Alain Claude Sulzer: Väärään aikaan

Hän keksi sanoja saavutetulle ja löydetylle, katoavalle ja pysyvälle, sanoja, jotka olivat pitkään uinuneet hänessä kuten kyky rakastaa jotain ihmistä niin kuin hän rakasti tätä, jota tuskin tunsi. Hän oli löytänyt rakkauden sattumalta, sitä etsimättä, hetki, katse, kaksi silmää oli riittänyt.

Tätä romaania en olisi löytänyt ilman Hesarin arvostelua, joka nimesi sen yhdeksi tämän kevään hienoimmista käännösromaaneista. Viimeaikaisen kirjablogien ja "harrastelijakritiikin" ympärillä pyörineen keskustelun lomassa myös ns. "ammattilaiskritiikki" osoittautuu joskus varsin hyödylliseksi nostamalla yllättäen esiin pienempien kustantamojen helmiä. :P Väärään aikaan on tosin onneksi löytänyt tiensä myös muutaman blogistin hyppysiin: sitä on kehunut mm. Hanna, joka kuvailee romaania vangitsevaksi; Tuulia, joka uskoo muistavansa kirjan vielä pitkään; sekä Kirjavinkkien Tuija, jonka mielestä romaani on pieni helmi.

Romaani todellakin onnistuu vangitsemaan heti alkulauseista lähtien: Isäni kuoli vain pari viikkoa syntymäni jälkeen. Minulle ei jäänyt muuta kuin valokuva.

Romaanin päähenkilö, aikuistumisen kynnyksellä oleva poika, kiinnostuu tästä valokuvasta ja siinä esiintyvästä salaperäisestä isästään - siitä, miten ja miksi tämä kuoli, miksi jäljelle jäi vain valokuva ja miksi äiti ei suostu kertomaan isästä mitään. Poika lähtee jäljittämään valokuvassa näkyvää rannekelloa Pariisiin ja yrittää samalla selvittää isänsä mysteeriä.

Kirjaa lukiessa nautin siitä, kuinka taidokkaasti kirjailija on onnistunut rakentamaan tarinan paljastamatta liikaa kerralla. Tapahtumien vyyhti aukeaa vähitellen, kun kirjassa hypätään ajassa taaksepäin Emil-isän nuoruuteen 1950-luvun Eurooppaan. Tarina lähestyy vääjäämättä menneisyyden ydinhetkiä ennen isän kuolemaa. Kirjan lukeminen on kuin kerisi lankakerää auki: isän salaisuudet paljastuvat lukijalle yhtä hitaasti kuin päähenkilöllekin (erityisesti jos lukija malttaa olla lukematta takakannen juonikuvausta liian tarkkaan! :P).  Lukija taitaa silti arvata asioiden oikean laidan ennen päähenkilöä, mutta sen jälkeen onkin jännittävää seurata ja odottaa, milloin ja miten isän mysteeri selviää pojalle.

Mistään kevyestä tarinasta ei kuitenkaan ole kyse: esipuheessa kuvaillaan teosta mestarillisen tarkkana psykologisena kuvauksena tematiikastaan. Vaikka kertomus pojasta selvittämässä isänsä salaista menneisyyttä tuntuu kuluneelta aiheelta, Väärään aikaan onnistui yllättämään ja koskettamaan. Minusta esipuhe osuu naulan kantaan siinä, että Sulzerilla on kyky kirjoittaa yhtä aikaa hyvin läheltä ja horisontaalisen etäältä. Kuulostaa aika epämääräiseltä, mutta kirjaa lukiessa huomasin hämmästeleväni sitä, miten kirjailija toisinaan tunkeutuu mahdollisimman syvälle henkilöiden syvimpiin, tiedostamattomiin ajatuksiin ja seuraavassa hetkessä taas tuntuu tarkkailevan kaikkea kylmän etäisesti tapahtumien ulkopuolelta.

Toivottavasti mahdollisimman moni löytää tämän kirjan!

Alain Claude Sulzer: Väärään aikaan. LURRA Editions. 2012. 242 sivua.
Saksankielinen alkuteos: Zur falschen Zeit
Suomentaja: Raija Nylander

HS kirjat: "Moraalinvartijat antavat kuoloniskun"
Kirjavinkit: Väärään aikaan