keskiviikko 7. tammikuuta 2009

Hanna Hauru: Muuttoliike

Vitivalkoiset sormeni muuttuvat punaisiksi, kun liotan niitä lämpimän kraanaveden juoksussa. Pakkanen on yrittänyt purra sormeni poikki, mutta kuuma vesi korjaa ne joustaviksi. Kuu paistaa taivaalta ja minun sormiani tikuttelee lämpö. Katson kuuta ikkunasta ja kuuntelen isän ja äidin kuorsausta alkovista. Otan oman patjani valmiiksi keittokomeron lattialle ja riisun itseni kuulle, mutta joudun lähes heti pukemaan flanellipyjaman päälle, koska yö on kylmä ja vanhempani säästävät hellahuoneemme lämmityksessä.

Hanna Haurun parin vuoden takainen novellikokoelma ei jostain syystä saavuta samaa tunnelmaa kuin aiemmat novellikokoelmat, Eivätkä he koskaan hymyilleet (2002) ja Raaka punainen marja (2004). Haurun novellit ovat oudon surrealistisia, häiritseviä ja pessimistisiä, jopa puistattavan inhorealistisia. Samalla niistä välittyvät ihmisen nurjat puolet ja luonnon julmuus. Kaikenlaiset freudilaiset, seksuaaliset tabut näyttäytyvät saunakamareiden hämärässä ja mökin ullakon vilttien alla. Raadollisen runollista, lupailee kustantaja; omaperäisen karski, kuvaillaan Kiiltomadon arviossa.

Muuttoliike sisältää lyhyitä kuvauksia hetkistä, tunteista, ajasta ja perheestä. Kokoelma kuvailee oman elämänsä sisällä tai siitä pois muuttavia ihmisiä. Useimmat onnistuvat tavalla tai toisella pakenemaan siitä tilasta tai paikasta, johon ovat päätyneet. Tällä kertaa novellit olivat kuitenkin jollain tavalla kömpelöitä, yllätyksettömiä ja jopa tylsempiä verrattuna aiempien kokoelmien teksteihin.

Hanna Hauru: Muuttoliike. Like. 2006. 87 sivua.

Like: Muuttoliike
Like: Hanna Hauru

Kiiltomato: "Mutta suurin niistä on rakkaus"
Wikipedia: Hanna Hauru

Katso myös nämä:

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti