Siirry pääsisältöön

Anni Nykänen: Mummo

Kirjablogien ohella seurailen semi-aktiivisesti myös muutamia sarjakuvablogeja ja yksi ehdottomista suosikeistani on Anni Nykäsen Mummo. Mummon ronski huumori ja realistinen elämänasenne vetoaa varmasti nuorempiinkin sukupolviin (tai ehkä nimenomaan niihin), vaikka henkilökohtaisesti en omaa mummoani stripeistä tunnistakaan. :) Sammakon julkaisema sarjakuva-albumi sisältää blogista tuttujen strippien lisäksi myös uusia Mummo-sarjakuvia. Albumi on luettu alle tunnissa, mutta jäljelle jäävä hyvä mieli kestää pitkään.

Mummo on vähän kuin Tuomas Kyrön mielensäpahoittajan urbaanimpi naispuolinen versio. Vanhan kansan viisautta ja maalaisjärkeä löytyy vaikka muille jakaa (ja Mummohan sitä myös jakaa!), mutta Mummossa on myös räväkämpi, modernimpi puoli. Mummo tsumpaa, pelaa tietokonepelejä ja kyttää tuttujen elämää fasepuukissa. Elämän onnellisimpiin hetkiin kuuluu kuitenkin itsejauhetuista pavuista keitetyn kahvin ryystäminen tassilta kiikkutuolissa istuen.

Anni Nykänen: Mummo. Sammakko. 2010.
Tunnisteet:

Kommentit

  1. J30 toukokuuta, 2011 22:11

    Mummo on ihana! On jäänyt harmittamaan, koska ostin sen kaverille joululahjaksi, enkä edes lukenut sitä itse ennen lahjan antamista! Mutta kun kirjakaupassa tarjoutuivat sen paketoimaan, niin enpä osannut kieltäytyäkään.

    VastaaPoista
  2. Booksy31 toukokuuta, 2011 19:28

    Kuulostaa hyvältä! Tuollaiseen mummoon sietäisi tutustua :-)

    VastaaPoista
  3. Zephyr31 toukokuuta, 2011 21:35

    Janninna - Kannattaa etsiä kirja vielä käsiin, minä satuin törmäämään omaani kirjaston hyllyssä!

    Booksy - Tällaiseen mummoon voisi kyllä tutustua ihan IRL ja varmasti samanlaisia löytyykin. :)

    VastaaPoista
  4. Anonyymi23 syyskuuta, 2023 15:54

    Mummo on ihana, harmi, että sarja ilmeisimmin loppui 2018, Seurassa sen vuoden viimeisen numeron stripistä ei pysty muutakaan päättelemään... mutta pitkän aikaa perjantaisin mutsin kanssa tentattiin "Luitsä mummon?" tai "Arvaa mitä mummo teki?"

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Anna Karenina -kimppaluku

Nyt kun syksy on virallisesti polkaistu käyntiin syyskuun muodossa ja viimeisetkin kesälomat on varmaan pidetty, on aika tarttua uusiin haasteisiin myös lukemisen osalta. Tässä kuussa alkoi Kadonnutta aikaa etsimässä -haaste ja Satu pisti pystyyn Ruusun nimi -read-a-longin , mutta jos joku vielä kaipailee lukuhaastetta loppuvuodelle, niin nyt olisi oiva tilaisuus saada vertaistukea Anna Kareninan lukemiseen! Romaanin lukemalla voi samalla osallistua vaikka 10 klassikkoa -haasteeseen tai 500+ minihaasteeseen hiukan jälkijunassa. :) Itse laitan kimppaluvun pystyyn lähinnä haasteeksi itselleni, jotta saisin tämän tiiliskiven luettua vuoden loppuun mennessä. Mutta olisi ilahduttavaa, jos tähän uskaltautuisi mukaan muitakin, jotta kimppaluku olisi nimensä veroinen! :) Anna Karenina on alun perin julkaistu jatkokertomuksena, joten sen lukeminen osissa pidemmän ajan kuluessa on itse asiassa Tolstoin alkuperäiselle julkaisulle "uskollisempi" tapa lähestyä teosta. Romaani ja...
20 kommenttia
Lue lisää

William Shakespeare: Romeo ja Julia

Voi Romeo, Romeo, miksi olet Romeo? Hylkää isäsi ja kiellä nimesi, tai jos et tahdo, vanno että rakastat, enkä minä silloin ole Capulet. Romeo ja Julia taitaa olla yksi esitetyimmistä ja tunnetuimmista (ellei tunnetuin) Shakespearen näytelmistä, "kaikkien aikojen rakkaustarina", josta on tehty tuhat ja yksi versiota ja uudelleentulkintaa. Shakespeare saa silti usein kaiken kunnian rakkaustarinan keksimisestä; moni ei tiedä, että hän ei suinkaan ollut ensimmäinen, joka kirjoitti Romeon ja Julian kohtalokkaasta suhteesta. Tarinaa oli kerrottu eri muodoissa ympäri Eurooppaa jo vuosikymmenten ajan ennen Shakespearen näytelmäversiota, ja se oli hänen yleisölleen hyvin tuttu. Shakespearen pääasiallinen lähde oli eräs Arthur Brooken runoteos, Romeus and Juliet (1562), josta näytelmän juoni ja kaikki sen henkilöt ovat peräisin. Romeon ja Julian hienous ei ehkä perustukaan pelkkään tarinaan vaan tapaan, jolla Shakespeare sen esittää. Näytelmää pidetään mestariteoksena ositt...
4 kommenttia
Lue lisää

Vilja-Tuulia Huotarinen: Valoa valoa valoa

Kansi: Tuija Kuusela Valoa valoa valoa. Siinä kaikki mitä tuli mieleeni kun näin Mimin ensimmäisen kerran rannassa. Hän seisoi selkä minuun päin. Paskainen pukukoppi nojasi häntä vasten. Hän ei katsellut järvelle unelmoivasti vaan vittuuntuneena. Niin kuin hän ei olisi odottanut minua yhtään. Viime vuoden Finlandia Junior -palkinnon voittaja on aiheuttanut ristiriitaisia tunnelmia sekä lukijoissa että kriitikoissa. Toisaalta kirjan rohkeaa aihevalintaa ja runollista muodolla leikittelyä on kiitelty ja ihmetelty, toisaalta taas jotkut ovat vierastaneet juuri näitä samoja asioita: rakkautta ja rakastelua kahden 14-vuotiaan tytön välillä sekä kieltä ja tyyliä, jotka yhtä lailla rikkovat perinteisiä normeja. Minä kuulun niihin lukijoihin, jotka eivät oikein saaneet kirjasta otetta. Hengästyttävä kerrontatyyli lähinnä ärsytti ja väsytti; henkilöhahmojen "teiniys" samoin. Ehkä tämä on todella nimenomaan nuorten kirja, koska en ihan ollut samalla aallonpituudella tarinan kan...
6 kommenttia
Lue lisää