Siirry pääsisältöön

Romain Puértolas: Fakiiri joka juuttui Ikea-kaappiin

Hyljeksintä satuttaa enemmän kuin kepiniskut, jotka murskaavat loppujen lopuksi vain ruumiin, eivät sielua. Syrjintä jättää ihmiseen näkymättömän arven, joka ei katoa koskaan ja jonka kanssa on opittava elämään ja selviämään.
Sillä heidän tahtoaan ei voi nujertaa.

Odotukseni tätä romaania kohtaan olivat etukäteen korkealla jo hauskan nimen ja silmiinpistävän kannen takia. Ranskalaiskirjailijan esikoisromaania on hehkutettu sekä sen kotimaassa että niissä kymmenissä maissa, joiden kielille se on jo ehditty kääntää.

Ajatušatru-niminen, intialainen fakiiri matkustaa Ranskaan mielessään vain yksi päämäärä: Ikea, jossa myydään Frållenöpik-piikkimaton uusinta mallia. Taikurina ja silmänkääntäjänä kyseenalaista mainetta niittänyt fakiiri joutuu kuitenkin Euroopassa melkoiseen pyöritykseen, joka alkaa siitä, kun hän piiloutuu yöksi erääseen vaatekaappiin Ikeassa. Laittomaksi siirtolaiseksi epäilty fakiiri matkustaa milloin rekan perävaunussa, milloin Louis Vuittonin matka-arkussa, milloin roomalaisessa kuumailmapallossa, ja oppii matkan varrella paljon ihmeellisiä asioita eurooppalaisista ja erityisesti heidän tavastaan käsitellä siirtolaisia.

Romaanin huumorin takana piilee masentava totuus maailman epätasa-arvosta: toisilla ei ole varaa ruokaan; toiset käyvät valitsemasta kymmenestä eri salaattiottimesta tai jalkalampusta itselleen sopivan. Toiset lentävät lentokoneen 1. luokassa Espanjaan aurinkolomalle samalla kun toiset piiloutuvat henkensä kaupalla lentokoneen ruumaan paremman elämän toivossa.

"Happiness is being on the way" lupaavat Ikean pinssitkin
Puértolas on uskaltanut lähestyä jopa Välimerellä ajelehtivia, täyteen ahdettuja siirtolaisten veneitä huumorin keinoin, mikä on hieman hämmentävää, kun ihmiskohtalot ovat todellisuudessa karmeita ja traagisia. Huumorin ja siirtolaispolitiikkaa kritisoivan asenteen yhdistelmä ei minusta täysin toimi vaan molemmat lähestymistavat syövät toisiaan. Puértolas osaa kirjoittaa hauskasti, mutta kärjistykset vievät pohjaa ja uskottavuutta siirtolaisten aseman kritisoimiselta - aivan kuin kirjailija naureskelisi heidänkin pyrkimyksilleen, mikä ei varmasti ole tarkoitus.

Välillä Puértolas heittäytyy vakavaksi ja kriittiseksi, ja silloin tyyli muuttuu lähes paasaavaksi ja liiankin alleviivaavaksi:

Miksi toiset syntyvät tänne ja toiset sinne? Miksi toisilla on kaikkea ja toisilla ei mitään? Miksi toiset saavat elää, ja toisilla, aina niillä samoilla, ei ole muita oikeuksia kuin vaieta ja kuolla?

Isoja kysymyksiä, mutta muuten humoristisessa satiirissa ne tuntuvat irrallisilta, aivan kuin ne olisivat eksyneet väärään paikkaan.

Kunnon farssin tavoin kirjassa luotetaan uskomattomiin yhteensattumiin, stereotypioihin ja kärjistyksiin. Romaani on kyllä viihdyttävä ja nopealukuinen, mutta huumorin ja vakavan aiheen liitto ei minusta täysin toimi. Kirja ei siis yllä minkään Little Been tarinan tasolle, vaikka siirtolaisuutta ja juurettomuutta käsitellään tässäkin. Myös romaanin loppu herättää ristiriitaisia tunteita, koska siinä annetaan ymmärtää, että raha tuo onnea ja on ratkaisu kaikkeen. Jää vähän hämäräksi, onko kirjailija aivan tosissaan vai onko loppuratkaisukin kriittinen kannanotto länsimaiseen kulutushysteriaan.

Puértolasilta ilmestyy näköjään tammikuussa 2015 toinen romaani, joka kantaa vaikuttavaa nimeä La petite fille qui avait avalé un nuage grand comme la Tour Eiffel ("Pikkutyttö joka nielaisi Eiffel-tornin kokoisen pilven"). Jään odottelemaan suomennosta... :)

Romain Puértolas: Fakiiri joka juuttui Ikea-kaappiin. Otava. 2014. 221 sivua.
Ranskankielinen alkuteos: L'extraordinaire voyage du fakir qui était resté coincé dans une armoire Ikea
Suomentaja: Taina Helkamo
Kustantajalle kiitos arvostelukappaleesta!

Otava: Fakiiri joka juuttui Ikea-kaappiin
Otava: Romain Puértolas
Kirjavinkit: Fakiiri joka juuttui Ikea-kaappiin
HS: "Fakiiri vie lukijaa kuin pakettia ostoskärryssään"

Kommentit

  1. Minä en syttynyt tähän alkuunkaan. :/ Jotenkin lukeminen oli kahlaamista, ja pakonomaista, hyvä kun pääsin loppuun saakka. Mutta jotakin hyvää täytyi kirjassa olla, kun jaksoin silti loppuun lukea! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulla taas kävi tosiaan niin ristiriitaisesti, että tarinan imu vei mukaansa, mutta jälkeenpäin tuli sellainen mitäänsanomaton olo.

      Poista
  2. Mä kyllä tykkäsin tästä! Idea oli sen verran hauska. Bloggaaminen tosin on jäänyt tekemättä....

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Idea on minustakin hauska ja lupaava, mutta taisin odottaa kirjalta vähän liikoja...

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Anni Kytömäki: Kultarinta

Kansi: Sanna-Reeta Meilahti Mutta ehkä muut ihmiset eivät metsässä ole samoja kuin avotaivaan alla. He muuttuvat yhtä aikaa läpinäkyviksi ja salaperäisiksi, tavallisiksi ja oudoiksi, samaksi aineeksi kuin tuuli, linnunlaulu ja neulasten kärjissä tiukkuvat vesihelmet. Metsässä heidän ytimeensä näkee hetkittäin. Tai ei, sen vain aavistaa. Olin lukenut yhden sivun ja yli 600 oli vielä edessä, kun minun piti laskea kirja alas ja hengähtää hetki. Anni Kytömäen kirjoitustyyli on pakahduttavan kaunista, lumoavaa, tarkkaa ja kuvailevaa. Luontosanat kuulostavat eksoottisilta uudissanoilta, mutta samalla ikiaikaisen perinteisiltä. Puhutaan murskasiipi linnusta, vesikivestä , maata suonivista poluista ja äänestä, joka sujuttelee puiden takaa. Sanotaan, että suomen kielessä ja murteissa on satoja eri sanoja pelkästään lumelle, mutta Kytömäen romaani osoittaa, miten runsaasti kielestä löytyy myös muita Suomen luontoon ja metsien kulttuuriperintöön liittyviä sanoja, joita tällainen luonnos

William Shakespeare: Romeo ja Julia

Voi Romeo, Romeo, miksi olet Romeo? Hylkää isäsi ja kiellä nimesi, tai jos et tahdo, vanno että rakastat, enkä minä silloin ole Capulet. Romeo ja Julia taitaa olla yksi esitetyimmistä ja tunnetuimmista (ellei tunnetuin) Shakespearen näytelmistä, "kaikkien aikojen rakkaustarina", josta on tehty tuhat ja yksi versiota ja uudelleentulkintaa. Shakespeare saa silti usein kaiken kunnian rakkaustarinan keksimisestä; moni ei tiedä, että hän ei suinkaan ollut ensimmäinen, joka kirjoitti Romeon ja Julian kohtalokkaasta suhteesta. Tarinaa oli kerrottu eri muodoissa ympäri Eurooppaa jo vuosikymmenten ajan ennen Shakespearen näytelmäversiota, ja se oli hänen yleisölleen hyvin tuttu. Shakespearen pääasiallinen lähde oli eräs Arthur Brooken runoteos, Romeus and Juliet (1562), josta näytelmän juoni ja kaikki sen henkilöt ovat peräisin. Romeon ja Julian hienous ei ehkä perustukaan pelkkään tarinaan vaan tapaan, jolla Shakespeare sen esittää. Näytelmää pidetään mestariteoksena ositt

Annika Idström: Veljeni Sebastian

Päällyksen kuva: Ilkka Pesonen Täytin viikko sitten yksitoista vuotta ja ensimmäistä kertaa ymmärsin kouriintuntuvasti ajan rajallisuuden ja sen että jonakin päivänä minäkin kuolen. Toisinaan kun katson itseäni peilistä kauhistun, näen kellertävän ihon, hiuksenhienot rypyt suun ympärillä ja silmien alla sinertävät kuopat. Sanonta "lapsuus on ohi" ei ole koskaan koskenut minua, oma lapsuuteni ei ole edes alkanut. Veljeni Sebastian pisti silmääni WSOY:n kevään 2012 katalogista. En ollut aiemmin kuullut edes kirjailijan nimeä, mutta kustantamon ottaman uuden painoksen kuvaus kuulosti kiehtovalta. Kustantamon mukaan romaani on "väkevän myyttinen kuvaus hyvän ja pahan kerrostuneisuudesta, perhesuhteiden salatusta väkivallasta". Päähenkilö on koulukiusattu, pikkuvanha, 11-vuotias Antti. Vuonna 1985 ilmestynyt romaani on ollut Finlandia-palkintoehdokkaana ja saanut myös Valtion kirjallisuuspalkinnon. Itse luin alkuperäisen, vuonna 1985 ilmestyneen version ja voin s