 |
| Kansi: Sanna-Reeta Meilahti |
Riikka Pulkkisen Totta- ja Essi Tammimaan Paljain käsin -romaanien jälkeen tuli tämän kohdalla jo etukäteen vähän sellainen déjà vu -olo: taas 1980-luvulla syntyneen kotimaisen naiskirjailijan teos, jossa käsitellään nuoren naisen vaikeaa äitisuhdetta (muun muassa). Iida Rauman Katoamisten kirja asteleekin Pulkkisen ja Tammimaan romaanien jalanjäljissä, mutta on jotenkin suorasukaisempi ja lukuromaanimaisempi. Mikä tässä tapauksessa vetosi ainakin minuun.
Tässäkin romaanissa tosiaan käsitellään äidin ja tyttären välisen suhteen ikuista mysteeriä. Päähenkilö, vapaa-ajallaan maalaava nuori nainen, on töissä vanhainkodissa (aivan kuten Paljain käsin -romaanin päähenkilö!). Turkuun sijoittuvassa romaanissa seurataan päähenkilön elämää, joka on koko ajan enemmän tai vähemmän raiteiltaan. Järjen äänenä toimii tyttöystävä Sofia, joka opiskelee yliopistossa venäjää, mutta jonka teatteriharrastus vie mukanaan. Päähenkilön mieltä painaa myös lapsuudenystävä ja ensirakkaus, koulukiusattu Susanna. Vanhainkodista löytyy työtoveri, kosovolainen Zorka, josta tulee päähenkilölle eräänlainen päähänpinttymä, lähes pakkomielle. Päähenkilön äiti taas on kiinnostuneempi sisällissodan aikana kadonneesta naisesta kuin omasta tyttärestään. Isäkin kuuluu kadonneisiin; äidin mukaan hän on "Jossain panemassa":
Välillä mietin tuota arvoituksellista paikkaa nimeltä Jossain. Kun sanaa toistelee tarpeeksi pitkään, se alkaa menettää merkityksensä, kuulostaa eksoottiselta tavuyhdistelmältä. Isä on Jossain. Siitä tulee sellainen tunne kuin olisi mahdollista nousta lentokoneeseen ja päätyä kentälle, jonka terminaalin katossa lukee Jossain Airport. Minäkin haluaisin olla Jossain. En edes välttämättä panemassa, kunhan vain Jossain.
Romaani on läheistä sukua Sofi Oksasen Baby Janelle, jossa myös seurataan kahden naisen parisuhdetta ja lääkeriippuvuutta. Myös siinä sukupuolettoman oloinen Piki on masentunut ja paniikkihäiriöinen, tässä taas päähenkilö kärsii unettomuudesta ja lääkeriippuvuudesta. Riippuvuutta ei kaunistella tai ihmetellä, asiat kerrotaan sellaisina kuin ne ovat.
Tajusin muuten vasta romaanin jälkeen, ettei päähenkilön nimeä mainita missään vaiheessa! Yleensä sen huomaa jo lukiessa, mutta nyt sen puuttuminen ei ihmetyttänyt kuin vasta jälkeenpäin. Piti oikein selailla kirjaa uudestaan ennen kuin uskoin, että sitä ei tosiaan mainittu missään! Anonyymi päähenkilö tuli nimettömyydestään huolimatta jotenkin lähelle, melkein iholle asti. Vaikka suhtauduin romaaniin etukäteen kriittisesti, ahmin sitä kuin teininä Pottereita. :D Tässä romaanissa ei ollut mitään turhaa kikkailua - kielellä tai muutenkaan - vaan tämä oli sitä aitoa, rankkaa, yllättävää, riemastuttavaa ja ennen kaikkea viihdyttävää kunnon tarinankerrontaa kaunokirjalliseen muotoon puettuna. Tähän kirjaan oli helppo upota ja "kadota". :) Vahva, ennakkoluuloton ja rohkea kirja ja esikoisromaaniksi todella vaikuttava!
En olisi varmaan tarttunut tähän, jos en olisi lukenut esim. Lauran, Katjan, Morren sekä erityisesti Susan arvioita. Kiitos! :) Kirjasta ovat pitäneet myös Hanna ja Mari A.
Iida Rauma: Katoamisten kirja. Gummerus. 2011. 377 sivua.
Gummerus: Katoamisten kirja
Kiiltomato/Elina Kela: "Monin tavoin kadonneet"
HS kirjat: "Minua ette ota kiinni ja pakota hymytytöksi"
Kirjavinkit: Katoamisten kirja
Katoamisten kirja on mielestäni harvinaisen vahva ja hyvä esikoinen, Rauma kirjoittaa niin hyvin! Toivoisin näkeväni kirjan esim. Hs:n kirjallisuuspalkintoehdokkaiden vahvimpien ennakkosuosikkien joukossa.
VastaaPoistaMinäkin kiinnitin huomiota päähenkilön nimen "puuttumiseen" vasta kirjan luettuani. Se on oikeastaan aika sopivaa katoamisteemaan.
minusta tämä oli ehdottomasti parasta kotimaista pitkään aikaan. Lyö mainitsemasi mennen tullen. Vielä kun kirjailijalle tulee ikää ja koulumaailma ja nuoruusangtsi etenee, niin loistavia hetkiä edessä. Kirjassa oltiin uskollisia katoamisen teemalle kaikessa.
VastaaPoistaPidin teoksesta paljon ja ennustin että kirja on yksi hesarin esikoiskirjapalkintoehdokkaista. Kirjaa on luettu paljon blogeissa ja siitä ollaan oltu harvinaisen yksimielisiä. En muista ketään, joka siitä ei olisi pitänyt. :)
VastaaPoistaJos kiinnostaa lukaista oma arvioni tarkemmin, niin tässä siihen linkki:
http://kirjaintenvirrassa.blogspot.com/2011/05/iida-rauma-katoamisten-kirja.html
Lisäksi:
VastaaPoistaOlit hienosti linkittänyt teoksen Baby Janeen, nyt sen vasta itsekin tajuan.
Katja - Minäkin toivon, että kirja pääsee HS:n ehdokkaiden joukkoon, ellei jopa voittajaksi! Finlandia-muottiin tämä ei sen sijaan taida ihan istua... :)
VastaaPoistaMari A. - Minustakin tämä päihitti jopa Paljain käsin -romaanin, josta pidin todella paljon!
Hanna - Minäkään en ole tästä juuri negatiivisia kommentteja kuullut tai nähnyt. Harvinaisen yksimielistä porukkaa... :) Linkitänkin arviosi tähän mukaan, en jostain syystä ole sitä aiemmin huomannutkaan. Minäkin pidin romaanin säröistä ja särmästä. Katoamisten kirja oli jotenkin ihan omanlaisensa, vaikka en voinutkaan olla vertaamatta sitä muihin mainitsemiini kirjoihin.
Tämä pitää kyllä lukea! :)
VastaaPoistaAnki - Suosittelen, toivottavasti pidät! :)
VastaaPoista