Siirry pääsisältöön

Anne Swärd: Kesällä kerran

Kaj on jämähtänyt aloilleen vaikka hänen olisi pitänyt muuttaa kotoa pois jo vuosia sitten. Hänen elämänsä... joskus ajattelen että se on kuin juhla johon hän on tullut kutsumatta. Hän on livahtanut sisään eikä uskalla mennä ulos edes tupakalle, koska ei tiedä onnistuuko pääsemään takaisin sisälle. Ei ole väliä montako kertaa hänelle sanoo että hänestä pidetään, hän unohtaa sen joka kerta yhtä nopeasti. Pidän Kajsta enemmän kuin itsestäni mutta hän sanoo vain ettei niin erilaisia asioita voi verrata.

Anne Swärdin Viimeiseen hengenvetoon oli yksi viime vuoden hienoimpia lukuelämyksiä. Se oli niitä kirjoja, jotka menevät jonnekin syvälle ytimeen asti ja joista on täysin mahdotonta kirjoittaa mitään järkevänkuuloista arvostelua. Niitä kirjoja, joiden jälkitunnelmissa haluaisi vain velloa hiljaa ja itsekseen, puhumatta tai kirjoittamatta mitään, ettei tunnelma hajoa pirstaleiksi...

Tästä voimme myös päätellä, että odotukseni Swärdin nyt alkuvuodesta suomennettua esikoiskirjaa kohtaan leijailivat kohtuuttoman korkealla jo etukäteen... :)

Kesällä kerran sisältää paljon samaa kuin Viimeiseen hengenvetoon. Myös jälkimmäisessä vietetään loputonta, hikistä kesää jossain Ruotsin maaseudulla, hiljaisenraukeassa maatalossa. Päähenkilöt Lo ja Lukas ovat tavallaan kuin toisiinsa rakastuneet erottamattomat kaksoset, jotka elävät omassa, yksityisessä maailmassaan. Myös Kesällä kerran -romaanissa vietetään painostavan kuumaa, mutta huolettoman nuhjuista kesää. Romaanissa perheen talossa asustaa parikymppinen Kaj, jonka velipuoli Kristian tulee huolehtimaan sisarestaan, kun äiti ja toinen veli, Jens, lähtevät lomamatkalle Floridaan. Kajn ja Kristianin lohduttoman sulkeutuneessa maailmassa on omat sääntönsä, jotka Kaj asettaa. Naapurin Lisette, Jensin vaimo, on ainoa ulkopuolinen, joka tunkeutuu Kajn ja Kristianin yksityiseen pesään.

Tämä on niitä romaaneja, joissa tunnelma on kaiken A ja O. Vaikka Kajn ja Kristianin kesä tuntuu huolettoman rennolta, ilmapiiri talossa ja sisarusten välillä on koko ajan jännittynyt ja klaustrofobinen. Kaj kamppailee omien ongelmiensa kanssa ja purkaa pahan olonsa avuttomiin eläimiin. Hänessä on jotain häiritsevää, häiriintynyttä, eikä Kristiankaan ole mikään viaton sivustakatsoja...

Kajn ja Kristianin välillä on jonkinlainen outo viha-rakkaus-suhde. Kaj on Kristianista hirveän mustasukkainen, mutta samalla käyttäytyy tätä kohtaan väkivaltaisesti. Samantapainen suhde on myös Viimeiseen hengenvetoon -romaanissa, mutta siinä sitä on kehitelty vähän pidemmälle. Olisin kaivannut tähänkin ehkä jotain enemmän Kajn ja Kristianin lapsuudesta ja menneisyydestä. Jotain joka paremmin selittäisi Kajn omistushalun ja Kristianin alistuvan asenteen.

Kokonaisuudessaan kirjasta jäi vähän vaisu mielikuva. Ainakaan tämä ei yltänyt samalle tasolle kuin Viimeiseen hengenvetoon. Tuli vähän sellainen olo, että kirjailija on tässä esikoisteoksessaan yrittänyt vasta hahmotella niitä samoja teemoja, jotka sitten kolmannessa romaanissa (eli Hengenveto) tulivat kunnolla esiin, hiottuna ja loppuun asti mietittynä. Tuntui siltä, että vähän liian moni asia jäi vielä tässä romaanissa avoimeksi.

Moni bloggaaja on kuitenkin pitänyt tästä jopa enemmän kuin Hengenvedosta. Kirjaa on luettu ainakin Tuulian, Riinan, Sannan, Katjan/Lumiomenan, Valkoisen Kirahvin, peikkoneidon ja Minnan blogeissa.

Anne Swärd: Kesällä kerran. Otava. 2012. 234 sivua.
Ruotsinkielinen alkuteos: Polarsommar
Suomentaja: Katriina Huttunen

Otava: Kesällä kerran
HS kirjat: "Elämme aina synkkää aikaa"

Kommentit

  1. Pidin aika paljon tuosta Swärdin edellisestä ja vaikka tämä kiinnostaa, en ole pitänyt kuitenkaan kiirettä hankkia kirjaa luettavaksi. Kiva oli kuulla, ettei tämä välttämättä ole lukukokemuksena parempi mitä tuo Viimeiseen hengenvetoon, kun monien arvostelujen jälkeen on alkanut nousta ne omatkin odotukset, että "tämän on pakko olla tosi hyvä jo sitten " :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin odotin arvostelujen perusteella jotain vähän parempaa. Ei tämä nyt missään nimessä huonokaan ollut, mutta ei vain yhtä hyvä kuin se edellinen. :)

      Poista
  2. Minä en ole lukenut Hengenvetoa vielä, mutta tämän kirjan luettuani innostuin siitä paljon. Kiva pystyä sitten vertailemaan :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, näitä tulee varmaan vertailtua ihan pakosta. :) Molemmat kirjat ovat minusta yllättävän samanlaisia.

      Poista
  3. Oi, kerroitpa niin vetävästi, että pakko lisätä lukulistalle tämäkin! (Viimeinen Hengenveto tbr-listalta jo löytyykin.)

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Anni Kytömäki: Kultarinta

Kansi: Sanna-Reeta Meilahti Mutta ehkä muut ihmiset eivät metsässä ole samoja kuin avotaivaan alla. He muuttuvat yhtä aikaa läpinäkyviksi ja salaperäisiksi, tavallisiksi ja oudoiksi, samaksi aineeksi kuin tuuli, linnunlaulu ja neulasten kärjissä tiukkuvat vesihelmet. Metsässä heidän ytimeensä näkee hetkittäin. Tai ei, sen vain aavistaa. Olin lukenut yhden sivun ja yli 600 oli vielä edessä, kun minun piti laskea kirja alas ja hengähtää hetki. Anni Kytömäen kirjoitustyyli on pakahduttavan kaunista, lumoavaa, tarkkaa ja kuvailevaa. Luontosanat kuulostavat eksoottisilta uudissanoilta, mutta samalla ikiaikaisen perinteisiltä. Puhutaan murskasiipi linnusta, vesikivestä , maata suonivista poluista ja äänestä, joka sujuttelee puiden takaa. Sanotaan, että suomen kielessä ja murteissa on satoja eri sanoja pelkästään lumelle, mutta Kytömäen romaani osoittaa, miten runsaasti kielestä löytyy myös muita Suomen luontoon ja metsien kulttuuriperintöön liittyviä sanoja, joita tällainen luonnos

William Shakespeare: Romeo ja Julia

Voi Romeo, Romeo, miksi olet Romeo? Hylkää isäsi ja kiellä nimesi, tai jos et tahdo, vanno että rakastat, enkä minä silloin ole Capulet. Romeo ja Julia taitaa olla yksi esitetyimmistä ja tunnetuimmista (ellei tunnetuin) Shakespearen näytelmistä, "kaikkien aikojen rakkaustarina", josta on tehty tuhat ja yksi versiota ja uudelleentulkintaa. Shakespeare saa silti usein kaiken kunnian rakkaustarinan keksimisestä; moni ei tiedä, että hän ei suinkaan ollut ensimmäinen, joka kirjoitti Romeon ja Julian kohtalokkaasta suhteesta. Tarinaa oli kerrottu eri muodoissa ympäri Eurooppaa jo vuosikymmenten ajan ennen Shakespearen näytelmäversiota, ja se oli hänen yleisölleen hyvin tuttu. Shakespearen pääasiallinen lähde oli eräs Arthur Brooken runoteos, Romeus and Juliet (1562), josta näytelmän juoni ja kaikki sen henkilöt ovat peräisin. Romeon ja Julian hienous ei ehkä perustukaan pelkkään tarinaan vaan tapaan, jolla Shakespeare sen esittää. Näytelmää pidetään mestariteoksena ositt

Tapio Tamminen: Islamin aseeton soturi: Ghaffar Khan ja talebanien synty

Ghaffar Khanin perustama Khudai Khidmatgar -liike on historiallisesti ilmeisesti ainutlaatuinen sosiaalinen keksintö, sillä missään muualla väkivallaton vastarintaliike ei ole järjestäytynyt kurinalaiseksi aseettomaksi armeijaksi. Eilisessä Hesarissa oli syyskuussa menehtyneen tietokirjailija Tapio Tammisen muistokirjoitus. Tamminen muistetaan ehkä parhaiten Tieto-Finlandian vuonna 2015 voittaneesta Kansankodin pimeämpi puoli -teoksesta (2015), mutta itse olen lukenut vain Tammisen vuonna 2011 ilmestyneen tietokirjan Abdul Ghaffar Khanista . Kirjan lukemisesta on jo aikaa, mutta bloggausta en ole siitä tehnyt, joten päätin nyt kaivella vanhat muistiinpanot esiin.   Islamin aseeton soturi kertoo siis Ghaffar Khanista, joka perusti maailman suurimmaksi rauhanarmeijaksi kutsutun aseettoman liikkeen 1920-luvun lopulla brittiläisen Intian luoteisella raja-alueella, joka on nykyisin osa Pakistania. Tällä vuosituhannella kyseinen alue on tullut tunnetuksi erityisesti Yhdysvaltain pommituksi