Siirry pääsisältöön

Anni Nykänen: Mummo

Kirjablogien ohella seurailen semi-aktiivisesti myös muutamia sarjakuvablogeja ja yksi ehdottomista suosikeistani on Anni Nykäsen Mummo. Mummon ronski huumori ja realistinen elämänasenne vetoaa varmasti nuorempiinkin sukupolviin (tai ehkä nimenomaan niihin), vaikka henkilökohtaisesti en omaa mummoani stripeistä tunnistakaan. :) Sammakon julkaisema sarjakuva-albumi sisältää blogista tuttujen strippien lisäksi myös uusia Mummo-sarjakuvia. Albumi on luettu alle tunnissa, mutta jäljelle jäävä hyvä mieli kestää pitkään.

Mummo on vähän kuin Tuomas Kyrön mielensäpahoittajan urbaanimpi naispuolinen versio. Vanhan kansan viisautta ja maalaisjärkeä löytyy vaikka muille jakaa (ja Mummohan sitä myös jakaa!), mutta Mummossa on myös räväkämpi, modernimpi puoli. Mummo tsumpaa, pelaa tietokonepelejä ja kyttää tuttujen elämää fasepuukissa. Elämän onnellisimpiin hetkiin kuuluu kuitenkin itsejauhetuista pavuista keitetyn kahvin ryystäminen tassilta kiikkutuolissa istuen.

Anni Nykänen: Mummo. Sammakko. 2010.

Kommentit

  1. Mummo on ihana! On jäänyt harmittamaan, koska ostin sen kaverille joululahjaksi, enkä edes lukenut sitä itse ennen lahjan antamista! Mutta kun kirjakaupassa tarjoutuivat sen paketoimaan, niin enpä osannut kieltäytyäkään.

    VastaaPoista
  2. Kuulostaa hyvältä! Tuollaiseen mummoon sietäisi tutustua :-)

    VastaaPoista
  3. Janninna - Kannattaa etsiä kirja vielä käsiin, minä satuin törmäämään omaani kirjaston hyllyssä!

    Booksy - Tällaiseen mummoon voisi kyllä tutustua ihan IRL ja varmasti samanlaisia löytyykin. :)

    VastaaPoista
  4. Mummo on ihana, harmi, että sarja ilmeisimmin loppui 2018, Seurassa sen vuoden viimeisen numeron stripistä ei pysty muutakaan päättelemään... mutta pitkän aikaa perjantaisin mutsin kanssa tentattiin "Luitsä mummon?" tai "Arvaa mitä mummo teki?"

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

William Shakespeare: Romeo ja Julia

Voi Romeo, Romeo, miksi olet Romeo? Hylkää isäsi ja kiellä nimesi, tai jos et tahdo, vanno että rakastat, enkä minä silloin ole Capulet. Romeo ja Julia taitaa olla yksi esitetyimmistä ja tunnetuimmista (ellei tunnetuin) Shakespearen näytelmistä, "kaikkien aikojen rakkaustarina", josta on tehty tuhat ja yksi versiota ja uudelleentulkintaa. Shakespeare saa silti usein kaiken kunnian rakkaustarinan keksimisestä; moni ei tiedä, että hän ei suinkaan ollut ensimmäinen, joka kirjoitti Romeon ja Julian kohtalokkaasta suhteesta. Tarinaa oli kerrottu eri muodoissa ympäri Eurooppaa jo vuosikymmenten ajan ennen Shakespearen näytelmäversiota, ja se oli hänen yleisölleen hyvin tuttu. Shakespearen pääasiallinen lähde oli eräs Arthur Brooken runoteos, Romeus and Juliet (1562), josta näytelmän juoni ja kaikki sen henkilöt ovat peräisin. Romeon ja Julian hienous ei ehkä perustukaan pelkkään tarinaan vaan tapaan, jolla Shakespeare sen esittää. Näytelmää pidetään mestariteoksena ositt

José Saramago: Luola

[...] jotkut lukevat koko ikänsä eivätkä pääse koskaan lukemansa sisälle, he takertuvat tekstiin eivätkä ymmärrä että sanat ovat vain virtaavan joen poikki aseteltuja kiviä, ne ovat sitä varten että pääsisimme niitä myöten toiselle rannalle, sillä pääasia on juuri se toinen ranta, Paitsi jos, Paitsi jos mitä, Paitsi jos sellaisella joella ei olekaan pelkästään kahta rantaa vaan monta, jos jokainen lukija on itse oma rantansa ja jos se ranta, jolle hänen on päästävä, onkin juuri hänen ja vain hänen [...] Yritin joskus lukea José Saramagon Toinen minä -romaania, mutta en päässyt muutamaa kymmentä sivua pidemmälle. En pitänyt kilometrin pituisista lauseista, verkkaisesta tahdista ja sekavasta dialogista, jossa ei tiennyt kuka sanoi mitäkin. Tartuin siis hieman vastahakoisesti lukupiirikirjaamme Luolaan . Yllätyin, miten mukaansatempaava romaani oli (ainakin Toiseen minään verrattuna!) ja luin kuin luinkin 400-sivuisen järkäleen vajaassa viikossa. Tyyli tuntui heti alusta lähtien pe

Miki Liukkonen: Lapset auringon alla

100 on hyvä numero, hän ajatteli, se on tasapainoinen luku. Sillä on neljä jalkaa, se tuoksuu Omolle ja se on kissa. Niinpä Jonas osti appelsiineja. Hän osti niitä neljä, yhtä monta kuin kissalla on jalkaa, ja saippuaa, samanlaista kuin mitä mummolassa oli ollut hänen lapsuudessaan. Vihreää ja mäntysuovan tuoksuista. Tällaisen saippuan olemassaolon Jonas ehdottomasti hyväksyi, ei pelkästään sen nostalgia-arvon takia vaan myös yleisen hygienian. Tämä on ensimmäinen kirja, jolla osallistun Sivumennen-podcastin ja -blogin #hyllynlämmittäjä-haasteeseen, jossa tarkoituksena on lukea vuoden aikana 12 vielä lukematonta kirjaa omasta hyllystä. Miki Liukkosen Lapset auringon alla on odottanut hyllyssä lukemistaan jo useamman vuoden ajan, muistaakseni ilmestymisvuodestaan (2013) lähtien. Liukkonenhan on oululainen kirjallisuuden enfant terrible ; nuoren, boheemin, vähän hullun rappiorunoilijan perikuva, joka väitti - kenties vain puolivakavissaan - uudistavansa suomalaisen kirjallisuude