Siirry pääsisältöön

Outi Alm: Hemingwayn naiset

Kysymys on tarinoista ja muistamisesta. Siitä, miten jokainen sukupolvi liitetään edellisten ketjuun. Mutta eihän se nykyään sovi. Kukaan ei halua olla osa ketjua, tahdoton kappale muiden kappaleiden seassa. Ei ennen kuin on tarpeeksi vanha hyväksyäkseen, ettei yksin pysty muuttamaan historiaa, tuomaan valoa tai tietoa tai tekemään suuria tekoja.

Itselleni ennestään täysin tuntemattoman Outi Almin romaani oli positiivinen yllätys. Sujuva kerronta ja mukaansatempaava juoni tekivät lukemisesta viihdyttävää. Romaani käsittelee syvällisiä aiheita, mutta melko kepeästi.

Eronnut kirjastonhoitaja Maija yrittää keinolla millä hyvänsä saada järjestystä elämäänsä, vaikkapa pakkomielteisesti noudatettujen ostoslistojen avulla. Sattumalta hän tapaa epäsovinnaisen ja maailmaa nähneen Kaisan, jolla on omat itsepintaiset mielipiteensä elämästä ja vanhuudesta.

Kumpikin etsii elämälleen jotain syvempää tarkoitusta: Maija hakee tulevaisuudelleen suuntaa ja Kaisaa vaivaavat hänen nuorena kuolleen äitinsä kommentit ja vihjaukset Kaisan isästä Ernest Hemingwayn romaanien sivuilla. Maija ja Kaisa ystävystyvät ja tapaavat säännöllisesti keskustellakseen vanhuudesta ja yksinäisyydestä, naiseudesta ja seksuaalisuudesta, Hemingwayn sovinismista ja Simone de Beauvoirin feminismistä.

Romaanin heikoin lenkki on sen dialogi, joka on auttamattoman epärealistista ja kömpelöä. Henkilöiden suuhun pistetään lauseita, jotka kuulostavat siltä kuin ne kuuluisivat ennemminkin ulkopuoliselle kertojalle. Kuten yllä oleva lainaus, joka on siis erään henkilöhahmon puhetta: eihän kukaan oikeasti puhuisi noin - ei edes kirjassa! Tietenkään kirjoitettu dialogi ei realistisesti vastaa tosielämässä käytyä keskustelua, eikä se ole sen tarkoituskaan. Mutta dialogin teennäisyys häiritsee näin pahasti yleensä vain suomalaisissa saippuasarjoissa! :P

Outi Alm: Hemingwayn naiset. Gummerus. 2007. 264 sivua.

Gummerus: Hemingwayn naiset
Gummerus: Outi Alm
HS kirjat: "Vanhat naiset näyttävät, miten täältä lähdetään"
Kiiltomato: "Tasa-arvon peruskurssi"

Katso myös nämä:

Kommentit

  1. Aloin juuri lukea tätä joten mielenkiinnolla luin mitä sinulla oli siitä sanottavaa. Minuakin häiritsee tönkkö dialogi, mutta muuten kirja vaikuttaa minulle mieleiseltä.

    VastaaPoista
  2. Käynkin heti lukemassa, mitä olet kirjasta sanonut. Vaikka omat muistoni tämän lukemisesta ovat jo vähän hatarat... :)

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

William Shakespeare: Romeo ja Julia

Voi Romeo, Romeo, miksi olet Romeo? Hylkää isäsi ja kiellä nimesi, tai jos et tahdo, vanno että rakastat, enkä minä silloin ole Capulet. Romeo ja Julia taitaa olla yksi esitetyimmistä ja tunnetuimmista (ellei tunnetuin) Shakespearen näytelmistä, "kaikkien aikojen rakkaustarina", josta on tehty tuhat ja yksi versiota ja uudelleentulkintaa. Shakespeare saa silti usein kaiken kunnian rakkaustarinan keksimisestä; moni ei tiedä, että hän ei suinkaan ollut ensimmäinen, joka kirjoitti Romeon ja Julian kohtalokkaasta suhteesta. Tarinaa oli kerrottu eri muodoissa ympäri Eurooppaa jo vuosikymmenten ajan ennen Shakespearen näytelmäversiota, ja se oli hänen yleisölleen hyvin tuttu. Shakespearen pääasiallinen lähde oli eräs Arthur Brooken runoteos, Romeus and Juliet (1562), josta näytelmän juoni ja kaikki sen henkilöt ovat peräisin. Romeon ja Julian hienous ei ehkä perustukaan pelkkään tarinaan vaan tapaan, jolla Shakespeare sen esittää. Näytelmää pidetään mestariteoksena ositt...

Hassan Blasim: Allah99

Minua taas riivaa kirjoittamisen pakkomielle: se nostaa päätään päivin ja öin. Saneleva, käskevä pakkomielle, josta en pysty pyristelemään eroon. Ja se vain paisuu entisestään aina kun hauraaseen tomumajaani iskee milloin mikäkin kuume, joka jälleen lähettää kirjoituskärpäsen lentoon.  Allah99 on Suomessa asuvan irakilaislähtöisen Hassan Blasimin ensimmäinen romaani palkittujen novellikokoelmien ( Vapaudenaukion mielipuoli ja Irakin Purkkajeesus ) jälkeen. Vaikka teos onkin luokiteltu romaaniksi, se on oikeastaan eräänlainen tarinakokoelma, joka viis veisaa perinteisen romaanin muodosta ja säännöistä. Suomentaja Sampsa Peltonen kuvailee teosta esipuheessaan näin: Teosta on tituleerattu romaaniksi, mutta oikeastaan sen genre on yhtä holtiton kuin sisältökin. Kirjassa on kehysjuoni, mutta sisäkkäiset kertomukset huitelevat reippaasti kehyksen ulkopuolella, kun maailmanpoliittiset olosuhteet kietoutuvat henkilöhahmojen yksityiselämään usein absurdilla tavalla. Pelkäsin etukät...

Tiiliskivifobia

Nyt kun blogeissa pohditaan kesä- ja lomalukemisia ja toisaalla mietitään tiiliskiven pohjimmaista merkitystä, niin minäkin ajattelin paljastaa kesäprojektini, joka on eräs tiiliskiveksikin kutsuttu teos. Teen tämän postauksen täysin itsekkäistä syistä; kuvittelen nimittäin, että jos olen uskotellut teille näin julkisesti täällä blogissani, että aion moiseen projektiin ryhtyä, niin en voi enää perääntyä siitä. Blogiyhteisön painostus rohkaiseva kannustus saa siis minut lukemaan tämän ja ehkä jopa erehdyn nauttimaan siitä! :) Kyseessä on siis Leo Tolstoin Anna Karenina . Tuo suuri maailmankirjallisuuden klassikko, yleissivistykseen kuuluva teos, jokaisen itseään kunnioittavan, sivistyneen lukutoukan hyllyssä jököttävä järkäle. Miksi, oi miksi, en käynyt katsomassa tätä Turun kaupunginteatterissa viime vuonna? Miksi en ylipäätään ole nähnyt tästä yhtäkään näytelmä-, tv- tai elokuvasovitusta, vaikka luulisi, että niitä on pilvin pimein? Miten ihmeessä kirja on tietämättömyydestäni ...