Blogisynttärit ja kirjamessut samassa paketissa

Kirjanurkkaus on tänään virallisesti esikouluikäinen: tein ensimmäisen postaukseni tähän blogiin 27.10.2008, eli kuusi vuotta sitten. Matkalle on mahtunut mukaan paljon kaikenlaista, mutta ennen kaikkea enemmän tai vähemmän vaikuttavia kirjoja ja mahtavia lukijoita ja muita bloggaajia. Kiitos! :)

Neljännet Helsingin kirjamessutkin ovat takanapäin, ja tämän vuoden messumatkani oli kenties tähänastisista paras. Ensinnäkin kiitos siitä kuuluu messujen järjestäjille, jotka olivat tänä vuonna ottaneet kirjabloggaajat ihailtavan hyvin huomioon mm. bloggaajapassin muodossa. Muita kirjabloggaajia pääsi myös tapaamaan useammassa tilaisuudessa, joista kohokohta oli ehdottomasti WSOY:n ja Tammen järjestämä bloggareiden messubrunssi lauantaina 25.10. Tapasin puolisen tusinaa blogituttua, joista osan olen nähnyt viimeksi vuosi sitten edellisillä kirjamessuilla (!), ja vähintään saman verran uusia tuttavuuksia, joita en ollut ennen livenä nähnytkään.

Sanna Pelliccioni lukee Onni-poika menee mummolaan -kirjaa

Pääsin jututtamaan mm. Sanna Pelliccionia Onni-poika-kirjasarjan tiimoilta sekä Elias Koskimiestä, joka piti kiihkeän palopuheen kirjoittamisen ja bloggaamisen puolesta. :) Tapasin mm. myös Heikki Hietalan ja Paolo Giardanon, joista jälkimmäinen ilmoitti yllättäen tietävänsä, että etunimeni on englanniksi fairytale (hän ei suostunut paljastamaan, mistä moinen tieto juonsi juurensa). Lisäksi pääsin kuuntelemaan monia mielenkiintoisia kirjailijahaastatteluja ja keskusteluja, joista erityisesti Merete Mazzarellan kiehtova kuvaus Mary Shelleysta ja Frankenstein-romaanista jäi mieleen.

Elias Koskimies ja Ihmepoika

Jos pitäisi jostain antaa pientä miinusta, niin minusta lapsille tarkoitettu Tarinalaakso oli tänä vuonna pieni ja jotenkin keskeneräisen oloinen. Pieneen majaan mahtui tuskin puoliakaan halukkaista suosituimpien esiintyjien aikana; tilaa olisi ollut paljon isommallekin teltalle. Muutenkin lasten alue olisi voitu suunnitella huolellisemmin. Lapsiparkkia lukuun ottamatta aluetta ei oltu rajattu oikein mitenkään, siellä ei ollut mitään tekemistä pienemmille lapsille ja ne muutamat hassut pöytäryhmät näyttivät lähinnä koomisilta.

Mutta lopuksi se tärkein anti: ostin/sain muutaman kirjankin! ;)

Rehellisesti sanottuna kuvasta puuttuvat kokonaan lastenkirjat, ja oikeassa pinossa olevat Wodehouset ovat vaimoni antikvariaattilöytöjä. Lisäksi luettavien kirjojen listani kasvoi kummasti, kun aloin jossain vaiheessa oikein kirjoittaa muistiin bongaamiani kiinnostavia kirjoja ostettujen lisäksi.

Uskoni siihen ihanaan ja kamalaan tosiasiaan, että hyviä kirjoja on niin paljon, ettei niitä kaikkia koskaan ehdi lukea, on kirjamessujen myötä vain vahvistunut.