Siirry pääsisältöön

Blogisynttärit ja kirjamessut samassa paketissa

Kirjanurkkaus on tänään virallisesti esikouluikäinen: tein ensimmäisen postaukseni tähän blogiin 27.10.2008, eli kuusi vuotta sitten. Matkalle on mahtunut mukaan paljon kaikenlaista, mutta ennen kaikkea enemmän tai vähemmän vaikuttavia kirjoja ja mahtavia lukijoita ja muita bloggaajia. Kiitos! :)

Neljännet Helsingin kirjamessutkin ovat takanapäin, ja tämän vuoden messumatkani oli kenties tähänastisista paras. Ensinnäkin kiitos siitä kuuluu messujen järjestäjille, jotka olivat tänä vuonna ottaneet kirjabloggaajat ihailtavan hyvin huomioon mm. bloggaajapassin muodossa. Muita kirjabloggaajia pääsi myös tapaamaan useammassa tilaisuudessa, joista kohokohta oli ehdottomasti WSOY:n ja Tammen järjestämä bloggareiden messubrunssi lauantaina 25.10. Tapasin puolisen tusinaa blogituttua, joista osan olen nähnyt viimeksi vuosi sitten edellisillä kirjamessuilla (!), ja vähintään saman verran uusia tuttavuuksia, joita en ollut ennen livenä nähnytkään.

Sanna Pelliccioni lukee Onni-poika menee mummolaan -kirjaa
Pääsin jututtamaan mm. Sanna Pelliccionia Onni-poika-kirjasarjan tiimoilta sekä Elias Koskimiestä, joka piti kiihkeän palopuheen kirjoittamisen ja bloggaamisen puolesta. :) Tapasin mm. myös Heikki Hietalan ja Paolo Giardanon, joista jälkimmäinen ilmoitti yllättäen tietävänsä, että etunimeni on englanniksi fairytale (hän ei suostunut paljastamaan, mistä moinen tieto juonsi juurensa). Lisäksi pääsin kuuntelemaan monia mielenkiintoisia kirjailijahaastatteluja ja keskusteluja, joista erityisesti Merete Mazzarellan kiehtova kuvaus Mary Shelleysta ja Frankenstein-romaanista jäi mieleen.

Elias Koskimies ja Ihmepoika
Jos pitäisi jostain antaa pientä miinusta, niin minusta lapsille tarkoitettu Tarinalaakso oli tänä vuonna pieni ja jotenkin keskeneräisen oloinen. Pieneen majaan mahtui tuskin puoliakaan halukkaista suosituimpien esiintyjien aikana; tilaa olisi ollut paljon isommallekin teltalle. Muutenkin lasten alue olisi voitu suunnitella huolellisemmin. Lapsiparkkia lukuun ottamatta aluetta ei oltu rajattu oikein mitenkään, siellä ei ollut mitään tekemistä pienemmille lapsille ja ne muutamat hassut pöytäryhmät näyttivät lähinnä koomisilta.

Mutta lopuksi se tärkein anti: ostin/sain muutaman kirjankin! ;)


Rehellisesti sanottuna kuvasta puuttuvat kokonaan lastenkirjat, ja oikeassa pinossa olevat Wodehouset ovat vaimoni antikvariaattilöytöjä. Lisäksi luettavien kirjojen listani kasvoi kummasti, kun aloin jossain vaiheessa oikein kirjoittaa muistiin bongaamiani kiinnostavia kirjoja ostettujen lisäksi.

Uskoni siihen ihanaan ja kamalaan tosiasiaan, että hyviä kirjoja on niin paljon, ettei niitä kaikkia koskaan ehdi lukea, on kirjamessujen myötä vain vahvistunut.

Kommentit

  1. Kovasti onnea kuusivuotiaalle blogille ja tietenkin monia ihania vuosia lisää!

    Olipa tosi kiva tavata messuilla ja vaihtaa muutama sana :). Samaa mieltä Tarinalaaksosta. Kiidettyäni itse monta tuntia tapaamisesta toiseen, bloggarien brunssilta lukijalounaalle jne, otin lapset hoiviini ja päästin miehen hetkeksi itsekseen kiertelemään. Suuntasin pesueen kanssa Tarinalaaksoon, ja ainoat lelut olivat tosiaan siellä lapsiparkin puolella - onneksi sinne sai mennä, vaikka en lapsia vahdittaviksi jättänytkään, nuorin olisi ollut sinne liian pienikin. Alaikäraja taisi olla 5v., mutta en oikein tiedä miten paljon sitä isommat olisivat siellä viihtyneetkään...

    VastaaPoista
  2. Onnea eskari-ikäiselle!
    Olisipa ollut kiva päästä kuuntelemaan Merete Mazzarellaa! Paljon muutakin kiinnostavaa olisi toki ohjelmassa ollut, mutta minun messuvisiittini valitettavasti jäi aivan liian lyhyeksi.

    VastaaPoista
  3. Onnittelut kuusivuotiaalle blogillesi :)

    VastaaPoista
  4. Lämpimät onnittelut kuusivuotiaalle! Meillä on melkein samanikäiset blogit, omani alkusanat kirjoitin muistaakseni marraskuussa 2008. :)

    Hyvät oli messut - ja oli kiva nähdä ohimennen. Harmittelin, kun jouduin työtehtävän vuoksi lähtemään kesken brunssin, olisin halunnut kuunnella Giordanoa ja Leineä. Mutta hyvä näinkin. Kirjamessuilla tulee aina jotenkin hyvä mieli: olo on väsynyt, mutta onnellinen.

    VastaaPoista
  5. Paljon onnea kuudesta vuodesta! Siihen mahtuu jo kivasti kokemusta :)

    VastaaPoista
  6. Onnea blogisynttäreiden johdosta!

    VastaaPoista
  7. Paljon onnea esikouluikään päässeelle blogille! Herlandiinhan törmään nyt monessa paikassa. Olen aiemminkin kiinnostunut kirjasta, mutta sitten se painui johonkin mielen perukoille. Eräs toinenkin bloggaaja hankki kirjan messuilta, ja jo hänelle totesin, että jos vihdoinkin muistaisi lainata kirjan kirjastosta. Se kuulostaa todella mielenkiintoiselta.

    VastaaPoista
  8. Onnea 6-vuotiaalle <3

    Neljäntienristeys oli hyvä ja Kolbe odottaa lukemistaan.

    VastaaPoista
  9. Onnea blogille! Ihan saman havainnon tein lastenalueesta. Minulla oli messuilla mukana kaksi ja puolivuotias poika, kun ajattelin, että lasten alueella olisi ollut jotain häntäkin kiinnostavaa puuhaa, mutta eipä kyllä oikein ollut. :(

    VastaaPoista
  10. Hei!

    Olen kirjallisuuden opiskelija Itä-Suomen yliopistossa ja teen pro gradua Kari Hotakaisen teosten vastaanotosta kirjablogeissa ja ammattikritiikissä. Teokset ovat Luonnon laki, Jumalan sana, Ihmisen osa ja Juoksuhaudantie. Tutkin sitä, miten edellä mainittuja teoksia on arvotettu.

    Olen huomannut, että sinulla on kirjoituksia joistakin näistä teoksista. Kaipaan kuitenkin enemmän tietoja sinusta, jotta voisin muodostaa lukijakuvaa yleisesti blogisteista. Kaikkia tietoja käsitellään luottamuksellisesti eikä antamiasi tietoja yhdistetä nimimerkkiisi. Tarvitsisin sinusta seuraavia tietoja: ikä, sukupuoli, ammatti, koulutus ja asuinpaikkakunta. Lähetä tiedot sähköpostiini mahdollisimman pian: helipaa@student.uef.fi.

    Jos kaipaat lisätietoja tutkimuksestani, vastaan tiedusteluihin mielelläni. Kiitos vastaamisesta!

    Terveisin
    Heli Paakkunainen

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Anni Kytömäki: Kultarinta

Kansi: Sanna-Reeta Meilahti Mutta ehkä muut ihmiset eivät metsässä ole samoja kuin avotaivaan alla. He muuttuvat yhtä aikaa läpinäkyviksi ja salaperäisiksi, tavallisiksi ja oudoiksi, samaksi aineeksi kuin tuuli, linnunlaulu ja neulasten kärjissä tiukkuvat vesihelmet. Metsässä heidän ytimeensä näkee hetkittäin. Tai ei, sen vain aavistaa. Olin lukenut yhden sivun ja yli 600 oli vielä edessä, kun minun piti laskea kirja alas ja hengähtää hetki. Anni Kytömäen kirjoitustyyli on pakahduttavan kaunista, lumoavaa, tarkkaa ja kuvailevaa. Luontosanat kuulostavat eksoottisilta uudissanoilta, mutta samalla ikiaikaisen perinteisiltä. Puhutaan murskasiipi linnusta, vesikivestä , maata suonivista poluista ja äänestä, joka sujuttelee puiden takaa. Sanotaan, että suomen kielessä ja murteissa on satoja eri sanoja pelkästään lumelle, mutta Kytömäen romaani osoittaa, miten runsaasti kielestä löytyy myös muita Suomen luontoon ja metsien kulttuuriperintöön liittyviä sanoja, joita tällainen luonnos

William Shakespeare: Romeo ja Julia

Voi Romeo, Romeo, miksi olet Romeo? Hylkää isäsi ja kiellä nimesi, tai jos et tahdo, vanno että rakastat, enkä minä silloin ole Capulet. Romeo ja Julia taitaa olla yksi esitetyimmistä ja tunnetuimmista (ellei tunnetuin) Shakespearen näytelmistä, "kaikkien aikojen rakkaustarina", josta on tehty tuhat ja yksi versiota ja uudelleentulkintaa. Shakespeare saa silti usein kaiken kunnian rakkaustarinan keksimisestä; moni ei tiedä, että hän ei suinkaan ollut ensimmäinen, joka kirjoitti Romeon ja Julian kohtalokkaasta suhteesta. Tarinaa oli kerrottu eri muodoissa ympäri Eurooppaa jo vuosikymmenten ajan ennen Shakespearen näytelmäversiota, ja se oli hänen yleisölleen hyvin tuttu. Shakespearen pääasiallinen lähde oli eräs Arthur Brooken runoteos, Romeus and Juliet (1562), josta näytelmän juoni ja kaikki sen henkilöt ovat peräisin. Romeon ja Julian hienous ei ehkä perustukaan pelkkään tarinaan vaan tapaan, jolla Shakespeare sen esittää. Näytelmää pidetään mestariteoksena ositt

Annika Idström: Veljeni Sebastian

Päällyksen kuva: Ilkka Pesonen Täytin viikko sitten yksitoista vuotta ja ensimmäistä kertaa ymmärsin kouriintuntuvasti ajan rajallisuuden ja sen että jonakin päivänä minäkin kuolen. Toisinaan kun katson itseäni peilistä kauhistun, näen kellertävän ihon, hiuksenhienot rypyt suun ympärillä ja silmien alla sinertävät kuopat. Sanonta "lapsuus on ohi" ei ole koskaan koskenut minua, oma lapsuuteni ei ole edes alkanut. Veljeni Sebastian pisti silmääni WSOY:n kevään 2012 katalogista. En ollut aiemmin kuullut edes kirjailijan nimeä, mutta kustantamon ottaman uuden painoksen kuvaus kuulosti kiehtovalta. Kustantamon mukaan romaani on "väkevän myyttinen kuvaus hyvän ja pahan kerrostuneisuudesta, perhesuhteiden salatusta väkivallasta". Päähenkilö on koulukiusattu, pikkuvanha, 11-vuotias Antti. Vuonna 1985 ilmestynyt romaani on ollut Finlandia-palkintoehdokkaana ja saanut myös Valtion kirjallisuuspalkinnon. Itse luin alkuperäisen, vuonna 1985 ilmestyneen version ja voin s