Siirry pääsisältöön

Tärpit Helsingin kirjamessuille


Helsingin kirjamessut alkavat huomenna, ja sen kunniaksi koko perheemme sonnustautuu huomisaamuna klo 7 toppavaatteisiin (katsoin juuri sääennusteen) ja suuntaa juna-asemalle matkatakseen täältä Itä-Suomen keskiöstä Pasilaan ja Messukeskukseen.

Olen kirjoittanut tätä blogia pian 6 vuotta (blogisynttärit lähestyvät!), vuodesta 2008 lähtien. Kirjamessuilla kävin ensimmäistä kertaa vuonna 2010 ja siitä lähtien olen käynyt siellä vuosittain, joten tämä on nyt neljäs kerta. Tänä vuonna olen ensimmäistä kertaa messuilla oikein virallisesti bloggaajan roolissa. :)

Aiempien vuosien kokemusten perusteella olen oppinut ainakin sen, että vaikka ympyröisi siitä messuesitteestä pari tusinaa haastattelua ja keskustelua, niin käytännössä paikan päällä ehtii/jaksaa mennä korkeintaan kymmeneen. Tästä viisastuneena suuntaan tänä vuonna vain muutamaan aikataulutettuun tapahtumaan ja lopun aikaa aion nauttia päämäärättömästä kiertelystä ja antaa kävijävirran viedä mukanaan.

Tässä muutama tärppi jokaiseen päivään. Näihin yritän ainakin päästä paikalle:


to 23.10

14.00 - 14.30, Kullervo: Esikoiskirjailijoiden esittelyä, mm. Pajtim Statovci (Kissani Jugoslavia on minulla matkalukemisena mukana), Tommi Kinnunen (Neljäntienristeys), Anni Kytömäki (Kultarinta on yhä kesken) ja Nura Farah (Aavikon tyttäret).

15.30 - 16.00, Tarinalaakso: Sanna Pelliccioni lukee ääneen tuoretta Onni-poika menee mummolaan -kirjaansa. Tämä on pakollinen stoppi mukana kulkevan 2-vuotiaan takia. ;)

16.00 - 16.30, Stand Italia: Esittelyssä Goliarda Sapienzan romaani, Elämän ilo, joka kertoo "feministisestä, anarkistisesta, biseksuaalisesta Scarlett O'Harasta Sisiliassa".

17.00 - 17.30, Kullervo: Kriitikot vs. kirjabloggaajat. Luvassa on tapahtuman nimen perusteella vastakkainasettelua, mutta toivottavasti myös rakentavaa keskustelua kirjallisuuskritiikistä.

pe 24.10

12.00 - 12.30, Katri Vala: Merete Mazzarella: Sielun pimeä puoli - Mary Shelley ja Frankenstein. Tämäkin on matkalukemisena mukana ja vaikuttaa ensimmäisten sivujen perusteella todella kiehtovalta.

14.00 - 14.30, Kullervo: Lisää esikoiskirjailijoita, mm. Meri Kuusisto (Amerikkalainen) ja Sari Pöyliö (Pölynimurikauppias).

la 25.10 

12.00 - 12.30, Kullervo: Kirjailijat (mm. Mooses Mentula ja Markus Nummi) kertovat Frankfurtin kirjamessuista, joissa Suomi oli teemamaa.

16.30 - 17.00, Wine Corner: Esittelyssä Heikki Hietalan suomennettu esikoisromaani, Hotelli Tulagi, jonka juuri luin.

su 26.10

11.00 - 11.30, Wine Corner: Katja Jalkasen & Aino-Maria Savolaisen Linnasta Humisevalle harjulle esittelee kirjabloggaajien äänestämät 50 kaikkien aikojen parasta kirjaa.

12.30 - 13.00, Mika Waltari: Antti Heikkisen kirjoittama Juicen elämäkerta, Risainen elämä, kiinnostaa paljon. Olin kuuntelemassa Heikkistä viime vuoden Kirjakantti-tapahtumassa, ja kirjailija osasi esittää asiansa niin hauskasti, että yleisö ulvoi naurusta!

Aion myös ehdottomasti piipahtaa kirjabloggaajien omalla pisteellä Boknäsin osastolla (6g85). Toivottavasti sieltä löytyy vanhoja ja uusiakin tuttavuuksia. :)

Nähdään messuilla!

Kommentit

  1. Hei, lisäkiitokset vielä tuosta ohjelmalistauksestasi - olisi todella hauska tavata!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli mukava tavata - vaikka vain pikaisesti. Tsemppiä niiden lehtikriitikoiden kanssa jatkossa! ;)

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

William Shakespeare: Romeo ja Julia

Voi Romeo, Romeo, miksi olet Romeo? Hylkää isäsi ja kiellä nimesi, tai jos et tahdo, vanno että rakastat, enkä minä silloin ole Capulet. Romeo ja Julia taitaa olla yksi esitetyimmistä ja tunnetuimmista (ellei tunnetuin) Shakespearen näytelmistä, "kaikkien aikojen rakkaustarina", josta on tehty tuhat ja yksi versiota ja uudelleentulkintaa. Shakespeare saa silti usein kaiken kunnian rakkaustarinan keksimisestä; moni ei tiedä, että hän ei suinkaan ollut ensimmäinen, joka kirjoitti Romeon ja Julian kohtalokkaasta suhteesta. Tarinaa oli kerrottu eri muodoissa ympäri Eurooppaa jo vuosikymmenten ajan ennen Shakespearen näytelmäversiota, ja se oli hänen yleisölleen hyvin tuttu. Shakespearen pääasiallinen lähde oli eräs Arthur Brooken runoteos, Romeus and Juliet (1562), josta näytelmän juoni ja kaikki sen henkilöt ovat peräisin. Romeon ja Julian hienous ei ehkä perustukaan pelkkään tarinaan vaan tapaan, jolla Shakespeare sen esittää. Näytelmää pidetään mestariteoksena ositt

José Saramago: Luola

[...] jotkut lukevat koko ikänsä eivätkä pääse koskaan lukemansa sisälle, he takertuvat tekstiin eivätkä ymmärrä että sanat ovat vain virtaavan joen poikki aseteltuja kiviä, ne ovat sitä varten että pääsisimme niitä myöten toiselle rannalle, sillä pääasia on juuri se toinen ranta, Paitsi jos, Paitsi jos mitä, Paitsi jos sellaisella joella ei olekaan pelkästään kahta rantaa vaan monta, jos jokainen lukija on itse oma rantansa ja jos se ranta, jolle hänen on päästävä, onkin juuri hänen ja vain hänen [...] Yritin joskus lukea José Saramagon Toinen minä -romaania, mutta en päässyt muutamaa kymmentä sivua pidemmälle. En pitänyt kilometrin pituisista lauseista, verkkaisesta tahdista ja sekavasta dialogista, jossa ei tiennyt kuka sanoi mitäkin. Tartuin siis hieman vastahakoisesti lukupiirikirjaamme Luolaan . Yllätyin, miten mukaansatempaava romaani oli (ainakin Toiseen minään verrattuna!) ja luin kuin luinkin 400-sivuisen järkäleen vajaassa viikossa. Tyyli tuntui heti alusta lähtien pe

Miki Liukkonen: Lapset auringon alla

100 on hyvä numero, hän ajatteli, se on tasapainoinen luku. Sillä on neljä jalkaa, se tuoksuu Omolle ja se on kissa. Niinpä Jonas osti appelsiineja. Hän osti niitä neljä, yhtä monta kuin kissalla on jalkaa, ja saippuaa, samanlaista kuin mitä mummolassa oli ollut hänen lapsuudessaan. Vihreää ja mäntysuovan tuoksuista. Tällaisen saippuan olemassaolon Jonas ehdottomasti hyväksyi, ei pelkästään sen nostalgia-arvon takia vaan myös yleisen hygienian. Tämä on ensimmäinen kirja, jolla osallistun Sivumennen-podcastin ja -blogin #hyllynlämmittäjä-haasteeseen, jossa tarkoituksena on lukea vuoden aikana 12 vielä lukematonta kirjaa omasta hyllystä. Miki Liukkosen Lapset auringon alla on odottanut hyllyssä lukemistaan jo useamman vuoden ajan, muistaakseni ilmestymisvuodestaan (2013) lähtien. Liukkonenhan on oululainen kirjallisuuden enfant terrible ; nuoren, boheemin, vähän hullun rappiorunoilijan perikuva, joka väitti - kenties vain puolivakavissaan - uudistavansa suomalaisen kirjallisuude