keskiviikko 16. helmikuuta 2011

Anne Swärd: Viimeiseen hengenvetoon

Aurinkoa, unta, leikkiä. Kesä oli vain meitä varten ja me sitä varten. Niin kauan kuin meillä oli toisemme, meillä oli kaikkea. Villihunajaan kastettuja heinäsirkkoja, kotoa salakuljetettuja ruoantähteitä. Me joimme sadevesitynnyristä, kävimme suihkussa kaatosadekuuroissa. Me nukuimme. Enemmän kuin mitään muuta me nukuimme, salaista unta, Lucas ei koskaan saanut tarpeekseen. Minun oli opeteltava pitämään siitäkin, tai ainakin olemaan hänen kanssaan kärsivällinen. [...] Me uskoimme olevamme turvassa kun heittäydyimme kaikkeen täysin valmistautumattomina, kuljimme lähellä rajaa mutta ylittämättä sitä, työnsimme sitä vain edessämme, ei ei eikä eikä.

Tämän luettuna ensimmäinen ajatukseni oli 'apua, en osaa kirjoittaa tästä varmasti mitään'. Reilu viikko on vierähtänyt siitä, kun suljin kirjan kannet ja nyt tuntuu edelleen vaikealta yrittää pukea kokemusta sanoiksi. Muut ovat toki jo yrittäneet ja onnistuneet: kirjan koskettavan kauniin tunnelman on tavoittanut hienosti Ilse, sen sijaan Kirjasiepon mielestä romaani on jopa ärsyttävyyteen asti täydellinen. Hesarin arviossa povataan romaanista Pohjoismaista kulttiteosta.

Romaania lukiessa päätyi jotenkin toisenlaiseen ajatusmaailmaan, hidastempoiselle maaseudulle jossain päin Skoonea. Kesän kuumuudessa kuivat pellot syttyvät palamaan ja 7-vuotias Lo perheineen syöksyy sammuttamaan uhkaavaa paloa. Savun ja tulen keskeltä Lo löytää Lukasin, Unkarista isänsä kanssa Ruotsiin muuttaneen 13-vuotiaan pojan. Perheidensä kauhuksi Lo ja Lukas eivät pelkästään ystävysty, vaan heidän suhteensa syvenee joka tasolla. Omassa suljetussa maailmassaan Lo ja Lukas luovat yhteyden, jota mikään ei pysty rikkomaan. He ovat kuin sieluiltaan siamilaiset kaksoset, erottamattomat tavalla, jota muu maailma ei tunnu ymmärtävän. He kasvavat yhdessä aikuisuuteen, Lukas ensin ja Lo perässä. Sitten asiat vääjäämättä mutkistuvat:

Niin kauan kuin pysyttelisin lapsen vartalossa, voisimme jatkaa ystävinä, mutta entä sitten kun päästäisin siitä otteeni? Joskushan senkin on tapahduttava, mutta kaikki muuttuisi paljon monimutkaisemmaksi, kun en enää voisi kutsua itseäni lapseksi. Lukas tuntui odottavan sitä.

Romaanissa seurataan myös aikuisen Lon elämää, hänen päämäärättömiä matkojaan ympäri maailmaa, rakkauden etsimistä miesten sängyistä ja kaiken sen tekemistä, mistä äiti häntä lapsena varoitti. Takataskussaan Lo kuljettaa viimeistä kirjettään Lukasilta, kirjettä jota hän ei uskalla avata. Lon ja Lukasin suhteesta välillä mieleen Ronja ryövärintytär, välillä taas yhdistin Lon persoonan hyvin vahvasti Leena Parkkisen Sinun jälkeesi, Max -romaanin Irikseen.

Kustantaja kuvailee kirjaa sensaatioksi Ruotsissa ja väittää, että romaani on "nuoren naisen älyllinen ja aistillinen odysseia täynnä vaaran tuntua". Noh... en kyllä kadehdi tässä tapauksessa kustantamon työtä; tätä kirjaa on varmasti vaikea yrittää tiivistää lyhyeen mainoskuvaukseen. Vaaran tuntu on kuitenkin jotenkin kaukaa haettua; romaanissa on enimmäkseen salailua, odottelua, pelkoa tulevaisuudesta. Yritystä tarkastella sitä, mikä kahden ihmisen suhteessa on syvintä ja haurainta. Miten rakkaus voi olla arkista ja tukahduttavaa yhtä aikaa. Kirja ei siis ole mikään teiniromanssi tai perinteinen kehitysromaani lapsesta aikuiseksi.

Ja nyt kun olen kirjoittanut tämän kaiken, tuntuu, etten kuitenkaan ole osannut kuvailla romaania kunnolla. Ehkä pitäisi vain sanoa että lukekaa itse!

Anne Swärd: Viimeiseen hengenvetoon. Otava. 2011. 328 sivua.
Ruotsinkielinen alkuteos: Till sista andetaget
Suomentaja: Katriina Huttunen

Otava: Viimeiseen hengenvetoon
HS kirjat: "Neito etsii itseään miesten sylistä"
HS kulttuuri: "Kirjailija tarvitsee vapautta"
Kirjavinkit.fi: Viimeiseen hengenvetoon
MeNaiset: Viimeiseen hengenvetoon

4 kommenttia:

  1. Minäkin luin Ilsen jutun ja jo silloin ajattelin, että kirja pitää lukea. Sinäkin kirjoitat kovin houkuttelevasti, joten lukulistalle teos on laitettava ehdottomasti. Tuokin kun totesit, että viikko meni sulatteluun, lupaa kyllä paljon. Oi että!

    VastaaPoista
  2. Kannoin kirjan viikko sitten kirjastosta kotiin, juttusi luettuani tuntuu, että pitäisi päästä lukemaan heti!

    VastaaPoista
  3. Siitä tietää, että on lukenut hyvän kirjan, kun olen jopa vähän kateellinen teille joilla lukukokemus on vielä edessäpäin. :) Odotan arvioitanne mielenkiinnolla, toivottavasti pidätte romaanista yhtä paljon!

    VastaaPoista
  4. Hei!

    Nyt vasta ehdin tänne - mutta blogimaailmassa saanee keskustella jälkijunassakin.

    Kiitos linkityksestä! Samoin minä ajattelin, että tästä kirjasta ei kyllä osaa sanoa mitään, mutta niin vain tuli sanottua. Jotain. :) Kirjasiepon liian täydellinen -kommentti on minulle uusi: en ole lukenut postausta vielä. Mutta en silti sanoisi täydelliseksi. Vaikuttavaksi, kyllä, ja mieleenjääväksi, mutta aikuisen Lon tekemiset olivat minusta vähän turhia?

    VastaaPoista