Tämän luettuna ensimmäinen ajatukseni oli 'apua, en osaa kirjoittaa tästä varmasti mitään'. Reilu viikko on vierähtänyt siitä, kun suljin kirjan kannet ja nyt tuntuu edelleen vaikealta yrittää pukea kokemusta sanoiksi. Muut ovat toki jo yrittäneet ja onnistuneet: kirjan koskettavan kauniin tunnelman on tavoittanut hienosti Ilse, sen sijaan Kirjasiepon mielestä romaani on jopa ärsyttävyyteen asti täydellinen. Hesarin arviossa povataan romaanista Pohjoismaista kulttiteosta.
Romaania lukiessa päätyi jotenkin toisenlaiseen ajatusmaailmaan, hidastempoiselle maaseudulle jossain päin Skoonea. Kesän kuumuudessa kuivat pellot syttyvät palamaan ja 7-vuotias Lo perheineen syöksyy sammuttamaan uhkaavaa paloa. Savun ja tulen keskeltä Lo löytää Lukasin, Unkarista isänsä kanssa Ruotsiin muuttaneen 13-vuotiaan pojan. Perheidensä kauhuksi Lo ja Lukas eivät pelkästään ystävysty, vaan heidän suhteensa syvenee joka tasolla. Omassa suljetussa maailmassaan Lo ja Lukas luovat yhteyden, jota mikään ei pysty rikkomaan. He ovat kuin sieluiltaan siamilaiset kaksoset, erottamattomat tavalla, jota muu maailma ei tunnu ymmärtävän. He kasvavat yhdessä aikuisuuteen, Lukas ensin ja Lo perässä. Sitten asiat vääjäämättä mutkistuvat:
Niin kauan kuin pysyttelisin lapsen vartalossa, voisimme jatkaa ystävinä, mutta entä sitten kun päästäisin siitä otteeni? Joskushan senkin on tapahduttava, mutta kaikki muuttuisi paljon monimutkaisemmaksi, kun en enää voisi kutsua itseäni lapseksi. Lukas tuntui odottavan sitä.
Romaanissa seurataan myös aikuisen Lon elämää, hänen päämäärättömiä matkojaan ympäri maailmaa, rakkauden etsimistä miesten sängyistä ja kaiken sen tekemistä, mistä äiti häntä lapsena varoitti. Takataskussaan Lo kuljettaa viimeistä kirjettään Lukasilta, kirjettä jota hän ei uskalla avata. Lon ja Lukasin suhteesta välillä mieleen Ronja ryövärintytär, välillä taas yhdistin Lon persoonan hyvin vahvasti Leena Parkkisen Sinun jälkeesi, Max -romaanin Irikseen.
Kustantaja kuvailee kirjaa sensaatioksi Ruotsissa ja väittää, että romaani on "nuoren naisen älyllinen ja aistillinen odysseia täynnä vaaran tuntua". Noh... en kyllä kadehdi tässä tapauksessa kustantamon työtä; tätä kirjaa on varmasti vaikea yrittää tiivistää lyhyeen mainoskuvaukseen. Vaaran tuntu on kuitenkin jotenkin kaukaa haettua; romaanissa on enimmäkseen salailua, odottelua, pelkoa tulevaisuudesta. Yritystä tarkastella sitä, mikä kahden ihmisen suhteessa on syvintä ja haurainta. Miten rakkaus voi olla arkista ja tukahduttavaa yhtä aikaa. Kirja ei siis ole mikään teiniromanssi tai perinteinen kehitysromaani lapsesta aikuiseksi.
Ja nyt kun olen kirjoittanut tämän kaiken, tuntuu, etten kuitenkaan ole osannut kuvailla romaania kunnolla. Ehkä pitäisi vain sanoa että lukekaa itse!
Anne Swärd: Viimeiseen hengenvetoon. Otava. 2011. 328 sivua.
Ruotsinkielinen alkuteos: Till sista andetaget
Suomentaja: Katriina Huttunen
Otava: Viimeiseen hengenvetoon
HS kirjat: "Neito etsii itseään miesten sylistä"
HS kulttuuri: "Kirjailija tarvitsee vapautta"
Kirjavinkit.fi: Viimeiseen hengenvetoon
MeNaiset: Viimeiseen hengenvetoon
Minäkin luin Ilsen jutun ja jo silloin ajattelin, että kirja pitää lukea. Sinäkin kirjoitat kovin houkuttelevasti, joten lukulistalle teos on laitettava ehdottomasti. Tuokin kun totesit, että viikko meni sulatteluun, lupaa kyllä paljon. Oi että!
VastaaPoistaKannoin kirjan viikko sitten kirjastosta kotiin, juttusi luettuani tuntuu, että pitäisi päästä lukemaan heti!
VastaaPoistaSiitä tietää, että on lukenut hyvän kirjan, kun olen jopa vähän kateellinen teille joilla lukukokemus on vielä edessäpäin. :) Odotan arvioitanne mielenkiinnolla, toivottavasti pidätte romaanista yhtä paljon!
VastaaPoistaHei!
VastaaPoistaNyt vasta ehdin tänne - mutta blogimaailmassa saanee keskustella jälkijunassakin.
Kiitos linkityksestä! Samoin minä ajattelin, että tästä kirjasta ei kyllä osaa sanoa mitään, mutta niin vain tuli sanottua. Jotain. :) Kirjasiepon liian täydellinen -kommentti on minulle uusi: en ole lukenut postausta vielä. Mutta en silti sanoisi täydelliseksi. Vaikuttavaksi, kyllä, ja mieleenjääväksi, mutta aikuisen Lon tekemiset olivat minusta vähän turhia?
Tämä kirja oli sellainen joka jäi alunjälkeen lukematta pariin otteeseen. EN tiedä miksi. se vaan jäi. Sitten jossakin välissä olin että ei * tuo menee nyt loppun asti ja menikin ja itkin todella pitkään. Voi että mikä loppu! Tätä kirjaa lukiessa tarvitsin kaikkea karamellistä nessuihin ja ystävän tsemppiviesteihin.
VastaaPoistaTässä kirjassa oleva tarina on vähän samaa kun kirjassa Nancy(joka on punkfanien raamattu) Lo ja Lucas ovat kuin Sid ja Nancy. kumpikin tarina päättyi tuhoon. Onhan tässä jotain ovelasti Romeosta ja Juliestakin. Mutta silti itken itken aina tuon lopun takia. Oi miksi hän ei valinnut Lucasia?
Kirja jonka nimi osuu niin täydellisesti nappiin juonen kanssa.
Siitä rotta(vai mikä otus se olikaan) niin niiden tappamisesta sadetynnyrissä en tykännyt. Tämä on tosiaankin kirja jonka luettuaan että ööh??????? ei siitä vaan osaa sanoa mitään. tuntuu ettei ole mitään sanottavaa. Kun kaikki se on sanottu jo tuossa kansien välissä.
Mitäpähä tähän lisäämään? taidan laittaa Cheekin viimeiseen hengenvetoon soimaan.