Siirry pääsisältöön

Abraham Verghese: Cutting for Stone

Cover: John Gall, Gavin Hellier
What I owe Shiva most is this: to tell the story. It is one my mother, Sister Mary Joseph Praise, did not reveal and my fearless father, Thomas Stone, ran from, and which I had to piece together. Only the telling can heal the rift that separates my brother and me. Yes, I have infinite faith in the craft of surgery, but no surgeon can heal the kind of wound that divides two brothers. Where silk and steel fail, story must succeed. 

The main reason why I wanted to read this book was that it kept on popping up everywhere when I was browsing the internet looking for reviews and material on Arundhati Roy's The God of Small Things (a big favourite of mine). The two novels were often described as similar, although their settings sounded completely different: Roy's book takes place mainly in India and tells about the life of a family with a pickle factory in Kerala. Abraham Verghese's novel is set (mostly) in Ethiopia and describes characters working in a local mission hospital.

But there are major similarities. The main characters of both novels are twins - and twins with a special, telepathic connection too. In Cutting for Stone, the entire hospital community is shocked and surprised when one of their nurses, a devout and virginal nun, Sister Mary Joseph Praise, gives birth to twin boys who are conjoined at the head by a thin cord of flesh. The alleged father, Sister Mary's colleague and brilliant surgeon, Thomas Stone, disappears soon after the birth and the boys' origin remains a mystery. The twins, Marion and Shiva Praise, are brought up at the hospital. As they grow up and try to cope with teenage problems, the nation itself is experiencing its own growing pains in the form of the cruel Emperor Haile Selassie I, not to mention corrupt politicians and opposing revolutionaries.

This may sound like a strange comparison, but Cutting for Stone feels, to me, like a very Indian novel. This is probably just because I couldn't help comparing it to Salman Rushdie's Midnight's Children, which also has a pair of boys growing up in a nation in turmoil. Actually, Verghese himself was born in Ethiopia, but his parents are from Kerala, India. The twins in Cutting for Stone are also half-Indian, because their mother, Sister Mary, is an Indian immigrant to Ethiopia. So the novel is autobiographical and one of the twins also later immigrates to America to work as a doctor, just like Verghese himself did.

The novel contains an interesting mixture of nationalities and identities, migrations and immigrations across the globe, from Asia to Africa to America. All of the main characters in the novel - and many others - live in some sort of exile from their home country or place of birth. Marion, the narrator of the story, is an example of a person who has no home in this world, who does not feel like they fully belong into any country or continent. This homelessness also creates restlessness, the need to be on the move. But even if you don't have a home, you can still feel homesick as you long for people, not places. Although he was born and raised in Ethiopia, Marion is treated like an outsider:

Despite being born in the same compound as Genet, despite speaking Amharic like a native, and going to medical school with him, to Solomon I was a ferengi - a foreigner.

Another novel that Cutting for Stone reminds me of is John Irving's The Cider House Rules. Again, the setting is completely different, but - as this novel shows - geography is irrelevant in terms of medicine: people get sick and doctors are needed everywhere. The Cider House Rules also tells about a boy with a mysterious birth-story, growing up at a clinic and becoming passionate about medicine at a young age. Both novels also include detailed descriptions of medical conditions, symptoms and treatments, surgical procedures and hospital work. You can see that Verghese, who is also a Professor of Medicine, knows what he is talking about when he describes heart surgery in detail from the very first cut to the last stitch, or the importance of Gray's Anatomy (the book, not the TV series!) ;), or the atmosphere in a delivery room!

Cutting for Stone is an impressive novel, beautiful and sad at the same time in a way that only great novels can be. The first few chapters of the book are so full of suspense and action, that you get sucked into the story right from the start and it's difficult to stop turning the pages. The novel is about the age-old problem of creating an identity and finding a home, but it is also about fixing holes, as Marion says in the beginning. Not only surgical holes, but also wounds that divide families, couples and twins - and even nations.

But... here be minor spoilers: For the last 100 - 150 pages I felt like I was reading a completely different novel! The style seemed to suddenly change (for the worse!) and the events that took place were straight from a romance novel or soap opera. I couldn't understand Marion's uncompromising hate and how he was so cruel and unforgiving towards certain other characters. The dialogue also seemed to deteriorate as the characters became more and more shallow. Still, I have to admit that the actual ending was still a shock.

...and in Finnish: Harmi, että tätä ei ole suomennettu (ainakaan vielä...). Kirja on voittanut useita palkintoja ja olisi ehdottomasti laajemmankin lukijakunnan arvoinen. :) Suosittelen ehdottomasti ainakin John Irvingin tyylistä pitäville!

Abraham Verghese: Cutting for Stone. Vintage. 2010. 667 pages.

Links:
AbrahamVerghese.com
The Guardian: Stitching Up the Surgeon's Life
Wikipedia: Abraham Verghese

Kommentit

  1. hmm. mä luin tätä viime helmi-maaliskuisen jenkkimatkani ajan edistyen vain n.150sivua ja sitten koko kirjan lukeminen jäi :( olin ostanut tämän ja odotin lukemista samoista syistä kuin sinä, mutta joku tässä tökkii. Aika hitaasti tarina tuntui etenevän ja siinä oli myös rasittavaa toistoa... Inhoan muuten tota, että kirjan loppu jotenkin muuttuu, sitä tapahtuu kirjoissa aina silloin tällöin. Taidan kuitenkin jatkaa tämän lukemista tämän innoittamana, kyllä minua nyt taas alkoi kiinnostaa minne nuo henkilöt lopulta päätyvät.

    VastaaPoista
  2. Minäkin luin itse asiassa ensimmäiset n. parisataa sivua hujauksessa, mutta sen jälkeen tahti hidastui. Kannattaa tämä silti lukea, vaikka loppu ei ihan vastannutkaan odotuksia! Olisi kiva lukea muistakin blogeista ajatuksia kirjasta. :)

    VastaaPoista
  3. Minäkin törmään tähän koko ajan, mutta jotenkin en ole silti vakuuttunut, että tämä pitäisi lukea. Hmm, pitää vielä miettiä. :)

    VastaaPoista
  4. Kyllä tähän kannattaa tutustua, ihan vain viihdyttävänä lukuromaanina, jos ei muuten! :)

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

William Shakespeare: Romeo ja Julia

Voi Romeo, Romeo, miksi olet Romeo? Hylkää isäsi ja kiellä nimesi, tai jos et tahdo, vanno että rakastat, enkä minä silloin ole Capulet. Romeo ja Julia taitaa olla yksi esitetyimmistä ja tunnetuimmista (ellei tunnetuin) Shakespearen näytelmistä, "kaikkien aikojen rakkaustarina", josta on tehty tuhat ja yksi versiota ja uudelleentulkintaa. Shakespeare saa silti usein kaiken kunnian rakkaustarinan keksimisestä; moni ei tiedä, että hän ei suinkaan ollut ensimmäinen, joka kirjoitti Romeon ja Julian kohtalokkaasta suhteesta. Tarinaa oli kerrottu eri muodoissa ympäri Eurooppaa jo vuosikymmenten ajan ennen Shakespearen näytelmäversiota, ja se oli hänen yleisölleen hyvin tuttu. Shakespearen pääasiallinen lähde oli eräs Arthur Brooken runoteos, Romeus and Juliet (1562), josta näytelmän juoni ja kaikki sen henkilöt ovat peräisin. Romeon ja Julian hienous ei ehkä perustukaan pelkkään tarinaan vaan tapaan, jolla Shakespeare sen esittää. Näytelmää pidetään mestariteoksena ositt

José Saramago: Luola

[...] jotkut lukevat koko ikänsä eivätkä pääse koskaan lukemansa sisälle, he takertuvat tekstiin eivätkä ymmärrä että sanat ovat vain virtaavan joen poikki aseteltuja kiviä, ne ovat sitä varten että pääsisimme niitä myöten toiselle rannalle, sillä pääasia on juuri se toinen ranta, Paitsi jos, Paitsi jos mitä, Paitsi jos sellaisella joella ei olekaan pelkästään kahta rantaa vaan monta, jos jokainen lukija on itse oma rantansa ja jos se ranta, jolle hänen on päästävä, onkin juuri hänen ja vain hänen [...] Yritin joskus lukea José Saramagon Toinen minä -romaania, mutta en päässyt muutamaa kymmentä sivua pidemmälle. En pitänyt kilometrin pituisista lauseista, verkkaisesta tahdista ja sekavasta dialogista, jossa ei tiennyt kuka sanoi mitäkin. Tartuin siis hieman vastahakoisesti lukupiirikirjaamme Luolaan . Yllätyin, miten mukaansatempaava romaani oli (ainakin Toiseen minään verrattuna!) ja luin kuin luinkin 400-sivuisen järkäleen vajaassa viikossa. Tyyli tuntui heti alusta lähtien pe

Kevään 2022 uutuuskirjavinkit

Herätelläänpä taas vaihteeksi blogia talviunilta... Nyt keväällä ilmestyy valtava määrä kiinnostavia uutuuksia. Poimin eri kustantamoilta tähän ne 20 kirjaa, joita eniten odotan. Mukana on myös muutamia nuortenkirjoja ja perheen nuoremmille lukijoille suunnattuja uutuuksia. TAMMIKUU Merit Riihonen : Mitä ikinä haluat (Karisto) Esikoisteos nuoruudesta, musiikista ja ihmismielen pimeistä sopukoista.   Iida Rauma : Hävitys - tapauskertomus (Siltala) Tämä kirja on jo ehtinyt olla esillä kirjagramissa, blogeissa ja muuallakin mediassa. Väkivallasta ja sen vaikutuksista ihmiseen.  Pertti Saloheimo : Meren ja tulivuoren välissä (WSOY) Pienoisromaani luonnontutkijasta, joka kohtaa syrjäisessä tutkimuskohteessa luonnon outouden ja karmivuuden. Kuulostaa vähän Jeff VanderMeerin Hävitys -kirjalta. Jemma Hatt : Seikkailijat ja kirottu linna (Kumma) Seikkailijat-sarjan ensimmäinen osa salaperäisestä linnasta kuulostaa kuvauksen perusteella Viisikoilta! Kirja on juuri 9-vuotiaalla kesken ja on kuu