Siirry pääsisältöön

Joni Pyysalo: Ja muita novelleja

Päällys: Jussi Karjalainen
Kasvain oli pahanlaatuinen. Syöpä. Levinnyt. Sädehoito ei auttanut, tukka jäi harjaan. Ensimmäisen, radikaalin leikkauksen jälkeen ei voinut leikata uudestaan. Vatsalaukku oli pelkkää kasvainta.
Toivoin kuolemaa hänelle jota ilman en voinut elää. Mikään ei siihen valmistanut.

Tähän novellikokoelmaan en olisi varmastikaan osannut tarttua, jos en olisi lukenut siitä positiivisia arvioita useista eri lehdistä sekä mm. Kiiltomadosta. Kirjablogeista kokoelma on ollut esillä ainakin Erjan blogissa. 

Kokoelma sisältää kahdeksan novellia, joiden aihepiirit vaihtelevat ekoahdistuksesta peliriippuvuuteen, syöpään kuolevan naisen aviopuolison tuskasta kirjailijan omiin pohdintoihin novellien kirjoittamisprosessin aikana.

Joni Pyysalon minimalistista tyyliä korostaa jo se, että kokoelman otsikosta on vedetty osa mustalla tussilla yli. Ihan samanlaista kikkailua ei itse kirjan sivuilla - onneksi - esiinny muuten kuin viimeisessä novellissa. Sen sijaan novelleihin on ripoteltu runsaasti alaviitteitä, jotka selventävät esim. tiettyä kirjallisuusviittausta lukijalle. Näin kirjoitusprosessi on tavallaan tehty näkyväksi.

Osa novelleista on suorastaan nerokkaita kuvauksia ihmisistä, jotka ajautuvat ns. ojasta allikkoon. Esimerkiksi "Kakkoslaatu" kertoo naisesta, joka päättää kerrankin hoitaa autonkorjauksen ilman miehensä apua. Naisen pettymys ja avuttomuus on suuri, kun halpa korjaamo osoittautuukin huijariyritykseksi. Tapaus saa naisen myös pohtimaan uudelleen oman avioliittonsa korjausyrityksiä.

Suosikkini on ehkä "Tee ilman marmeladia", joka kertoo nuoren miehen pakkomielteisestä nettipelaamisesta. Peliriippuvuus johtaa lopulta psykoosiin, jossa mies alkaa elää pelaajaverkoston luomassa rinnakkaistodellisuudessa. Pelottava ja ajankohtainen aihe...

Sen lisäksi "Pilkkijakkara"-niminen novelli, josta yllä oleva sitaatti on peräisin, on varmasti pysäyttävin ja koskettavin kuvaus syöpää sairastavan ihmisen omaisen tuntemuksista, jonka olen koskaan lukenut. Minimalistinen, riisuttu teksti tuntuu jotenkin lohduttoman lopulliselta: Tilanne on tämä. Ei voi mitään. Tätä novellia oli jopa vaikea lukea, koska se tuli niin lähelle.

Loput novellit sen sijaan jäivät etäisiksi; en päässyt niiden "sisälle" samalla tavalla. Niissä taas Pyysalon lyhyistä, toteavista lauseista koostuva tyyli jotenkin vieraannutti. Suhtauduin kokoelmaan siis aika kaksijakoisesti. Toisaalta pidin - paljon. Toisaalta koin abstraktin tyylin välillä aika hankalaksi. Mutta sen verran erikoinen lukukokemus tämä oli, että suosittelen kuitenkin lämpimästi! :)

Joni Pyysalo: Ja muita novelleja. WSOY. 2011. 161 sivua.

WSOY: Ja muita novelleja
Kiiltomato/Tapio Salomaa: "Ihminen on ihmiselle mursu"
Parnasso: "Ikään kuin minimalisti"
HS kirjat: "Oranssit mursut muistuttavat toivosta"
Tunnisteet:

Kommentit

  1. Suketus23 maaliskuuta, 2012 15:34

    Minulla on tämä juurikin kirjastosta lainassa, joten lähiaikoina pääsen testaamaan, mitä itse olen mieltä Pyysalosta. Kiinnostavalta vaikuttaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Zephyr28 maaliskuuta, 2012 19:10

      Kiva kuulla! Käyn sitten lukemassa, mitä pidit kirjasta. :)

      Poista
  2. Erja Metsälä25 maaliskuuta, 2012 17:22

    Mulla oli tähän kirjaan niin suuret odotukset, että vaikka novellit olivat hyviä, silti vähän petyin. Kannen idea on niin hauska ja olin kuullut markkinointikierroksella olleen kirjailijan niin innostuneesti ja hauskasti kertovan novelleista, että kuvittelin vissiin saavani luettavaksi jotain elämää suurempaa.

    Mutta vahva tunnelma näissä monissa on, mulle on parhaiten jäänyt mieleen ekan novellin salaperäisyys ja Pilkkijakkaran lohduttomuus.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Zephyr28 maaliskuuta, 2012 19:11

      Minuakin jäi harmittamaan jokin epätasaisuus kokoelmassa. Osa novelleista oli vahvoja ja kiinnostavia, osa taas pienoisia pettymyksiä joista ei saanut kunnon otetta.

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

William Shakespeare: Romeo ja Julia

Voi Romeo, Romeo, miksi olet Romeo? Hylkää isäsi ja kiellä nimesi, tai jos et tahdo, vanno että rakastat, enkä minä silloin ole Capulet. Romeo ja Julia taitaa olla yksi esitetyimmistä ja tunnetuimmista (ellei tunnetuin) Shakespearen näytelmistä, "kaikkien aikojen rakkaustarina", josta on tehty tuhat ja yksi versiota ja uudelleentulkintaa. Shakespeare saa silti usein kaiken kunnian rakkaustarinan keksimisestä; moni ei tiedä, että hän ei suinkaan ollut ensimmäinen, joka kirjoitti Romeon ja Julian kohtalokkaasta suhteesta. Tarinaa oli kerrottu eri muodoissa ympäri Eurooppaa jo vuosikymmenten ajan ennen Shakespearen näytelmäversiota, ja se oli hänen yleisölleen hyvin tuttu. Shakespearen pääasiallinen lähde oli eräs Arthur Brooken runoteos, Romeus and Juliet (1562), josta näytelmän juoni ja kaikki sen henkilöt ovat peräisin. Romeon ja Julian hienous ei ehkä perustukaan pelkkään tarinaan vaan tapaan, jolla Shakespeare sen esittää. Näytelmää pidetään mestariteoksena ositt
4 kommenttia
Lue lisää

José Saramago: Luola

[...] jotkut lukevat koko ikänsä eivätkä pääse koskaan lukemansa sisälle, he takertuvat tekstiin eivätkä ymmärrä että sanat ovat vain virtaavan joen poikki aseteltuja kiviä, ne ovat sitä varten että pääsisimme niitä myöten toiselle rannalle, sillä pääasia on juuri se toinen ranta, Paitsi jos, Paitsi jos mitä, Paitsi jos sellaisella joella ei olekaan pelkästään kahta rantaa vaan monta, jos jokainen lukija on itse oma rantansa ja jos se ranta, jolle hänen on päästävä, onkin juuri hänen ja vain hänen [...] Yritin joskus lukea José Saramagon Toinen minä -romaania, mutta en päässyt muutamaa kymmentä sivua pidemmälle. En pitänyt kilometrin pituisista lauseista, verkkaisesta tahdista ja sekavasta dialogista, jossa ei tiennyt kuka sanoi mitäkin. Tartuin siis hieman vastahakoisesti lukupiirikirjaamme Luolaan . Yllätyin, miten mukaansatempaava romaani oli (ainakin Toiseen minään verrattuna!) ja luin kuin luinkin 400-sivuisen järkäleen vajaassa viikossa. Tyyli tuntui heti alusta lähtien pe
3 kommenttia
Lue lisää

Kevään 2022 uutuuskirjavinkit

Herätelläänpä taas vaihteeksi blogia talviunilta... Nyt keväällä ilmestyy valtava määrä kiinnostavia uutuuksia. Poimin eri kustantamoilta tähän ne 20 kirjaa, joita eniten odotan. Mukana on myös muutamia nuortenkirjoja ja perheen nuoremmille lukijoille suunnattuja uutuuksia. TAMMIKUU Merit Riihonen : Mitä ikinä haluat (Karisto) Esikoisteos nuoruudesta, musiikista ja ihmismielen pimeistä sopukoista.   Iida Rauma : Hävitys - tapauskertomus (Siltala) Tämä kirja on jo ehtinyt olla esillä kirjagramissa, blogeissa ja muuallakin mediassa. Väkivallasta ja sen vaikutuksista ihmiseen.  Pertti Saloheimo : Meren ja tulivuoren välissä (WSOY) Pienoisromaani luonnontutkijasta, joka kohtaa syrjäisessä tutkimuskohteessa luonnon outouden ja karmivuuden. Kuulostaa vähän Jeff VanderMeerin Hävitys -kirjalta. Jemma Hatt : Seikkailijat ja kirottu linna (Kumma) Seikkailijat-sarjan ensimmäinen osa salaperäisestä linnasta kuulostaa kuvauksen perusteella Viisikoilta! Kirja on juuri 9-vuotiaalla kesken ja on kuu
1 kommentti
Lue lisää