Kirjanurkkaus

Kaikki kummajaiset olivat jo tulleet kaapista. Hänkin voisi tehdä niin. Hän voisi elää kuten muutkin. Ehkä muita samanlaisia ei ollut, mutta mitä sitten? Jos hän paljastaisi itsensä, hän saattaisi jo huomenna jutella jonkun kaltaisensa kanssa.  Sofi Oksasen Norma oli syksyn kirjallinen tapaus jo ennen teoksen julkaisua. Romaanista ei kerrottu mitään etukäteen, kirjan ja päähenkilön nimeä lukuun ottamatta. Syyskuussa kirja nostettiin valtavan media-aallon kantamana esiin, ja kirjamessuilla rekankokoiset Norma-julisteet varmistivat, ettei romaani jää keneltäkään huomaamatta. Hypetys nosti ainakin minulta karvat pystyyn, mutta tuhansien muiden tavoin minäkin luin kirjan. Lukiessa aloin kuitenkin epäillä, ettei tämä kirja erityisemmin paranna Oksasen asemia kirjallisella kentällä. Kärjistäen ja vähän ilkeästi sanottuna: Norma myy, koska se on Oksasen kirja; ei, koska se on erityisen hyvä. Ensimmäiset pari-kolmekymmentä sivua lukijan eteen marssitetaan joukko henkilöitä, joilla ...

Hyvä herra Graham, olisittepa nähnyt, miten meidän pikkuisessa postitoimistossamme kuhisi. Kyläläisiä kerääntyi katsomaan, kun minä luin ensimmäistä ihailijapostiani, kuten te amerikkalaiset sanoisitte. Nuo ihmispolot varmaan luulivat, ettei kukaan meidän saaremme ulkopuolella ole kuunaan luonut katsettaan minun runoihini. En tiedä, kumpi heitä sykähdytti enemmän: se, että joku on todella lukenut jonkin kirjoistani, vai se, että tuo joku oli amerikkalainen. Te kaikkihan olette lainsuojattomia ja lehmipaimenia, eikö niin? Nuori runoilija Elspeth Dunn asuu pienellä Skyen saarella Skotlannin rannikolla. Maaliskuussa 1912 hän saa yllätyksekseen elämänsä ensimmäisen ihailijakirjeen amerikkalaisopiskelija David Grahamilta. Elspeth vastaa kirjeeseen, ja pari jatkaa tiivistä kirjeenvaihtoa vuosikausia. Nuorten suhde syvenee ystävyydeksi ja lopulta rakkaudeksi, vaikka pari ei ole koskaan tavannut toisiaan. Ensimmäinen maailmansota tuo Daveyn lopulta Eurooppaan, mutta kuviota mutkistaa El...

Joulukuun alku on ollut niin kiireinen, etten ole ehtinyt tuoda blogiin edes marraskuun luettujen kirjojen listaa saati tehdä minkäänlaista yhteenvetoa viime kuun lukuhaasteesta. Tässä siis vielä pikaisesti. Marraskuun luetut Sofi Oksanen: Norma Luiz Ruffato: Tekokukkia Leena Krohn: Erehdys Karoliina Timonen: Kesäinen illuusioni Akhil Sharma: Family Life Mikaela Strömberg: Sophie Pertti Lassila: Armain aika Haruki Murakami: Maailmanloppu ja ihmemaa Marraskuu oli siinä mielessä poikkeuksellinen lukukuukausi, että luin vain ja ainoastaan tänä vuonna ilmestyneitä kirjoja . Liekö osasyynä hyvissä ajoin alkava loppukiri ennen Blogistanian kirjallisuuspalkintoehdokkaiden julkistusta (tarkemmat osallistumisohjeet löytyvät esim. Blogistanian Finlandiaa emännöivästä Kulttuuri kukoistaa -blogista ). Marraskuussa osallistuin tosiaan myös lukuhaasteeseen, mikä innostikin lukemaan hieman tavallista ahkerammin. Onnistuin kahta päivää lukuun ottamatta lukemaan vähintään 30 sivua jok...

Ulkoasu: Camilla Pentti Kun lasta katselee, miten se leikkii leikkejään, on omissa oloissaan ja sovussa maailman ja elämänsä kanssa niin kuin Kimmo on, täytyy ihmetellä, onko sen asian pakko muuttua toiseksi. Lapsella on ympärillään ja ajatuksissaan suuri tila, iso kesä, jossa olla ja liikkua miten mieli tekee. Sitä ei aikuisena muista, mutta lapsesta näkee, että niin se on, on täytynyt olla. Vuodet kuluvat, lapsesta tulee aikaihminen, ja kaikki pienenee, maailma ympärillä ja ajatukset päässä, kunnes maailma tuntuu ahtaalta ja pää tyhjältä, ja ihmisen on paha olla. Finlandia-palkinto myönnettiin eilen Laura Lindstedtin Oneironille . Säästelen tuota herkkupalaa joululomalle, mutta ehdin sentään lukea yhden muista Finlandia-ehdokkaista, nimittäin Pertti Lassilan Armain aika -romaanin. Heti ensimmäisillä sivuilla käy selväksi, että Lassila on taitava kuvailemaan miljöötä ja viipyilee verkkaisessa ympäristö- ja luontokuvauksessa mielellään. Kesäisistä perinnemaisemista tuli välil...

Aika - tuo byrokraattinen ja sydämetön tuntikirjuri - on tuhonnut elämää varten huolellisesti tekemäni suunnitelmat: se on harmaannuttanut hiukseni, taivuttanut selkäni kumaraan, rypistänyt ihoni, ruostuttanut niveleni, pyyhkinyt pois unelmani. Vaelsin pitkin maailmaa ja tuhlasin askeleitani muistamatta, ettei minulla ole paikkaa mihin pääni kallistaa... Jos joku pyytäisi minua nimeämään yhden brasilialaiskirjailijan, niin täytyy tunnustaa, että vastauksena olisi pitkä hiljaisuus. Sitten kysyjä saattaisi kaikkitietävästi huomauttaa, että kai minä nyt Paolo Coelhon tunnen! Tietenkin tunnen, vastaisin. Tai siis en kyllä ole lukenut Coelholta yhtäkään teosta, mutta suhtaudun häneen silti huvittuneen kriittisesti, koska niin vain kuuluu tehdä. Ai, onko Coelho siis brasilialainen? Kaikkea sitä oppii! Mutta nyt voin sanoa tuntevani Coelhon lisäksi ainakin yhden muun brasilialaiskirjailijan ja tältä herralta olen jopa lukenutkin jotain! Eikä tämä Luiz Ruffato (jonka nimi ei kieltämättä...

Ulkoasu: Marjaana Virta Asioita vain tapahtuu solkenaan, ilman juonta, mieltä tai suuntaa, synnytään ja kuollaan, ostetaan ja myydään, naidaan ja syödään ja soditaan... Joku tuhrii merkkejä paperille, kirjoittelee omiaan ja uskottelee niitä totuuksiksi. Toiset hupsut lukevat ja uskovat. Mutta kukaan ei tiedä, mitä tapahtui todella. Se ei ollut historiaa, kaaosta se oli ja sokeaa sattumaa ja silkkaa kauhua! Olen lukenut Leena Krohnilta aiemmin vain Tainaronin , klassikon, joka teki vaikutuksen jo pelkästään sillä, etten ollut lukenut mitään vastaavaa ennen sitä enkä oikeastaan sen jälkeenkään. Paitsi nyt: Erehdyksestä tuli Tainaron taas elävästi mieleen. Myös tämän tarinakokoelman/romaanin kehyskertomuksen sisällä on useita tarinoita, joissa on kaikenlaista kummallista, fantasiamaista ja tietenkin myös niitä hyönteisiä. Kirjailija E. saapuu vierailulle pieneen sivukirjastoon lukemaan yleisölle otteita teoksistaan. Tilaisuus menee alusta asti pieleen ja ilmapiirissä on jotain vi...

Yksi parin viikon takaisten kirjamessujen kohokohdista perheemme 3-vuotiaan mielestä oli Elsa-kirjasarjan uuden kuvakirjan lukuhetki Tarinalaaksossa. Elsa ja Lauri matkustavat on sarjan kolmas kirja: viime vuonna ilmestyivät Elsa luistelemassa ja Elsa uimahallissa . Uudessa kirjassa 5-vuotiaan Elsan pikkuveli Lauri on päässyt näkyvämpään rooliin. Aiemmatkin Elsa-kirjat ovat olleet perheessämme todella suosittuja ja ne on luettu moneen kertaan läpi. Luistelun oppiminen on vielä lapsella edessä, mutta uimahallissa tulee käytyä harva se viikko, joten uimahallikirjassa on paljon omasta arjesta tuttua - ja sehän on lastenkirjoissa parasta. Myös Elsa ja Lauri matkustavat osui aika sopivaan elämäntilanteeseen, kun lapsella on yksi ulkomaanmatka tuoreessa muistissa ja toinen edessä keväällä. Kirjassa Elsa ja Lauri ovat lähdössä lomamatkalle Anna-tädin luo Espanjan Málagaan. Molempia jännittää, koska he eivät ole aiemmin matkustaneet lentokoneella. Yhdessä mietitään, mitä matkalle p...

Sateenvarjoja kirjamessuilla Lokakuussa kirjamessuillin , tapasin paljon blogi- ja muita tuttuja, juhlin pyöreitä vuosia Harjukaupungissa ja luin muutaman kirjankin jossain välissä. :) Lokakuun luetut: Kazuo Ishiguro: The Buried Giant Viivi Rintanen: Mielisairaalan kesätyttö Carlos Maria Dominquez: Paperitalo Sari Pöyliö: Ihmisen veri Susan Abulhawa: Jeninin aamut  Päätin myös osallistua marraskuun Lukuhaasteeseen 2015 , johon on Facebookissa ilmoittautunut jo yli 4 200 ihmistä! Viime vuonna koko haaste meni minulta täysin ohi, mutta tällä kertaa olin ajoissa liikkeellä. Tarkoituksena on siis lukea marraskuussa vähintään 30 sivua kirjallisuutta joka päivä , joko kaunokirjallisuutta tai kertovaa tietokirjallisuutta. Ja se 30 sivua pitäisi saada täyteen joka ikinen päivä. Kuulostaa aluksi helpolta, mutta lukunopeus riippuu hyvin paljon kirjasta ja 30 sivuun voi joskus vierähtää yllättävän pitkä aika! Mutta marraskuun pimeys alentaa ainakin minun energiatasoani sen ver...

Viivi Rintasen esikoissarjakuva-albumi Mielisairaalan kesätyttö pisti silmääni jostain Hesarin sarjakuvajutusta jokin aika sitten ja päätin hankkia teoksen käsiini. Omaelämäkerrallinen tarina kertoo Vilmasta, joka on perfektionisti, töissä laitoshuoltajana psykiatrisella osastolla ja sairastaa syömishäiriötä. Luin albumin yhdeltä istumalta. Etukäteen odotin, että se kertoisi nimenomaan siivoojan kesäpestistä mielisairaalassa, mutta lopulta pääteemaksi nousi päähenkilön oman mielen järkkyminen. Rintasen albumissa pohditaan sitä, mikä on hulluutta ja mikä sairautta. Jotkut "normaaleilta" vaikuttavat tai normaaliuden kriteerit täyttävät ihmiset voivat itse epäillä omaa mielenterveyttään ja hakeutua vapaaehtoisesti hoitoon, kun taas toiset eivät myönnä omaa hulluuttaan edes itselleen. Milloin ihminen on hullu ja milloin hänen asiansa vain ovat hullusti? Milloin poikkeavaan käytökseen pitää puuttua? Anoreksiasta puhuttiin paljon, kun olin itse teini 90-luvulla ja vuosit...

Sotaan ei lähdetä häviämään, kukaan ei virallisesti pelkää, pelko ei kanna minnekään, soditaan, taistellaan, saatetaan kuolla, saatetaan jäädä henkiin, hävitään, voitetaan, rangaistaan, saadaan rangaistus. Tämän lukemisesta on jo aikaa ja kirjan henkilöt ja juoni ovat ehtineet haalistua muistojen rajamaille, joten joudun turvautumaan muutamaan lukemisen aikana tekemääni pikaiseen muistiinpanoon. Innostus lukea Riikka Ala-Harjan romaani syntyi loppukesän Normandian matkasta. Finlandia-ehdokkaanakin ollut romaani sijoittuu Normandiaan, jossa ranskalaisen Julien elämän hajoaa vähitellen palasiksi. Aviomies, Henri, jää kiinni pettämisestä, ja Emma-tytär sairastuu syöpään. Julie toimii samaan aikaan sotahistorian asiantuntijana ja oppaana Normandian maihinnousurantoja kierteleville turistiryhmille. En voinut romaania lukiessa olla pohtimatta, oliko siinä omaelämäkerrallisia aineksia. Ala-Harja kertoi haastattelussa vuonna 2012 asuneensa ranskalaisen miehensä kanssa Normandiassa no...

Helsingin kirjamessut on jälleen koettu ja jälkitunnelmat ovat väsyneet, mutta onnelliset. Käsivarsia särkee kirjakassien raahaamisesta ja uutta luettavaa riittäisi varmaan useaksi kuukaudeksi eteenpäin. Tässä vielä muutama kuva messuhulinasta: Mila Teräs lukee kuvakirjaansa Hämärinkäinen Tarinalaakson teltassa. Kirjan omituiset otukset tuntuivat olevan paikallaolijoille jo ennestään tuttuja. Emmi Itärannan haastattelu toi vain lisää varmuutta siitä, että Kudottujen kujien kaupunki täytyy lukea ja pian! Kirjailija paljasti mm. että hänen suosikkihahmonsa kirjassa ei ole ihminen. Anna-Riikka Carlson haastattelee Tiina Laitila Kälvemarkia Karkulahti -romaanista ja siitä, kuinka voi muistaa "itsensä ohi". Mihail Š i š kin teki vaikutuksen Kirjabloggareiden messubrunssilla lauantaina. Omanlaisensa vaikutuksen teki myös varsin komea Mörkö Tarinalaaksossa. Tähän pokkaritarjoukseen tartuin jo Turun kirjamessuilla. :) Elmeri-norsu oli varsinainen väripi...

Helsingin kirjamessut alkoivat tänään, ja ensimmäinen messupäivä alkaa jo olla takanapäin. Itse istun vielä kiltisti junassa matkalla pääkaupunkiin ja tarkoituksena olisi pyöriä messuilla perjantaista sunnuntaihin. Tässä muutama vinkki messuohjelmasta: perjantai 23.10 klo 10.15 - 11.00 Kullervo Sateenkaaren kirjo HLBTIQ-hahmoista kirjallisuudessa keskustelemassa mm. Salla Simukka ja Elias Koskimies . Paneeliin olisi kannattanut ottaa mukaan myös Iida Rauma , koska hänen tuoreessa romaanissaan sukupuolivähemmistöön kuuluvaa henkilöä ei - kerrankaan! - problematisoida. klo 11.30 - 12.00 Sibelius Tiina Laitila Kälvemark : Karkulahti   Olin kuulemassa kirjailijan haastattelua jo Turun kirjamessuilla. Karkulahti oli vahva ja moneen suuntaan aukeava romaani. klo 12.30 - 13.00 Katri Vala Elina Hirvonen : Kun aika loppuu Ajankohtainen romaani ja yksi parhaista tänä vuonna ilmestyneistä. Oma arvostelu löytyy täältä . klo 13.30 - 14.00 Katri Vala Lahjakas ja ennakk...

Kiitos Klassikkojen lumoissa -blogin Lukumadolle tunnustuksesta! Tässä ovat haasteen säännöt: 1. Kiitä palkinnon antajaa ja linkkaa hänen bloginsa postaukseesi. 2. Laita palkinto esille blogiisi. 3. Vastaa palkinnon antajan esittämään 11 kysymykseen. 4. Nimeä 5-11 blogia, jotka mielestäsi ansaitsevat palkinnon ja joilla on alle 200 lukijaa. 5. Laadi 11 kysymystä, joihin palkitsemasi bloggaajat puolestaan vastaavat. 6. Lisää palkinnon säännöt postaukseen. 7. Ilmoita palkitsemillesi bloggaajille palkinnosta ja linkkaa oma postauksesi heille, jotta he tietävät mistä on kyse. Vastaukset kysymyksiin: 1. Miksi pidät juuri kirjablogia? Monen muun kirjabloggaajan tavoin olen jo vuosia pitänyt kirjaa lukemistani kirjoista ja ennen blogia kommentoin niitä aina lyhyesti ihan perinteiseen ruutuvihkoon. Harrastuksen siirtäminen blogiin tuntui järkevältä ratkaisulta, kun olin seuraillut muutamaa kirjablogia jonkin aikaa. "Vauvantekoblogikin" minulla ja vaimollani on ol...

Kummitus, Erika ajatteli tarkistaessaan kolmannen kerran, että ulko-ovi oli lukossa ja varmuusketju kiinni. Ehkä hän oli sellainen myös itse. Juuttunut välitilaan, ei elävä tai kuollut, ei taivaassa eikä helvetissä, ei unessa eikä aivan hereillä. Enemmän muisto kuin oikea ihminen, Erika ajatteli kiertäessään napsauttelemassa asunnon valokatkaisijoita päälle ja kurkistaessaan suihkuverhon taakse ja sängyn alle. Kirjoitin reilut neljä vuotta sitten Iida Rauman esikoisromaanista Katoamisten kirja , että se on "aitoa, rankkaa, yllättävää, riemastuttavaa ja ennen kaikkea viihdyttävää kunnon tarinankerrontaa kaunokirjalliseen muotoon puettuna" ja että kirjaan oli "helppo upota ja 'kadota'". Täytyy myöntää, että tuon kirjan juonesta tai henkilöistä ei ole enää juuri mitään muistikuvia, mutta muistan, että Katoamisten kirja teki suuren vaikutuksen. Niinpä Rauman toinen romaani, Seksistä ja matematiikasta , oli yksi niistä tämän vuoden kotimaisista uutuuksista...

Keväällä 1998 Bluma Lennon osti Sohossa sijaitsevasta kirjakaupasta vanhan painoksen Emily Dickinsonin Runoja ja päästyään toiseen runoon, ensimmäiseen tienristeykseen, hän jäi auton alle. Näin alkaa argentiinalaissyntyisen Carlos María Domínquezin lyhyt romaani, muutamassa tunnissa hotkaistava herkullinen välipala lukutoukille ja kirjahulluille. Bluma Lennon on nimittäin vain yksi monista tragikoomisen varoittavista esimerkeistä siitä, mihin kirjojen loputon haaliminen ja liian intensiivinen lukeminen voi johtaa. Iäkäs professori halvaantuu, kun hänen päälleen putoaa viisi osaa Encyclopaedia Britannicaa hänen omasta kirjahyllystään, ja eräs toinen murtaa jalkansa horjahtaessaan alas tikapuilta kurotellessaan kirjaa hyllynsä perukoilta. Kirjan päähenkilö, Carlos Brauer, nimitetään Bluma Lennonin sijaiseksi Cambridgen yliopiston espanjan kielen ja kulttuurin laitokselle. Eräänä aamuna hän saa edesmenneelle kollegalleen osoitetun paketin Uruguaysta. Paketista paljastuu Joseph Con...

Onko mahdollista, että hän on tässä talossa, sänkyynsä mätänevän vanhan naisen määräiltävänä, pesemässä huulihalkioisen velipuolen sylkykuppeja surkeassa, pienessä altaassa, johon vesi on lämmitettävä liedellä? Onko mahdollista, että hän on valinnut tämän kaiken? Kun aloin lukea Tiina Laitila Kälvemarkin esikoisromaania, ensimmäinen ajatukseni oli: Onko tämä taas tätä? Kotimaista arki- tai inhorealismia, unohdettu mökkipahanen jossain syrjäisellä maaseudulla, jossa ihmisten elämä on yhtä karua, ilotonta kamppailua. Karkulahden talon vanha emäntä, vuoteenomaksi päätynyt Elisabet, vaatii kamaristaan puuroa poikansa tuoreelta vaimolta, venäläissyntyiseltä Veralta. Nuori miniä alistuu kohtaloonsa hiljaisen kärsivänä ja huljuttelee milloin tiskejä, milloin perunankuoria, milloin muistoja keittiön altaassa. Nurkissa pyörii Veran tytär, Anna. Talon isäntä, Jaska, lompsii tupaan metsästyskoiransa kanssa vaatien kahvia ja nisua ja häviää sitten kylille. Mykkä Velipuoli hyräilee vanhalle...