On keskipäivä, kun viimein herään. Äiti on antanut minun nukkua ja tehnyt kaikki työt. Nyt ne istuu Birgitan kanssa pihakeinussa ja juo Birgitan kotiviiniä hienoista kristallilaseista, jotka Birgitta on antanut äidille 40-vuotissyntymäpäivälahjaksi. Käännyn takaisin sisälle ja vaihdan yöpaidan kesämekkoon. On taas hellepäivä. Mäkäräiset yrittävät ottaa minut heti omakseen kun palaan ulos, mutta en välitä. Hanna Haurun uusin pienoisromaani tavoittelee realistista otetta kurjuudesta unohdetun syrjäkylän alkoholisoituneiden asukkaiden muodossa. Hylätyn kylän viimeiset asukkaat, nelihenkinen perhe sekä naapurin Birgitta, ovat unohtuneet oman yksityiseen helvettiinsä, josta ei ole poispääsyä.
Perheen isä ja poika ovat ahkeria saunanlämmittäjiä, viinanjuojia ja pornonlukijoita, jotka sammuvat tunnollisesti päivittäin milloin minnekin pitkin taloa, pihaa tai kylää. Äiti ja Birgitta innostuvat välillä humalapäissään haaveilemaan miehestä Birgitalle. Kertoja, perheen tytär, on eräänlainen väliinputoaja; uhri, joka haluaisi pois, mutta ei jostain syystä kykene pakenemaan kylän dystopiaa.
Pienoisromaanissa tulevat hyvin esiin Haurun parhaat puolet kirjailijana: sujuva, vauhdikas kerronta ja aistirikas kieli ja kuvaus. Perheen arkinen kurjuus ja totaalinen pysähtyneisyys on käsin kosketeltavaa. Kylän lohduton eristyneisyys ja viinaan hukuttautuvat yksinäiset sielut kuvaavat raadollisella symboliikalla suomalaisen yhteiskunnan negatiivisia puolia.
Hanna Hauru: Utopia eli erään kylän tarina. Like. 2008. 109 sivua.
Like: Utopia eli erään kylän tarina
Kiiltomato: "Kylä jota ei melkein ollut"
Wikipedia: Hanna Hauru
Katso myös nämä:
Kommentit
Lähetä kommentti