Anne Swärdin Viimeiseen hengenvetoon oli yksi viime vuoden hienoimpia lukuelämyksiä. Se oli niitä kirjoja, jotka menevät jonnekin syvälle ytimeen asti ja joista on täysin mahdotonta kirjoittaa mitään järkevänkuuloista arvostelua. Niitä kirjoja, joiden jälkitunnelmissa haluaisi vain velloa hiljaa ja itsekseen, puhumatta tai kirjoittamatta mitään, ettei tunnelma hajoa pirstaleiksi...
Tästä voimme myös päätellä, että odotukseni Swärdin nyt alkuvuodesta suomennettua esikoiskirjaa kohtaan leijailivat kohtuuttoman korkealla jo etukäteen... :)
Kesällä kerran sisältää paljon samaa kuin Viimeiseen hengenvetoon. Myös jälkimmäisessä vietetään loputonta, hikistä kesää jossain Ruotsin maaseudulla, hiljaisenraukeassa maatalossa. Päähenkilöt Lo ja Lukas ovat tavallaan kuin toisiinsa rakastuneet erottamattomat kaksoset, jotka elävät omassa, yksityisessä maailmassaan. Myös Kesällä kerran -romaanissa vietetään painostavan kuumaa, mutta huolettoman nuhjuista kesää. Romaanissa perheen talossa asustaa parikymppinen Kaj, jonka velipuoli Kristian tulee huolehtimaan sisarestaan, kun äiti ja toinen veli, Jens, lähtevät lomamatkalle Floridaan. Kajn ja Kristianin lohduttoman sulkeutuneessa maailmassa on omat sääntönsä, jotka Kaj asettaa. Naapurin Lisette, Jensin vaimo, on ainoa ulkopuolinen, joka tunkeutuu Kajn ja Kristianin yksityiseen pesään.
Tämä on niitä romaaneja, joissa tunnelma on kaiken A ja O. Vaikka Kajn ja Kristianin kesä tuntuu huolettoman rennolta, ilmapiiri talossa ja sisarusten välillä on koko ajan jännittynyt ja klaustrofobinen. Kaj kamppailee omien ongelmiensa kanssa ja purkaa pahan olonsa avuttomiin eläimiin. Hänessä on jotain häiritsevää, häiriintynyttä, eikä Kristiankaan ole mikään viaton sivustakatsoja...
Kajn ja Kristianin välillä on jonkinlainen outo viha-rakkaus-suhde. Kaj on Kristianista hirveän mustasukkainen, mutta samalla käyttäytyy tätä kohtaan väkivaltaisesti. Samantapainen suhde on myös Viimeiseen hengenvetoon -romaanissa, mutta siinä sitä on kehitelty vähän pidemmälle. Olisin kaivannut tähänkin ehkä jotain enemmän Kajn ja Kristianin lapsuudesta ja menneisyydestä. Jotain joka paremmin selittäisi Kajn omistushalun ja Kristianin alistuvan asenteen.
Kokonaisuudessaan kirjasta jäi vähän vaisu mielikuva. Ainakaan tämä ei yltänyt samalle tasolle kuin Viimeiseen hengenvetoon. Tuli vähän sellainen olo, että kirjailija on tässä esikoisteoksessaan yrittänyt vasta hahmotella niitä samoja teemoja, jotka sitten kolmannessa romaanissa (eli Hengenveto) tulivat kunnolla esiin, hiottuna ja loppuun asti mietittynä. Tuntui siltä, että vähän liian moni asia jäi vielä tässä romaanissa avoimeksi.
Moni bloggaaja on kuitenkin pitänyt tästä jopa enemmän kuin Hengenvedosta. Kirjaa on luettu ainakin Tuulian, Riinan, Sannan, Katjan/Lumiomenan, Valkoisen Kirahvin, peikkoneidon ja Minnan blogeissa.
Anne Swärd: Kesällä kerran. Otava. 2012. 234 sivua.
Ruotsinkielinen alkuteos: Polarsommar
Suomentaja: Katriina Huttunen
Otava: Kesällä kerran
HS kirjat: "Elämme aina synkkää aikaa"
Pidin aika paljon tuosta Swärdin edellisestä ja vaikka tämä kiinnostaa, en ole pitänyt kuitenkaan kiirettä hankkia kirjaa luettavaksi. Kiva oli kuulla, ettei tämä välttämättä ole lukukokemuksena parempi mitä tuo Viimeiseen hengenvetoon, kun monien arvostelujen jälkeen on alkanut nousta ne omatkin odotukset, että "tämän on pakko olla tosi hyvä jo sitten " :)
VastaaPoistaMinäkin odotin arvostelujen perusteella jotain vähän parempaa. Ei tämä nyt missään nimessä huonokaan ollut, mutta ei vain yhtä hyvä kuin se edellinen. :)
PoistaMinä en ole lukenut Hengenvetoa vielä, mutta tämän kirjan luettuani innostuin siitä paljon. Kiva pystyä sitten vertailemaan :)
VastaaPoistaJuu, näitä tulee varmaan vertailtua ihan pakosta. :) Molemmat kirjat ovat minusta yllättävän samanlaisia.
PoistaOi, kerroitpa niin vetävästi, että pakko lisätä lukulistalle tämäkin! (Viimeinen Hengenveto tbr-listalta jo löytyykin.)
VastaaPoista