Siirry pääsisältöön

Emma Donoghue: Room

Skateboards are TV and so are girls and boys except Ma says they're actual, how can they be when they're so flat? [...] Grass is TV and so is fire, but it could come in Room for real if I hot the beans and the red jumps onto my sleeve and burns me up. I'd like to see that but not it happen. Air's real and water only in Bath and Sink, rivers and lakes are TV, I don't know about the sea because if it whizzed around Outside it would make everything wet.

Five-year-old Jack and his Ma live in Room, a single square space 11 feet by 11 feet in size. They have Skylight that changes colour depending on whether it is night or day. They have Bed to sleep on and Bath to wash in. Sometimes Door opens and a man, Old Nick, comes in to visit. Jack has to hide in Wardrobe and be quiet while Old Nick speaks to Ma and makes Bed creak...

From the very first pages, I was hooked. It takes awhile to get used to Jack's unusual style of explaining things, but after a few pages, all you can do is admire the author's talent at creating such a unique voice. The reader always has a slight advantage: knowing what Jack doesn't know and cannot understand, i.e. that Jack's mother has been kidnapped and locked into this room against her will. That Jack was born in Room and does not know (and is finding it hard to imagine!) anything Outside it. That they are prisoners and Old Nick is their captor. Jack's mother has tried to make Jack's life as normal and happy as possible, which is why she has tried to protect him by not telling him the truth about their situation: that Room is a prison and what they should do, what they need to do, is leave Room, escape and live Outside.

Inside Room, Ma and Jack fill their days with playing games, singing songs, telling stories and reading the five books that Jack has, over and over again. They have Phys Ed, where they run and jump around Room to try to keep fit. They have Sunday Treat, where they get to ask for something special from Old Nick in addition to their usual diet. All this is just a game for Jack - he doesn't know that this is not "normal" life. Room is not only his home, it's his entire world. Everything Outside is "TV", i.e. not real. He is curious, but also scared of the Outside world, which to him is as fascinating and strange as outer space:

Beep beep. That's Door. 
I listen very hard. In comes the cold air. If I had my head out of Wardrobe, there'd be Door opening, I bet I could see right into the stars and the spaceships and the planets and the aliens zooming around in UFOs. I wish I wish I wish I could see it.

Every weekday Jack and Ma climb as near Skylight as they can and "do Scream": they shout and make as much noise as they can. Sometimes, in the night, Ma flashes their lamp at Skylight: three short flashes, three long... Jack only sees these habits as funny games that they play, but Ma is getting desperate to escape...

Warning: do not read too many reviews of this book before you read it, because it can be easily spoiled and I think some reviews already say too much...

You can also visit a virtual Room, created on the basis of the book. :)

...and in Finnish:
Arvuuttelin jo kirjaa lukiessa sen mahdollista suomentamista. Tammi-kustantamo on kommentoinut ainakin Olivian kirjablogin arvosteluun, että romaania ollaan suomentamassa, mutta aikataulu on vielä avoin. Suomentajalle tässä riittääkin haastetta: Jackin ajatusmaailma on niin omaperäinen ja kerrontatyyli rikkoo kaikkia mahdollisia kielioppisääntöjä. Määräisten ja epämääräisten artikkelien puute on englannin kielessä erityisen silmiinpistävää: Jackin pienessä maailmassa, eli Huoneessa, kun on vain yksi Sänky, yksi Ovi, yksi Vaatekaappi jne., joten a ja the sanoille ei ole tarvetta.
Roomista ovat lumoutuneet ainakin Cathy, Miia ja Booksy.

Emma Donoghue: Room. Picador. 2010.

Links:
EmmaDonoghue.com
Guardian: Room
The Telegraph: Room
Buy Room from The Book Depository

Kommentit

  1. Luin tästä yhden arvostelun jo aiemmin ja tämä sinun kertomasi vain lisäsi mielenkiintoa. Vaikuttaa todella erikoislaatuiselta ja mieleenpainuvalta tarinalta.

    VastaaPoista
  2. Jee, sinäkin pidit tästä! Kivaa saada seuraa :D

    VastaaPoista
  3. Maija - Tämä on tosiaan ehkä erikoisin kirja, jonka olen lukenut pitkään aikaan. Suosittelen!

    Booksy - :D Toivottavasti saamme vielä lisää seuraa muistakin bloggareista!

    VastaaPoista
  4. Heh, minä luulin, että olit jo kirjoittanut tästä. :D No, kuvitellussa muistikuvassani pidit kirjasta, siinäkin, joten... Kiva tietää, että suomennoskin on tulossa. En ollut huomannut enää Tammen tiedotuksen kommenttia Kirjasiepossa. Mulla tämä on kuitenkin englanniksi ja tarkoitus lukea jo tänä vuonna.

    VastaaPoista
  5. Heh, taisin mainita jo joskus aiemmin, että haluan lukea tämän ja odotan siltä paljon. Ehkä tuo vaikutti muistikuviin. :D

    Tämä oli helppo lukea englanniksi, vaikka Jackin käyttämä kieli pakottikin välillä lukemaan joitakin lauseita kahteen kertaan. Taidan silti etsiä myös suomennoksen käsiini sitten jos - ja kun - se ilmestyy, koska suomentajan ratkaisut tämän kohdalla kiinnostavat ainakin minua. :)

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Anni Kytömäki: Kultarinta

Kansi: Sanna-Reeta Meilahti Mutta ehkä muut ihmiset eivät metsässä ole samoja kuin avotaivaan alla. He muuttuvat yhtä aikaa läpinäkyviksi ja salaperäisiksi, tavallisiksi ja oudoiksi, samaksi aineeksi kuin tuuli, linnunlaulu ja neulasten kärjissä tiukkuvat vesihelmet. Metsässä heidän ytimeensä näkee hetkittäin. Tai ei, sen vain aavistaa. Olin lukenut yhden sivun ja yli 600 oli vielä edessä, kun minun piti laskea kirja alas ja hengähtää hetki. Anni Kytömäen kirjoitustyyli on pakahduttavan kaunista, lumoavaa, tarkkaa ja kuvailevaa. Luontosanat kuulostavat eksoottisilta uudissanoilta, mutta samalla ikiaikaisen perinteisiltä. Puhutaan murskasiipi linnusta, vesikivestä , maata suonivista poluista ja äänestä, joka sujuttelee puiden takaa. Sanotaan, että suomen kielessä ja murteissa on satoja eri sanoja pelkästään lumelle, mutta Kytömäen romaani osoittaa, miten runsaasti kielestä löytyy myös muita Suomen luontoon ja metsien kulttuuriperintöön liittyviä sanoja, joita tällainen luonnos

William Shakespeare: Romeo ja Julia

Voi Romeo, Romeo, miksi olet Romeo? Hylkää isäsi ja kiellä nimesi, tai jos et tahdo, vanno että rakastat, enkä minä silloin ole Capulet. Romeo ja Julia taitaa olla yksi esitetyimmistä ja tunnetuimmista (ellei tunnetuin) Shakespearen näytelmistä, "kaikkien aikojen rakkaustarina", josta on tehty tuhat ja yksi versiota ja uudelleentulkintaa. Shakespeare saa silti usein kaiken kunnian rakkaustarinan keksimisestä; moni ei tiedä, että hän ei suinkaan ollut ensimmäinen, joka kirjoitti Romeon ja Julian kohtalokkaasta suhteesta. Tarinaa oli kerrottu eri muodoissa ympäri Eurooppaa jo vuosikymmenten ajan ennen Shakespearen näytelmäversiota, ja se oli hänen yleisölleen hyvin tuttu. Shakespearen pääasiallinen lähde oli eräs Arthur Brooken runoteos, Romeus and Juliet (1562), josta näytelmän juoni ja kaikki sen henkilöt ovat peräisin. Romeon ja Julian hienous ei ehkä perustukaan pelkkään tarinaan vaan tapaan, jolla Shakespeare sen esittää. Näytelmää pidetään mestariteoksena ositt

Tapio Tamminen: Islamin aseeton soturi: Ghaffar Khan ja talebanien synty

Ghaffar Khanin perustama Khudai Khidmatgar -liike on historiallisesti ilmeisesti ainutlaatuinen sosiaalinen keksintö, sillä missään muualla väkivallaton vastarintaliike ei ole järjestäytynyt kurinalaiseksi aseettomaksi armeijaksi. Eilisessä Hesarissa oli syyskuussa menehtyneen tietokirjailija Tapio Tammisen muistokirjoitus. Tamminen muistetaan ehkä parhaiten Tieto-Finlandian vuonna 2015 voittaneesta Kansankodin pimeämpi puoli -teoksesta (2015), mutta itse olen lukenut vain Tammisen vuonna 2011 ilmestyneen tietokirjan Abdul Ghaffar Khanista . Kirjan lukemisesta on jo aikaa, mutta bloggausta en ole siitä tehnyt, joten päätin nyt kaivella vanhat muistiinpanot esiin.   Islamin aseeton soturi kertoo siis Ghaffar Khanista, joka perusti maailman suurimmaksi rauhanarmeijaksi kutsutun aseettoman liikkeen 1920-luvun lopulla brittiläisen Intian luoteisella raja-alueella, joka on nykyisin osa Pakistania. Tällä vuosituhannella kyseinen alue on tullut tunnetuksi erityisesti Yhdysvaltain pommituksi