Siirry pääsisältöön

Helmikuun luetut

 
Helmikuussa luin yhteensä kuusi romaania, mutta blogiarviot laahaavat sen verran aikataulusta jäljessä, etten ole ehtinyt kirjoitella yhdestäkään vielä enempää.

Helmikuun luetut:
Agatha Christie: Idän pikajunan arvoitus
Maile Chapman: Your Presence is Requested at Suvanto
Rosa Liksom: Hytti nro 6
Anne Swärd: Kesällä kerran
Stephenie Meyer: Twilight
Joni Pyysalo: Ja muita novelleja

Varsin monipuolinen lista ainakin omasta mielestäni. :) Agatha Christie toimi erään anoppilassa vietetyn viikonlopun hätävaralukemisena, kun tekeminen uhkasi loppua kesken ja hain jotain viihdykettä kirjahyllyn puolelta. Idän pikajunan arvoitus (Murder on the Orient Express) on dekkariklassikko, jossa Hercule Poirot selvittää junassa tapahtuvaa murhaa. En tee kirjasta erillistä blogipäivitystä, mutta se toimi erinomaisesti viikonlopun pelastajana: sopiva yhdistelmä viihdettä, jännitystä ja aivojumppaa.

Yhdysvaltalaisen Maile Chapmanin romaani oli heräteostos kirjakaupasta. Naisten parantolaan jossain päin 1920-luvun Suomea sijoittuva kirja kuulosti niin kummalliselta tapaukselta, että pakkohan siihen oli tutustua. Siitä lisää myöhemmin...

Rosa Liksomin Hytti nro 6 oli vaikuttava mestariteos ja ensimmäinen Liksomilta lukemani kirja! Anne Swärdin Kesällä kerran ei puolestaan kolahtanut minuun yhtä kovaa kuin Viimeiseen hengenvetoon.

Ja ei, lista ei valehtele seuraavan nimen kohdalla. Sivistin itseäni tässä kuussa lukemalla Stephenie Meyerin Twilightin. :) Eli siis ensimmäisen osan samannimistä sarjaa, jonka olin joskus aiemmin ylenkatseellisesti päättänyt jättää tylysti huomiotta (teinivampyyreja, pyh! Anne Ricen jälkeen ei tunnu missään!). Vietin Bellan ja Edwardin seurassa yhden vampyyrirakkaudentäyteisen viikonlopun, josta toipuminen saattaa hieman kestää... ;) Myöhemmin luvassa on pidempi arvio, jossa yritän puolustella kirjaan koukkuuntumistani ja kirjoittaa ankaran kriittisesti Meyerin vampyyreista, teiniromantiikasta ja siitä, mikä ihme tekee näin huonosta kirjasta niin addiktoivan.

Viimeisenä vuorossa oli vielä kuukauden ainoa mieskirjailija, Joni Pyysalo, ja novellikokoelma Ja muita novelleja. Kokoelmasta minulla on sekä hyvää että huonoa sanottavaa, mutta siitäkin lisää siis myöhemmin...

Loppukevennyksenä vielä neljä oudointa hakusanaa, jolla blogiini on tässä kuussa päädytty:
margaret atwood kuollut
keski-ikäisen yksinäisyys parisuhteessa
terapia hysteerinen nauru 
parhaat selitykset miksen ole koulussa

Margaret Atwood on tietääkseni elossa ja voi hyvin. Ja epäilen kovasti, onko listan viimeisenä olevan hakusanan käyttäjä löytänyt blogistani mitään kovin hyödyllistä. :D

Aurinkoista viikonloppua!

P.S. Kohta 100 lukijaa! Olisikohan sitten aika järjestää blogini ihkaensimmäinen arvonta..? :)

Kommentit

  1. Hauskoja halusanoja :)

    Niitä on muilta hauska lukea.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oudoimmat hakusanat saattavat kyllä piristää kummasti päivää. :)

      Poista
  2. Hahaa, sinä siis koukutuit Twilightiin! Innolla odotan puolustelevais-kriittistä arviotasi ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Myönnän, koukutuin ja pahasti! En ehkä kuitenkaan uskalla tarttua vielä muihin osiin, koska epäilen, että niissäkin on koukkuuntumisvaara, jota joudun sitten taas selittelemään ja puolustelemaan - itselleni ja muille. :D

      Poista
  3. Blogisi ja arvostelusi ovat mahtavia! Jos olet kiinnostunut lukemaan ja arvostelemaan myös hieman amatöörimaisia tuotoksia kannattaa vilkaista minun blogiani http://vituperativesinners.blogspot.com/
    Olisi kiva saada myös tuollaista ammattimaista ja hyvää arviointia! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh, kiitos vain suorastaan ylitsevuotavista kehuista! :) Hauska blogi-idea teillä, jään seurailemaan mielenkiinnolla...

      Poista
  4. Mahtavia hakusanoja, kiitos kun jaoit! :D

    VastaaPoista
  5. Hauska yhteensattuma: minäkin olen lukenut Christietä ja Swärdiä. Tosin luin eri kirjat kuin sinä. Mulla on vähän ristiriitaiset fiilikset Swärdin kirjasta Viimeiseen hengenvetoon, jonka olet jo aiemmin arvioinut. Alussa en saanut oikein kirjasta otetta, mutta loppua kohden kirja parani ja olen tyytyväinen, että luin kirjan loppuun asti. Kirja jäi mieleen pitkäksi aikaa eli vaikuttava se oli.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin muistan, että oli todella vaikea jälkeenpäin kuvailla, mikä Swärdin ekassa kirjassa vetosi niin voimakkaasti. Jokin juttu siinä oli...

      Poista
  6. Olet lukenut hyviä kirjoja. Minäkin luin Swärdin ja pidin kovasti. Ja aiempaan Traumbach-postaukseesi pitää sanomani, että olen ihan samoilla linjoilla kanssasi.

    Mutta nyt tulin kertomaan, että voitit lohdutuspalkinnon arvonnassani. Onnea. :)

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Anni Kytömäki: Kultarinta

Kansi: Sanna-Reeta Meilahti Mutta ehkä muut ihmiset eivät metsässä ole samoja kuin avotaivaan alla. He muuttuvat yhtä aikaa läpinäkyviksi ja salaperäisiksi, tavallisiksi ja oudoiksi, samaksi aineeksi kuin tuuli, linnunlaulu ja neulasten kärjissä tiukkuvat vesihelmet. Metsässä heidän ytimeensä näkee hetkittäin. Tai ei, sen vain aavistaa. Olin lukenut yhden sivun ja yli 600 oli vielä edessä, kun minun piti laskea kirja alas ja hengähtää hetki. Anni Kytömäen kirjoitustyyli on pakahduttavan kaunista, lumoavaa, tarkkaa ja kuvailevaa. Luontosanat kuulostavat eksoottisilta uudissanoilta, mutta samalla ikiaikaisen perinteisiltä. Puhutaan murskasiipi linnusta, vesikivestä , maata suonivista poluista ja äänestä, joka sujuttelee puiden takaa. Sanotaan, että suomen kielessä ja murteissa on satoja eri sanoja pelkästään lumelle, mutta Kytömäen romaani osoittaa, miten runsaasti kielestä löytyy myös muita Suomen luontoon ja metsien kulttuuriperintöön liittyviä sanoja, joita tällainen luonnos

William Shakespeare: Romeo ja Julia

Voi Romeo, Romeo, miksi olet Romeo? Hylkää isäsi ja kiellä nimesi, tai jos et tahdo, vanno että rakastat, enkä minä silloin ole Capulet. Romeo ja Julia taitaa olla yksi esitetyimmistä ja tunnetuimmista (ellei tunnetuin) Shakespearen näytelmistä, "kaikkien aikojen rakkaustarina", josta on tehty tuhat ja yksi versiota ja uudelleentulkintaa. Shakespeare saa silti usein kaiken kunnian rakkaustarinan keksimisestä; moni ei tiedä, että hän ei suinkaan ollut ensimmäinen, joka kirjoitti Romeon ja Julian kohtalokkaasta suhteesta. Tarinaa oli kerrottu eri muodoissa ympäri Eurooppaa jo vuosikymmenten ajan ennen Shakespearen näytelmäversiota, ja se oli hänen yleisölleen hyvin tuttu. Shakespearen pääasiallinen lähde oli eräs Arthur Brooken runoteos, Romeus and Juliet (1562), josta näytelmän juoni ja kaikki sen henkilöt ovat peräisin. Romeon ja Julian hienous ei ehkä perustukaan pelkkään tarinaan vaan tapaan, jolla Shakespeare sen esittää. Näytelmää pidetään mestariteoksena ositt

Tapio Tamminen: Islamin aseeton soturi: Ghaffar Khan ja talebanien synty

Ghaffar Khanin perustama Khudai Khidmatgar -liike on historiallisesti ilmeisesti ainutlaatuinen sosiaalinen keksintö, sillä missään muualla väkivallaton vastarintaliike ei ole järjestäytynyt kurinalaiseksi aseettomaksi armeijaksi. Eilisessä Hesarissa oli syyskuussa menehtyneen tietokirjailija Tapio Tammisen muistokirjoitus. Tamminen muistetaan ehkä parhaiten Tieto-Finlandian vuonna 2015 voittaneesta Kansankodin pimeämpi puoli -teoksesta (2015), mutta itse olen lukenut vain Tammisen vuonna 2011 ilmestyneen tietokirjan Abdul Ghaffar Khanista . Kirjan lukemisesta on jo aikaa, mutta bloggausta en ole siitä tehnyt, joten päätin nyt kaivella vanhat muistiinpanot esiin.   Islamin aseeton soturi kertoo siis Ghaffar Khanista, joka perusti maailman suurimmaksi rauhanarmeijaksi kutsutun aseettoman liikkeen 1920-luvun lopulla brittiläisen Intian luoteisella raja-alueella, joka on nykyisin osa Pakistania. Tällä vuosituhannella kyseinen alue on tullut tunnetuksi erityisesti Yhdysvaltain pommituksi