Siirry pääsisältöön

Elo- ja syyskuun luetut

Marjasaalista
Elokuun aikana luetut romaanit veivät kirjalliselle matkalle Ranskaan; syyskuussa innostuin taas lukemaan vähän uudempaa kirjallisuutta. Mistä lie johtuu, että lukutahti nopeutuu, mitä lähemmäs Helsingin kirjamessuja tullaan? ;)

Elokuun luetut:
Michael Wallner: Pariisin huhtikuu
Alex Capus: Léon ja Louise

Syyskuun luetut:
Owen Sheers: Vastarinta
Harper Lee: Kaikki taivaan linnut
Bea Uusma: Naparetki - Minun rakkaustarinani
Inka Nousiainen & Satu Kettunen: Yökirja
Maria Turtschaninoff: Maresi
Tiina Laitila Kälvemark: Karkulahti
Iris Pasternak: Tautitehdas
Iida Rauma: Seksistä ja matematiikasta
   
Aloitin Sari Pöyliön lupaavan erikoiselta vaikuttavan Ihmisen veren, mutta se joutui väistymään hetkeksi syrjään, kun sain käsiini Kazuo Ishiguron uusimman romaanin (ensimmäisen sitten huikean Ole luonani aina -teoksen, joka julkaistiin 10 vuotta sitten!). Olen nyt täysin The Buried Giantin lumoissa; sen lukeminen on kuin katsoisi Game of Thronesia, pelaisi keskiaikaista roolipeliä ja lukisi ikivanhaa, taidokkaasti kirjoitettua ritariromaania samaan aikaan. Kyllähän moinen tällaiseen nörttiin vetoaa. :)
Tunnisteet:

Kommentit

  1. Laura / Lukuisa06 lokakuuta, 2015 21:19

    Hienoja luettuja kirjoja! Mitä muuten pidit minut positiivisesti yllättäneestä Maresista?

    Minun täytyisi varmaan pitää pieni Kazuo Ishiguro -maraton, sillä en ole lukenut häneltä vielä yhtään kirjaa, mutta hyllyssä olisi Ole luonani aina (katsoin joskus siitä tehdyn leffan enkä siksi ole vieläkään lukenut kirjaa) ja kirjastosta on lainassa Yösoittoja. Nimittäin tuo uusinkin kirja kiinnostaisi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Zephyr06 lokakuuta, 2015 22:00

      Maresi oli todella positiivinen yllätys! Pidin kirjasta niin paljon, että ostin viime viikonloppuna Turun kirjamessuilta Turtschaninoffin Helsingin alla-romaanin ja sain siihen kirjailijan nimmarinkin. :) Pitäisi tutustua myös muihin kirjailijan kirjoihin. Tosi hienoa, että Suomessa kirjoitetaan niin hyvää fantasiaa!

      Ishiguro on siitä mahtava, että ainakin minun mielestäni kaikki hänen kirjansa ovat täysin erilaisia - aivan kuin eri kirjailijoiden kirjoittamia. Ole luonani aina oli tulevaisuusdystopia, Pitkän päivän ilta kertoo englantilaisen hovimestarin muistoista, Yösoittojen tarinoissa kuunneltiin jazzia ja tämä uusin taas on jotain fantasian ja ritariromaanin välillä! :)

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Anna Karenina -kimppaluku

Nyt kun syksy on virallisesti polkaistu käyntiin syyskuun muodossa ja viimeisetkin kesälomat on varmaan pidetty, on aika tarttua uusiin haasteisiin myös lukemisen osalta. Tässä kuussa alkoi Kadonnutta aikaa etsimässä -haaste ja Satu pisti pystyyn Ruusun nimi -read-a-longin , mutta jos joku vielä kaipailee lukuhaastetta loppuvuodelle, niin nyt olisi oiva tilaisuus saada vertaistukea Anna Kareninan lukemiseen! Romaanin lukemalla voi samalla osallistua vaikka 10 klassikkoa -haasteeseen tai 500+ minihaasteeseen hiukan jälkijunassa. :) Itse laitan kimppaluvun pystyyn lähinnä haasteeksi itselleni, jotta saisin tämän tiiliskiven luettua vuoden loppuun mennessä. Mutta olisi ilahduttavaa, jos tähän uskaltautuisi mukaan muitakin, jotta kimppaluku olisi nimensä veroinen! :) Anna Karenina on alun perin julkaistu jatkokertomuksena, joten sen lukeminen osissa pidemmän ajan kuluessa on itse asiassa Tolstoin alkuperäiselle julkaisulle "uskollisempi" tapa lähestyä teosta. Romaani ja...
20 kommenttia
Lue lisää

Vilja-Tuulia Huotarinen: Valoa valoa valoa

Kansi: Tuija Kuusela Valoa valoa valoa. Siinä kaikki mitä tuli mieleeni kun näin Mimin ensimmäisen kerran rannassa. Hän seisoi selkä minuun päin. Paskainen pukukoppi nojasi häntä vasten. Hän ei katsellut järvelle unelmoivasti vaan vittuuntuneena. Niin kuin hän ei olisi odottanut minua yhtään. Viime vuoden Finlandia Junior -palkinnon voittaja on aiheuttanut ristiriitaisia tunnelmia sekä lukijoissa että kriitikoissa. Toisaalta kirjan rohkeaa aihevalintaa ja runollista muodolla leikittelyä on kiitelty ja ihmetelty, toisaalta taas jotkut ovat vierastaneet juuri näitä samoja asioita: rakkautta ja rakastelua kahden 14-vuotiaan tytön välillä sekä kieltä ja tyyliä, jotka yhtä lailla rikkovat perinteisiä normeja. Minä kuulun niihin lukijoihin, jotka eivät oikein saaneet kirjasta otetta. Hengästyttävä kerrontatyyli lähinnä ärsytti ja väsytti; henkilöhahmojen "teiniys" samoin. Ehkä tämä on todella nimenomaan nuorten kirja, koska en ihan ollut samalla aallonpituudella tarinan kan...
6 kommenttia
Lue lisää

William Shakespeare: Romeo ja Julia

Voi Romeo, Romeo, miksi olet Romeo? Hylkää isäsi ja kiellä nimesi, tai jos et tahdo, vanno että rakastat, enkä minä silloin ole Capulet. Romeo ja Julia taitaa olla yksi esitetyimmistä ja tunnetuimmista (ellei tunnetuin) Shakespearen näytelmistä, "kaikkien aikojen rakkaustarina", josta on tehty tuhat ja yksi versiota ja uudelleentulkintaa. Shakespeare saa silti usein kaiken kunnian rakkaustarinan keksimisestä; moni ei tiedä, että hän ei suinkaan ollut ensimmäinen, joka kirjoitti Romeon ja Julian kohtalokkaasta suhteesta. Tarinaa oli kerrottu eri muodoissa ympäri Eurooppaa jo vuosikymmenten ajan ennen Shakespearen näytelmäversiota, ja se oli hänen yleisölleen hyvin tuttu. Shakespearen pääasiallinen lähde oli eräs Arthur Brooken runoteos, Romeus and Juliet (1562), josta näytelmän juoni ja kaikki sen henkilöt ovat peräisin. Romeon ja Julian hienous ei ehkä perustukaan pelkkään tarinaan vaan tapaan, jolla Shakespeare sen esittää. Näytelmää pidetään mestariteoksena ositt...
4 kommenttia
Lue lisää