamiestalossa Imatralla.
Vanhemmat olivat kuolleet liikenneonnettomuudessa jo vuosia aiemmin, ja sisko veljineen oli saanut tulla toimeen omin päin. Olihan se sujunut, kyllä he osasivat hakea rahaa sosiaalitoimistosta, käydä töissäkin silloin tällöin ja syyllistää sukulaisia tarpeen tullen.

Sari Peltoniemen aikuisten satukirja pääsi heti tbr-listalleni, kun luin kuvauksen siitä syksyn kirjakatalogeista. Viisitoista satua sisältävä kokoelma tuli ahmittua hetkessä. Enpä muista, milloin olisin viimeksi lukenut satuja - saati mitään näin viihdyttävää ja riemastuttavaa!

Kirjailija kuvailee itse teoksen loppusanoissa, kuinka hän on lapsesta saakka pitänyt lennokkaista, mielikuvituksellisista saduista enemmän kuin realistisesta lastenkirjallisuudesta. Kirjan idea lähti siitä, että hän halusi tuoda rakkaat, vanhat suomalaiset sadut uudella tavalla esiin. Tavoitteena oli säilyttää satujen henki ja rakenne, mutta kertoa ne omaäänisesti siten, että niistä nousee esiin yllättäviäkin uusia piirteitä. Kirjailija esittää lopuksi hienon toiveen: "Toivon, ettei satuja pelätä, vaikka ne ovat kummia ja kurittomia." 

Kummia ja kurittomia kokoelman sadut todella ovat, mutta sitäkin kiehtovampia. Kaikissa on tunnistettavia piirteitä perinteisistä saduista: puhuvia eläimiä, ilkeitä äitipuolia ja kauniita prinsessoja... Sekaan on kuitenkin ripoteltu moderneja yksityiskohtia kiinteistönvälittäjistä Tupperware-astioihin ja luomuviljelystä maastoautoihin.

Joskus tällainen nykyaikaistaminen saattaa tuntua päälleliimatulta ja teennäiseltä (kuten se minun mielestäni oli esim. Johanna Sinisalon Sankareissa, joka tuo Kalevalan hahmot nykyaikaan). Peltoniemi onnistuu kuitenkin taitavasti tasapainottelemaan perinteisen sadun ja nykyaikaisen maailman välimaastossa. Tuloksena on lumoava spefi-hybridi, joka on kirjoitettu pilke silmäkulmassa.


Ehkä tarinoiden vetovoiman salaisuus piileekin siinä, että kaikissa on tuttuja ja turvallisia sadun piirteitä, joiden symboliikan lukija ymmärtää heti. Toisaalta niissä on myös jotain uutta ja yllättävää, joka pitää lukijan varpaillaan. Perinteisen sadun malliin ei voi täysin tuudittautua, vaikka onnellinen loppu onkin usein taattu.

Taianomainen kokoelma pistää varmasti mielikuvituksen liikkeelle. Yksi parhaista kotimaisista uutuuksista, joita olen tänä vuonna lukenut!

Peltoniemen satuja on luettu myös mm. Marissan, Askon ja Maijan blogeissa.

18.10 on muuten valtakunnallinen Satupäivä.

Sari Peltoniemi: Miehestä syntynyt ja muita satuja aikuisille. Atena. 2014. 136 sivua.

Peltoniemi.info
Atena: Miehestä syntynyt
Kirjavinkit: Miehestä syntynyt

Kommentit

  1. Tämä oli kyllä kerta kaikkiaan mainio kirja! :)
    Hykerryttää jo pelkkä kansikuvan näkeminen, kun sadut palautuvat heti mieleen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo kansi sopi kyllä kirjaan erinomaisesti! Sopiva sekoitus perinteitä ja ilkikurista huumoria. :)

      Poista
  2. Maijan ja sinun postauksesi jälkeen alan vakuuttua, että tämä pitäisi vielä lukea. Minulla on Sari Peltoniemen kirjoista erittäin hyvä käsitys, mutta pelkäsin, että tässä olisi juuri tuota päälleliimailun tuntua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kannattaa ehdottomasti ainakin kokeilla. Novellikokoelmissahan on se hyvä puoli, että ne voi hyvillä mielin jättää kesken, jos ensimmäiset pari tarinaa eivät nappaa. ;)

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Anni Kytömäki: Kultarinta

Kansi: Sanna-Reeta Meilahti Mutta ehkä muut ihmiset eivät metsässä ole samoja kuin avotaivaan alla. He muuttuvat yhtä aikaa läpinäkyviksi ja salaperäisiksi, tavallisiksi ja oudoiksi, samaksi aineeksi kuin tuuli, linnunlaulu ja neulasten kärjissä tiukkuvat vesihelmet. Metsässä heidän ytimeensä näkee hetkittäin. Tai ei, sen vain aavistaa. Olin lukenut yhden sivun ja yli 600 oli vielä edessä, kun minun piti laskea kirja alas ja hengähtää hetki. Anni Kytömäen kirjoitustyyli on pakahduttavan kaunista, lumoavaa, tarkkaa ja kuvailevaa. Luontosanat kuulostavat eksoottisilta uudissanoilta, mutta samalla ikiaikaisen perinteisiltä. Puhutaan murskasiipi linnusta, vesikivestä , maata suonivista poluista ja äänestä, joka sujuttelee puiden takaa. Sanotaan, että suomen kielessä ja murteissa on satoja eri sanoja pelkästään lumelle, mutta Kytömäen romaani osoittaa, miten runsaasti kielestä löytyy myös muita Suomen luontoon ja metsien kulttuuriperintöön liittyviä sanoja, joita tällainen luonnos

William Shakespeare: Romeo ja Julia

Voi Romeo, Romeo, miksi olet Romeo? Hylkää isäsi ja kiellä nimesi, tai jos et tahdo, vanno että rakastat, enkä minä silloin ole Capulet. Romeo ja Julia taitaa olla yksi esitetyimmistä ja tunnetuimmista (ellei tunnetuin) Shakespearen näytelmistä, "kaikkien aikojen rakkaustarina", josta on tehty tuhat ja yksi versiota ja uudelleentulkintaa. Shakespeare saa silti usein kaiken kunnian rakkaustarinan keksimisestä; moni ei tiedä, että hän ei suinkaan ollut ensimmäinen, joka kirjoitti Romeon ja Julian kohtalokkaasta suhteesta. Tarinaa oli kerrottu eri muodoissa ympäri Eurooppaa jo vuosikymmenten ajan ennen Shakespearen näytelmäversiota, ja se oli hänen yleisölleen hyvin tuttu. Shakespearen pääasiallinen lähde oli eräs Arthur Brooken runoteos, Romeus and Juliet (1562), josta näytelmän juoni ja kaikki sen henkilöt ovat peräisin. Romeon ja Julian hienous ei ehkä perustukaan pelkkään tarinaan vaan tapaan, jolla Shakespeare sen esittää. Näytelmää pidetään mestariteoksena ositt

Tapio Tamminen: Islamin aseeton soturi: Ghaffar Khan ja talebanien synty

Ghaffar Khanin perustama Khudai Khidmatgar -liike on historiallisesti ilmeisesti ainutlaatuinen sosiaalinen keksintö, sillä missään muualla väkivallaton vastarintaliike ei ole järjestäytynyt kurinalaiseksi aseettomaksi armeijaksi. Eilisessä Hesarissa oli syyskuussa menehtyneen tietokirjailija Tapio Tammisen muistokirjoitus. Tamminen muistetaan ehkä parhaiten Tieto-Finlandian vuonna 2015 voittaneesta Kansankodin pimeämpi puoli -teoksesta (2015), mutta itse olen lukenut vain Tammisen vuonna 2011 ilmestyneen tietokirjan Abdul Ghaffar Khanista . Kirjan lukemisesta on jo aikaa, mutta bloggausta en ole siitä tehnyt, joten päätin nyt kaivella vanhat muistiinpanot esiin.   Islamin aseeton soturi kertoo siis Ghaffar Khanista, joka perusti maailman suurimmaksi rauhanarmeijaksi kutsutun aseettoman liikkeen 1920-luvun lopulla brittiläisen Intian luoteisella raja-alueella, joka on nykyisin osa Pakistania. Tällä vuosituhannella kyseinen alue on tullut tunnetuksi erityisesti Yhdysvaltain pommituksi