Syyskuussa tuli luettua tuoreempaa kirjallisuutta: kaikki luetut kirjat ovat ilmestyneet tänä vuonna, suurin osa aivan äskettäin.
Syyskuun luetut:
Sari Peltoniemi: Miehestä syntynyt
Nura Farah: Aavikon tyttäret
Yann Martel: Beatrice ja Vergilius
Hippo Taatila: Isipappablues
Romain Puértolas: Fakiiri joka juuttui Ikea-kaappiin
Sari Peltoniemen Miehestä syntynyt ja muita satuja aikuisille oli positiivinen yllätys. Perinteisten satujen ja mytologioiden tuominen nykyaikaan voi tuntua teennäiseltä ja kömpelöltä, mutta Peltoniemen kokoelma oli oivaltava ja viihdyttävä.
Nura Farahin Aavikon tyttäret yllätti myös. Odotin maahanmuuttajatarinaa, mutta sainkin oppitunnin Somalian kulttuurista ja historiasta. Rohkea, voimakas ja tunteita herättävä kirja.
Yann Martelin allegorinen Beatrice ja Vergilius, eli Piin elämän isän vasta toinen suomennettu romaani, herätti ristiriitaisia tunteita. Enpä muista, milloin olisin viimeksi ärsyyntynyt ja turhautunut mihinkään kirjaan näin paljon. Enkä toisaalta muista, milloin viimeksi jokin kirja olisi vetänyt maton jalkojeni alta niin sukkelaan kuin tämä...
Hippo Taatilan riemastuttavasta Isipappabluesista kirjoitin jo täällä.
Romain Puértolasin Fakiiri joka juuttui Ikea-kaappiin nosti odotukset korkealle pelkästään nimensä, kansiensa ja yleisen hypetyksen takia. Vähän kyllä petyin tarinaan, joka kyllä imi mukaansa, mutta jäi loppujen lopuksi aika pinnalliseksi.
Täyspitkiä arvioita näistä seuraa myöhemmin. Tällä hetkellä luvun alla on (vihdoin) Anni Kytömäen Kultarinta. Haluaisin vetäytyä viikonlopuksi jonnekin erämökkiin ruskametsän keskelle lukemaan sitä, mutta erämökin virkaa saa tällä kertaa toimittaa vain oma lähiöasunto ja ruskan roolin saa esittää etupihan pihlaja. :)
Kommentit
Lähetä kommentti