Siirry pääsisältöön

David Nicholls: Kaikki peliin

Minä haluan omaksua itselleni radikaalit mutta humaanit ja perustellut poliittiset periaatteet, joista voin kiivaasti mutta järkevästi käydä debattia puisen keittiönpöydän ääressä ja sanoa sellaisia juttuja kuin "määrittele mitä tarkoitat!" ja "lähtökohtasi ovat perusteiltaan väärät!" ja käyttää itsevarmasti sellaisia sanoja kuin "eponyyminen" ja "solipsistinen" ja "utilitaristinen" sekä äkkiä huomata, että aurinko on noussut ja että keskustelu on kestänyt koko yön.

Brian Jackson pääsee pakenemaan alkoholisoituvan äitinsä luota, työnväenluokkaisesta kotikaupungistaan yliopistoon opiskelemaan englantilaista kirjallisuutta. Brianin odotukset ovat korkealla: yliopistossa hänestä tulee sivistynyt, älykäs ja ennen kaikkea suosittu. Brian näkee jo itsensä keskustelemassa syvällisesti runoudesta, syömässä eksoottisia ruokia ja iskemässä eteerisen kauniita ja älykkäitä opiskelijatyttöjä. Maailma on avoin, kaikki on mahdollista.

Paluu maan pinnalle ottaa koville, kun opiskelu ei olekaan aivan sitä, mitä Brian on odottanut:

Siinä se taas tulee, liiankin tuttu katumuksen tunne turhan tähden hukkaan heitetystä päivästä. Elämästäni on kadonnut monta isoa siivua tällä tapaa, varsinkin koululomista: nuoruuteni kukoistuksen hetket, nuo kauniit kuumat kesäpäivät, ovat vaihtuneet tokkuraisiksi krapulapäiviksi, päämäärättömiksi hortoiluiksi tavarataloissa ja päänsärkyä aiheuttaviksi iltapäivätorkuiksi. Verhot kiinni on katseltu ties kuinka moneen kertaan nähtyjä kauhuvideoita, kinasteltu ja haukuttu toisia kännisinä, haettu pikaruokaa, nukuttu huonosti ja sitten taas käyty tavaratalokierroksella.

Yliopistolla Brian tapaa kauniin Alicen, jonka sydämen hän päättää valloittaa. Ja mikäpä olisi parempi keino kuin osallistua Alicen kanssa samassa joukkueessa yliopistojen väliseen tietokilpailuun televisiossa.

Kaikki peliin on hulvattoman hauska, superviihdyttävä ja ihanan brittiläinen kuvaus 1980-luvun yliopistomaailmasta. Lukuisat kirjallisuus- ja populaarimusiikkiviittaukset kutkuttavat vähän nuoremmankin lukijan mieltä ja ainakin tällainen ex-englannin kirjallisuuden opiskelija löytää Brianista ja hänen opinnoistaan yllättävän monia tuttuja piirteitä. :) Välillä opiskelijaelämän kuvaus on niin todentuntuista, että soluasunnossa bileiden jälkeisenä aamuna leijuvan lemun (lämmin ja suolainen, vähän kuin rannekellon selkämys) voi suorastaan haistaa...

Suomentaja Sauli Santikko on minusta onnistunut varsin hyvin kääntämään puhekielisiä nokkeluuksia vilisevän dialogin ja lukuisat viittaukset brittiläiseen populaarikulttuuriin suomen kielelle. Toisaalta olisi ollut hauska lukea tämä englanniksikin; One Day (Sinä päivänä) ainakin kannatti ehdottomasti lukea alkukielellä, koska kieli oli yksi kirjan parhaista puolista.

Ihan One Dayn tasolle tämä ei ehkä yltänyt, mutta melko lähelle kuitenkin. Suosittelen viihdyttäväksi kesäkirjaksi!

Kaikki peliin on luettu myös Minnan, Sannan, Katjan, Arjan ja Anun blogeissa. Lisäksi alkukielisen romaanin nimeen vannovat ainakin Sara, Pekka ja Jum-Jum.

David Nicholls: Kaikki peliin. Otava. 2012. 414 sivua.
Englanninkielinen alkuteos: Starter for Ten
Suomentaja: Sauli Santikko

Otava: Kaikki peliin
HS kirjat: "Loppukaneetit osuvat ja soidinmenot sattuvat"

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Anni Kytömäki: Kultarinta

Kansi: Sanna-Reeta Meilahti Mutta ehkä muut ihmiset eivät metsässä ole samoja kuin avotaivaan alla. He muuttuvat yhtä aikaa läpinäkyviksi ja salaperäisiksi, tavallisiksi ja oudoiksi, samaksi aineeksi kuin tuuli, linnunlaulu ja neulasten kärjissä tiukkuvat vesihelmet. Metsässä heidän ytimeensä näkee hetkittäin. Tai ei, sen vain aavistaa. Olin lukenut yhden sivun ja yli 600 oli vielä edessä, kun minun piti laskea kirja alas ja hengähtää hetki. Anni Kytömäen kirjoitustyyli on pakahduttavan kaunista, lumoavaa, tarkkaa ja kuvailevaa. Luontosanat kuulostavat eksoottisilta uudissanoilta, mutta samalla ikiaikaisen perinteisiltä. Puhutaan murskasiipi linnusta, vesikivestä , maata suonivista poluista ja äänestä, joka sujuttelee puiden takaa. Sanotaan, että suomen kielessä ja murteissa on satoja eri sanoja pelkästään lumelle, mutta Kytömäen romaani osoittaa, miten runsaasti kielestä löytyy myös muita Suomen luontoon ja metsien kulttuuriperintöön liittyviä sanoja, joita tällainen luonnos

William Shakespeare: Romeo ja Julia

Voi Romeo, Romeo, miksi olet Romeo? Hylkää isäsi ja kiellä nimesi, tai jos et tahdo, vanno että rakastat, enkä minä silloin ole Capulet. Romeo ja Julia taitaa olla yksi esitetyimmistä ja tunnetuimmista (ellei tunnetuin) Shakespearen näytelmistä, "kaikkien aikojen rakkaustarina", josta on tehty tuhat ja yksi versiota ja uudelleentulkintaa. Shakespeare saa silti usein kaiken kunnian rakkaustarinan keksimisestä; moni ei tiedä, että hän ei suinkaan ollut ensimmäinen, joka kirjoitti Romeon ja Julian kohtalokkaasta suhteesta. Tarinaa oli kerrottu eri muodoissa ympäri Eurooppaa jo vuosikymmenten ajan ennen Shakespearen näytelmäversiota, ja se oli hänen yleisölleen hyvin tuttu. Shakespearen pääasiallinen lähde oli eräs Arthur Brooken runoteos, Romeus and Juliet (1562), josta näytelmän juoni ja kaikki sen henkilöt ovat peräisin. Romeon ja Julian hienous ei ehkä perustukaan pelkkään tarinaan vaan tapaan, jolla Shakespeare sen esittää. Näytelmää pidetään mestariteoksena ositt

Tapio Tamminen: Islamin aseeton soturi: Ghaffar Khan ja talebanien synty

Ghaffar Khanin perustama Khudai Khidmatgar -liike on historiallisesti ilmeisesti ainutlaatuinen sosiaalinen keksintö, sillä missään muualla väkivallaton vastarintaliike ei ole järjestäytynyt kurinalaiseksi aseettomaksi armeijaksi. Eilisessä Hesarissa oli syyskuussa menehtyneen tietokirjailija Tapio Tammisen muistokirjoitus. Tamminen muistetaan ehkä parhaiten Tieto-Finlandian vuonna 2015 voittaneesta Kansankodin pimeämpi puoli -teoksesta (2015), mutta itse olen lukenut vain Tammisen vuonna 2011 ilmestyneen tietokirjan Abdul Ghaffar Khanista . Kirjan lukemisesta on jo aikaa, mutta bloggausta en ole siitä tehnyt, joten päätin nyt kaivella vanhat muistiinpanot esiin.   Islamin aseeton soturi kertoo siis Ghaffar Khanista, joka perusti maailman suurimmaksi rauhanarmeijaksi kutsutun aseettoman liikkeen 1920-luvun lopulla brittiläisen Intian luoteisella raja-alueella, joka on nykyisin osa Pakistania. Tällä vuosituhannella kyseinen alue on tullut tunnetuksi erityisesti Yhdysvaltain pommituksi