Siirry pääsisältöön

Syyskuun luetut



Syyskuussa tuli luettua tuoreempaa kirjallisuutta: kaikki luetut kirjat ovat ilmestyneet tänä vuonna, suurin osa aivan äskettäin.

Syyskuun luetut:
Sari Peltoniemi: Miehestä syntynyt
Nura Farah: Aavikon tyttäret
Yann Martel: Beatrice ja Vergilius
Hippo Taatila: Isipappablues
Romain Puértolas: Fakiiri joka juuttui Ikea-kaappiin 

Sari Peltoniemen Miehestä syntynyt ja muita satuja aikuisille oli positiivinen yllätys. Perinteisten satujen ja mytologioiden tuominen nykyaikaan voi tuntua teennäiseltä ja kömpelöltä, mutta Peltoniemen kokoelma oli oivaltava ja viihdyttävä.

Nura Farahin Aavikon tyttäret yllätti myös. Odotin maahanmuuttajatarinaa, mutta sainkin oppitunnin Somalian kulttuurista ja historiasta. Rohkea, voimakas ja tunteita herättävä kirja.

Yann Martelin allegorinen Beatrice ja Vergilius, eli Piin elämän isän vasta toinen suomennettu romaani, herätti ristiriitaisia tunteita. Enpä muista, milloin olisin viimeksi ärsyyntynyt ja turhautunut mihinkään kirjaan näin paljon. Enkä toisaalta muista, milloin viimeksi jokin kirja olisi vetänyt maton jalkojeni alta niin sukkelaan kuin tämä...

Hippo Taatilan riemastuttavasta Isipappabluesista kirjoitin jo täällä.

Romain Puértolasin Fakiiri joka juuttui Ikea-kaappiin nosti odotukset korkealle pelkästään nimensä, kansiensa ja yleisen hypetyksen takia. Vähän kyllä petyin tarinaan, joka kyllä imi mukaansa, mutta jäi loppujen lopuksi aika pinnalliseksi.

Täyspitkiä arvioita näistä seuraa myöhemmin. Tällä hetkellä luvun alla on (vihdoin) Anni Kytömäen Kultarinta. Haluaisin vetäytyä viikonlopuksi jonnekin erämökkiin ruskametsän keskelle lukemaan sitä, mutta erämökin virkaa saa tällä kertaa toimittaa vain oma lähiöasunto ja ruskan roolin saa esittää etupihan pihlaja. :)
Tunnisteet:

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

William Shakespeare: Romeo ja Julia

Voi Romeo, Romeo, miksi olet Romeo? Hylkää isäsi ja kiellä nimesi, tai jos et tahdo, vanno että rakastat, enkä minä silloin ole Capulet. Romeo ja Julia taitaa olla yksi esitetyimmistä ja tunnetuimmista (ellei tunnetuin) Shakespearen näytelmistä, "kaikkien aikojen rakkaustarina", josta on tehty tuhat ja yksi versiota ja uudelleentulkintaa. Shakespeare saa silti usein kaiken kunnian rakkaustarinan keksimisestä; moni ei tiedä, että hän ei suinkaan ollut ensimmäinen, joka kirjoitti Romeon ja Julian kohtalokkaasta suhteesta. Tarinaa oli kerrottu eri muodoissa ympäri Eurooppaa jo vuosikymmenten ajan ennen Shakespearen näytelmäversiota, ja se oli hänen yleisölleen hyvin tuttu. Shakespearen pääasiallinen lähde oli eräs Arthur Brooken runoteos, Romeus and Juliet (1562), josta näytelmän juoni ja kaikki sen henkilöt ovat peräisin. Romeon ja Julian hienous ei ehkä perustukaan pelkkään tarinaan vaan tapaan, jolla Shakespeare sen esittää. Näytelmää pidetään mestariteoksena ositt...
4 kommenttia
Lue lisää

Hassan Blasim: Allah99

Minua taas riivaa kirjoittamisen pakkomielle: se nostaa päätään päivin ja öin. Saneleva, käskevä pakkomielle, josta en pysty pyristelemään eroon. Ja se vain paisuu entisestään aina kun hauraaseen tomumajaani iskee milloin mikäkin kuume, joka jälleen lähettää kirjoituskärpäsen lentoon.  Allah99 on Suomessa asuvan irakilaislähtöisen Hassan Blasimin ensimmäinen romaani palkittujen novellikokoelmien ( Vapaudenaukion mielipuoli ja Irakin Purkkajeesus ) jälkeen. Vaikka teos onkin luokiteltu romaaniksi, se on oikeastaan eräänlainen tarinakokoelma, joka viis veisaa perinteisen romaanin muodosta ja säännöistä. Suomentaja Sampsa Peltonen kuvailee teosta esipuheessaan näin: Teosta on tituleerattu romaaniksi, mutta oikeastaan sen genre on yhtä holtiton kuin sisältökin. Kirjassa on kehysjuoni, mutta sisäkkäiset kertomukset huitelevat reippaasti kehyksen ulkopuolella, kun maailmanpoliittiset olosuhteet kietoutuvat henkilöhahmojen yksityiselämään usein absurdilla tavalla. Pelkäsin etukät...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Tiiliskivifobia

Nyt kun blogeissa pohditaan kesä- ja lomalukemisia ja toisaalla mietitään tiiliskiven pohjimmaista merkitystä, niin minäkin ajattelin paljastaa kesäprojektini, joka on eräs tiiliskiveksikin kutsuttu teos. Teen tämän postauksen täysin itsekkäistä syistä; kuvittelen nimittäin, että jos olen uskotellut teille näin julkisesti täällä blogissani, että aion moiseen projektiin ryhtyä, niin en voi enää perääntyä siitä. Blogiyhteisön painostus rohkaiseva kannustus saa siis minut lukemaan tämän ja ehkä jopa erehdyn nauttimaan siitä! :) Kyseessä on siis Leo Tolstoin Anna Karenina . Tuo suuri maailmankirjallisuuden klassikko, yleissivistykseen kuuluva teos, jokaisen itseään kunnioittavan, sivistyneen lukutoukan hyllyssä jököttävä järkäle. Miksi, oi miksi, en käynyt katsomassa tätä Turun kaupunginteatterissa viime vuonna? Miksi en ylipäätään ole nähnyt tästä yhtäkään näytelmä-, tv- tai elokuvasovitusta, vaikka luulisi, että niitä on pilvin pimein? Miten ihmeessä kirja on tietämättömyydestäni ...
31 kommenttia
Lue lisää