Siirry pääsisältöön

7 kuvitettua asiaa

Sain Réalta ja Jossulta tunnustusta, kiitos! Samantapainen kysely on kierrellyt blogeja aiemminkin, mutta on aina mukavaa oppia toisista bloginpitäjistä uusia asioita - joskus yllättäviäkin! Huomaan, että ainakin itse vedän ihmisistä johtopäätöksiä aika pitkälti blogin kirjoitustyylin sekä blogiin valikoitujen kirjojen ja aiheiden perusteella. Oikea ihminen blogin takana voi varmasti poiketa tästä mielikuvasta paljonkin. :)

Kopioin tässä sumeilematta Jossun ideaa kertoa 7 asiaa kuvien avulla. Tässäpä siis melko sattumanvarainen elämääni sivuavien kuvien kokoelma:

1. Olen saanut asua lapsena näinkin kauniissa paikassa, Himalajan rinteillä. Vuoriakin voi ikävöidä.

2. Vaikka kuulunkin ennemmin kahvin- kuin teenjuojiin, olen jo useamman vuoden ajan kerännyt teepussilipukkeita (eli niitä pieniä neliöjuttuja, joista teepussia pidellään). Ei muuten ole niin harvinainen keräilykohde kuin voisi luulla... Suosikkiteeni on Earl Grey.

3. Olen surkea kokki. En osaa tehdä mitään ilman yksityiskohtaisia, rautalangasta väännettyjä ohjeita. Viimeksi eilen kävi ilmi, etten tiennyt, mitä leivittäminen tarkoittaa. Korvapuusteja sentään osaan leipoa, mutta en kyllä ilman reseptiä!

4. Menin viime vuonna kihloihin ja perustin yrityksen - samana päivänä! Se taisikin olla sitten se vuoden tuotteliain päivä...

5. Olen kiinnostunut politiikasta enemmän sen jälkeen, kun tajusin miten paljon tietyt epäoikeudenmukaisuudet voivat käytännössä vaikuttaa myös omaan elämääni. Kuva on toissa vuoden Helsinki Pridesta (ensimmäinen Prideni, muuten!)

6. Vietettyäni elämäni ensimmäiset 15 vuotta vain ja ainoastaan koirien parissa, käänsin teininä takkini ja olen nyt vannoutunut kissaihminen. Tietyissä tilanteissa (kuten kuvassa) tosin kyseenalaistan sisäkissan elämän luonnollisuuden, kun lasintakainen maailma on sille käytännössä saavuttamaton utopia. Noh, ainakin orava säästyy järkytykseltä... :)

7. Lopuksi esitän varovaisen toiveen: olisipa jo kesä...

Suurin osa seuraamistani blogeista on jo tainnut saada tämän tunnustuksen jotain kautta, eli en välitä tätä enää eteenpäin.



Tunnisteet:

Kommentit

  1. Katja / Lumiomena03 helmikuuta, 2011 10:13

    Teepussilipukkeiden keräily kuulostaa hauskalta sellaisesta, joka ei kerää oikein mitään. :) Earl Gray muuten on omaa lempiteetäni, koska siinä on kaikki.

    Onneksi olkoon viime vuoden hienoista saavutuksista: kihlauksesta ja yrityksestä. Joskus yhteen päivään mahtuu niin paljon. Allekirjoitan sen, että politiikasta kannattaa kiinnostua, koska vain siten voi korjata yhteiskunnan epäkohtia.

    Ja voi, miten nuo Himalajan rinteet näyttävätkin upeilta.

    VastaaPoista
  2. Zephyr03 helmikuuta, 2011 19:34

    Kiitos onnitteluista! :) Yhteen päivään voi tosiaan mahtua hyvin paljon - tai joskus, erityisesti loma-aikaan, myös hyvin vähän...

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

William Shakespeare: Romeo ja Julia

Voi Romeo, Romeo, miksi olet Romeo? Hylkää isäsi ja kiellä nimesi, tai jos et tahdo, vanno että rakastat, enkä minä silloin ole Capulet. Romeo ja Julia taitaa olla yksi esitetyimmistä ja tunnetuimmista (ellei tunnetuin) Shakespearen näytelmistä, "kaikkien aikojen rakkaustarina", josta on tehty tuhat ja yksi versiota ja uudelleentulkintaa. Shakespeare saa silti usein kaiken kunnian rakkaustarinan keksimisestä; moni ei tiedä, että hän ei suinkaan ollut ensimmäinen, joka kirjoitti Romeon ja Julian kohtalokkaasta suhteesta. Tarinaa oli kerrottu eri muodoissa ympäri Eurooppaa jo vuosikymmenten ajan ennen Shakespearen näytelmäversiota, ja se oli hänen yleisölleen hyvin tuttu. Shakespearen pääasiallinen lähde oli eräs Arthur Brooken runoteos, Romeus and Juliet (1562), josta näytelmän juoni ja kaikki sen henkilöt ovat peräisin. Romeon ja Julian hienous ei ehkä perustukaan pelkkään tarinaan vaan tapaan, jolla Shakespeare sen esittää. Näytelmää pidetään mestariteoksena ositt...
4 kommenttia
Lue lisää

Hassan Blasim: Allah99

Minua taas riivaa kirjoittamisen pakkomielle: se nostaa päätään päivin ja öin. Saneleva, käskevä pakkomielle, josta en pysty pyristelemään eroon. Ja se vain paisuu entisestään aina kun hauraaseen tomumajaani iskee milloin mikäkin kuume, joka jälleen lähettää kirjoituskärpäsen lentoon.  Allah99 on Suomessa asuvan irakilaislähtöisen Hassan Blasimin ensimmäinen romaani palkittujen novellikokoelmien ( Vapaudenaukion mielipuoli ja Irakin Purkkajeesus ) jälkeen. Vaikka teos onkin luokiteltu romaaniksi, se on oikeastaan eräänlainen tarinakokoelma, joka viis veisaa perinteisen romaanin muodosta ja säännöistä. Suomentaja Sampsa Peltonen kuvailee teosta esipuheessaan näin: Teosta on tituleerattu romaaniksi, mutta oikeastaan sen genre on yhtä holtiton kuin sisältökin. Kirjassa on kehysjuoni, mutta sisäkkäiset kertomukset huitelevat reippaasti kehyksen ulkopuolella, kun maailmanpoliittiset olosuhteet kietoutuvat henkilöhahmojen yksityiselämään usein absurdilla tavalla. Pelkäsin etukät...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Tiiliskivifobia

Nyt kun blogeissa pohditaan kesä- ja lomalukemisia ja toisaalla mietitään tiiliskiven pohjimmaista merkitystä, niin minäkin ajattelin paljastaa kesäprojektini, joka on eräs tiiliskiveksikin kutsuttu teos. Teen tämän postauksen täysin itsekkäistä syistä; kuvittelen nimittäin, että jos olen uskotellut teille näin julkisesti täällä blogissani, että aion moiseen projektiin ryhtyä, niin en voi enää perääntyä siitä. Blogiyhteisön painostus rohkaiseva kannustus saa siis minut lukemaan tämän ja ehkä jopa erehdyn nauttimaan siitä! :) Kyseessä on siis Leo Tolstoin Anna Karenina . Tuo suuri maailmankirjallisuuden klassikko, yleissivistykseen kuuluva teos, jokaisen itseään kunnioittavan, sivistyneen lukutoukan hyllyssä jököttävä järkäle. Miksi, oi miksi, en käynyt katsomassa tätä Turun kaupunginteatterissa viime vuonna? Miksi en ylipäätään ole nähnyt tästä yhtäkään näytelmä-, tv- tai elokuvasovitusta, vaikka luulisi, että niitä on pilvin pimein? Miten ihmeessä kirja on tietämättömyydestäni ...
31 kommenttia
Lue lisää