Siirry pääsisältöön

Jon J. Muth: M

First I have to say that I'm not an expert in comics or graphic novels of any kind. Far from it. My experiences with comics are mainly limited to Donald Duck, Tintin, Asterix etc. But I also enjoy reading Alison Bechdel's cartoons and I recently read Marjane Satrapi's graphic novel Persepolis. And I was in the library one day, wandered over to the comics section and chose something completely different to try out.

M is a graphic novel by Jon J. Muth that is based on a film by Fritz Lang. Of course, neither of the names meant anything to me beforehand. I mainly chose the book, because the style of the drawings looked completely different from anything that I've read before and I wanted to try something new.

The basic storyline of the graphic novel is based on Lang's film from as early as 1931. In the introduction to the book, the film is described as "the originator of the serial killer movie and the police procedural, the forefather of film noir". I'm not familiar with the original film, but at least the graphic novel seems very "film-like", with the black-and-white images and realistic drawings.

The afterward at the end of the book explains how Muth drew the comic. He recruited friends and relatives, dressed them up into the appropriate clothing and then made them pose and act out the story in various surroundings. He took photographs of them and then used these photos to draw the panels of the graphic novel. Some of the photographs were blurry - and this meant that the copied drawings would also be blurry. Others were sharp and clear and this can also be seen in the pictures of the book: some panels are incredibly realistic and look more like actual photographs than drawings.

I wasn't very impressed with the actual plot of the graphic novel: a police thriller about catching a serial killer. But the boundaries between the "good" and "bad" guys were nicely blurred and the ending was quite unexpected and interesting. To me, the actual style of the drawings and the dark, blurry atmosphere of the city was the most interesting aspect. Each drawing was like a small piece of art and especially the detailed, realistic expressions on the characters' faces were carefully drawn. An interesting reading experience overall!

Jon J. Muth: M. A graphic novel based on the film by Fritz Lang. Abrams, 2008.

Links:
Graphic Novel Reporter: M
Wikipedia: Jon J. Muth
Buy M from The Book Depository

Tunnisteet

Tunnisteet:

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

William Shakespeare: Romeo ja Julia

Voi Romeo, Romeo, miksi olet Romeo? Hylkää isäsi ja kiellä nimesi, tai jos et tahdo, vanno että rakastat, enkä minä silloin ole Capulet. Romeo ja Julia taitaa olla yksi esitetyimmistä ja tunnetuimmista (ellei tunnetuin) Shakespearen näytelmistä, "kaikkien aikojen rakkaustarina", josta on tehty tuhat ja yksi versiota ja uudelleentulkintaa. Shakespeare saa silti usein kaiken kunnian rakkaustarinan keksimisestä; moni ei tiedä, että hän ei suinkaan ollut ensimmäinen, joka kirjoitti Romeon ja Julian kohtalokkaasta suhteesta. Tarinaa oli kerrottu eri muodoissa ympäri Eurooppaa jo vuosikymmenten ajan ennen Shakespearen näytelmäversiota, ja se oli hänen yleisölleen hyvin tuttu. Shakespearen pääasiallinen lähde oli eräs Arthur Brooken runoteos, Romeus and Juliet (1562), josta näytelmän juoni ja kaikki sen henkilöt ovat peräisin. Romeon ja Julian hienous ei ehkä perustukaan pelkkään tarinaan vaan tapaan, jolla Shakespeare sen esittää. Näytelmää pidetään mestariteoksena ositt...
4 kommenttia
Lue lisää

José Saramago: Luola

[...] jotkut lukevat koko ikänsä eivätkä pääse koskaan lukemansa sisälle, he takertuvat tekstiin eivätkä ymmärrä että sanat ovat vain virtaavan joen poikki aseteltuja kiviä, ne ovat sitä varten että pääsisimme niitä myöten toiselle rannalle, sillä pääasia on juuri se toinen ranta, Paitsi jos, Paitsi jos mitä, Paitsi jos sellaisella joella ei olekaan pelkästään kahta rantaa vaan monta, jos jokainen lukija on itse oma rantansa ja jos se ranta, jolle hänen on päästävä, onkin juuri hänen ja vain hänen [...] Yritin joskus lukea José Saramagon Toinen minä -romaania, mutta en päässyt muutamaa kymmentä sivua pidemmälle. En pitänyt kilometrin pituisista lauseista, verkkaisesta tahdista ja sekavasta dialogista, jossa ei tiennyt kuka sanoi mitäkin. Tartuin siis hieman vastahakoisesti lukupiirikirjaamme Luolaan . Yllätyin, miten mukaansatempaava romaani oli (ainakin Toiseen minään verrattuna!) ja luin kuin luinkin 400-sivuisen järkäleen vajaassa viikossa. Tyyli tuntui heti alusta lähtien pe...
3 kommenttia
Lue lisää

Minna Rytisalo: Lempi

Peilistä katsoo vanha ihminen, eikä kukaan enää sano, että olisin hyvin säilynyt ikäisekseni. Se, miltä sisällä tuntuu, on kuitenkin ihan samaa kuin nuorempana. Ihmisestä ei näe eikä tiedä, millaiset voimat tai intohimot hänen sisällään loiskivat. Me näemme aina vain yhden puolen, ihan kuin sivukuvan. Toinen puoli jää piiloon. Tämän lukemisesta on jo aikaa, mutta arvostelu on antanut odottaa itseään. Tämä on niitä kirjoja, joista on vaikea kirjoittaa mitään sortumatta ylisanojen tulvaan ja ylettömään hehkutukseen. Romaanille nimensä antanut henkilö, Lempi, on hurja, rohkea, valovoimainen ja kaunis nainen ja tavallaan romaanin päähenkilö, vaikka kerronta sijoittuu pääosin aikaan, kun Lempi on poissa. Lisäksi Lempi nähdään vain ja ainoastaan kolmen muun henkilön silmien kautta.  Yksi heistä on aviomies Viljami, jonka onnellista, intohimoista liittoa Lempin kanssa kestää vain puolisen vuotta ennen kuin Lapin sota syttyy ja kutsu rintamalle kuuluu. Toinen näkökulma o...
8 kommenttia
Lue lisää