Siirry pääsisältöön

Maaliskuun luetut

Myös masuolion kirjastoa on maaliskuussa kartutettu.
Maaliskuussa keskityin kirjoittamaan arvioita helmikuussa lukemistani kirjoista, joten suurin osa maaliskuun kirja-arvioista odottelee yllättäen vielä vuoroaan. :) Maaliskuun lukusaldo on yhteensä 10 kirjaa, joista 5 oli romaaneja, 3 sarjakuvia, 1 omaelämäkerta ja 1 novellikokoelma. Kahdeksan näistä luin suomeksi ja kaksi in English.

Maaliskuun luetut:
Jamil Ahmad: The Wandering Falcon
Natascha Kampusch: 3096 päivää
Zoë Heller: Notes on a Scandal
Marjane Satrapi: Pistoja
Guy Delisle: Shenzhen
Guy Delisle: Merkintöjä Burmasta
Elina Loisa: Julkeat
Romain Gary: Lady L.
Maritta Lintunen: Mozartin hiukset
Mike Pohjola: Ihmisen poika 

Päätin vihdoin tutustua Guy Delislen sarjakuviin, koska niitä on luettu ja kehuttu niin monessa blogissa. Ja kyllä kannatti! Nauroin sarjakuville ääneen niitä lukiessa ja patistin puolison ja pari kaveriakin lukemaan niitä. Pjongjang pitäisi vielä saada jostain käsiin ja onpa Delisleltä tulossa kesällä taas uusi suomennos, Merkintöjä Jerusalemista.

Zoë Hellerin romaaniin tartuin, koska satun pitämään sen pohjalta tehdystä elokuvasta. Elina Loisan Julkeat taas on ollut luettavien listalla jo pitkään, eikä sekään tuottanut pettymystä. Kuukauden ehdoton kohokohta oli kuitenkin Mike Pohjolan tiiliskivi, Ihmisen poika. Kirjan paksuus (ja turkulaisuus ;) pelottivat hieman etukäteen, mutta Juliuksen tarina imaisi mukaansa ensimmäisiltä sivuilta lähtien ja sain pitkästä aikaa (siltä ainakin tuntuu) nauttia todella hyvästä lukuromaanista, jossa onneksi riitti sivuja nautiskeltaviksi vähän pidemmäksi aikaa. :)

Perusteellisempia arvioita seuraa siis myöhemmin, mutta loppukevennyksenä jälleen kolme oudointa hakusanaa, jolla blogiini on jostain kumman syystä taas päädytty:
sanontoja ärsytykseen
paluu tuonpuoleisesta
naisten homoeroottisen rakkauden symbolihahmo

Toivon vilpittömästi viimeistä hakua käyttäneelle paljon onnea "symbolihahmon" etsinnän kanssa. :P

Kommentit

  1. Teillähän alkaa olla varsin komea määrä kirjoja pienokaisellekin. :)

    Odotan innolla mietteitäsi Mike Pohjolan kirjasta. Luin sen viime syksynä enkä silloin ollut varma, että pidinkö vaiko en. Nyt tiedän, että pidin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hauskaa ostella vaihteeksi lastenkirjoja, vaikka ainakin lähivuosina noista taitaa olla enemmän nostalgista iloa vanhemmille kuin vauvalle. ;)

      Poista
  2. Vastaukset
    1. Oli ihan pakko hankkia muutama oman lapsuudenajan suosikki-Pupu Tupuna! :)

      Poista
  3. Pupu Tupunoita! <3

    Minä taas odotan innolla arviotasi Hellerin kirjasta. Notes on a Scandal oli loistava elokuva ja kirja kiinnostaisi myös... :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pupu Tupunat ovat lastenkirjojen klassikoita! :)

      Voin paljastaa, että Notes on a Scandal oli myös kirjana loistava, mutta täytyy sanoa että kerrankin leffa ei jää mitenkään kirjan varjoon.

      Poista
  4. Odotan innolla Notes on a Scandaliasi! Luin kirjan toissa vuonna ja pidin kovasti. Elokuvaa en ole nähnyt, mutta sekin kiinnostaisi.

    Ja Delisle on tosiaan hyvä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kannattaa ehdottomasti katsoa myös elokuva, jos pidit kirjasta!

      Poista
  5. Melkoinen hajonta hakusanoissa :D Minulla oudoimman hakusanan paikkaa pitää kasvuhormonin liikatuotanto... Mikä lie linkittänyt blogini hakuun ;)

    Kunnioitusta herättävä kirjapino odottamassa. Tuo Norpan (?) talvi näyttää hellyttävältä :) Ja ihanat Pupu Tupunat...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin jään aina pohtimaan, että mikä ihme blogissani on linkittänyt sen hakutuloksiin noille oudoimmille hakusanoille. Tuo kasvuhormoni on aika hyvä... :D

      Norpan talven bongasin eräältä kirpparilta ja ostin ihan vain sen kauniin kuvituksen takia. Saattaa olla, että loppukesästä lastenkirjoja ilmaantuu myös tänne kirjablogin puolelle enemmänkin. :)

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

William Shakespeare: Romeo ja Julia

Voi Romeo, Romeo, miksi olet Romeo? Hylkää isäsi ja kiellä nimesi, tai jos et tahdo, vanno että rakastat, enkä minä silloin ole Capulet. Romeo ja Julia taitaa olla yksi esitetyimmistä ja tunnetuimmista (ellei tunnetuin) Shakespearen näytelmistä, "kaikkien aikojen rakkaustarina", josta on tehty tuhat ja yksi versiota ja uudelleentulkintaa. Shakespeare saa silti usein kaiken kunnian rakkaustarinan keksimisestä; moni ei tiedä, että hän ei suinkaan ollut ensimmäinen, joka kirjoitti Romeon ja Julian kohtalokkaasta suhteesta. Tarinaa oli kerrottu eri muodoissa ympäri Eurooppaa jo vuosikymmenten ajan ennen Shakespearen näytelmäversiota, ja se oli hänen yleisölleen hyvin tuttu. Shakespearen pääasiallinen lähde oli eräs Arthur Brooken runoteos, Romeus and Juliet (1562), josta näytelmän juoni ja kaikki sen henkilöt ovat peräisin. Romeon ja Julian hienous ei ehkä perustukaan pelkkään tarinaan vaan tapaan, jolla Shakespeare sen esittää. Näytelmää pidetään mestariteoksena ositt

José Saramago: Luola

[...] jotkut lukevat koko ikänsä eivätkä pääse koskaan lukemansa sisälle, he takertuvat tekstiin eivätkä ymmärrä että sanat ovat vain virtaavan joen poikki aseteltuja kiviä, ne ovat sitä varten että pääsisimme niitä myöten toiselle rannalle, sillä pääasia on juuri se toinen ranta, Paitsi jos, Paitsi jos mitä, Paitsi jos sellaisella joella ei olekaan pelkästään kahta rantaa vaan monta, jos jokainen lukija on itse oma rantansa ja jos se ranta, jolle hänen on päästävä, onkin juuri hänen ja vain hänen [...] Yritin joskus lukea José Saramagon Toinen minä -romaania, mutta en päässyt muutamaa kymmentä sivua pidemmälle. En pitänyt kilometrin pituisista lauseista, verkkaisesta tahdista ja sekavasta dialogista, jossa ei tiennyt kuka sanoi mitäkin. Tartuin siis hieman vastahakoisesti lukupiirikirjaamme Luolaan . Yllätyin, miten mukaansatempaava romaani oli (ainakin Toiseen minään verrattuna!) ja luin kuin luinkin 400-sivuisen järkäleen vajaassa viikossa. Tyyli tuntui heti alusta lähtien pe

Miki Liukkonen: Lapset auringon alla

100 on hyvä numero, hän ajatteli, se on tasapainoinen luku. Sillä on neljä jalkaa, se tuoksuu Omolle ja se on kissa. Niinpä Jonas osti appelsiineja. Hän osti niitä neljä, yhtä monta kuin kissalla on jalkaa, ja saippuaa, samanlaista kuin mitä mummolassa oli ollut hänen lapsuudessaan. Vihreää ja mäntysuovan tuoksuista. Tällaisen saippuan olemassaolon Jonas ehdottomasti hyväksyi, ei pelkästään sen nostalgia-arvon takia vaan myös yleisen hygienian. Tämä on ensimmäinen kirja, jolla osallistun Sivumennen-podcastin ja -blogin #hyllynlämmittäjä-haasteeseen, jossa tarkoituksena on lukea vuoden aikana 12 vielä lukematonta kirjaa omasta hyllystä. Miki Liukkosen Lapset auringon alla on odottanut hyllyssä lukemistaan jo useamman vuoden ajan, muistaakseni ilmestymisvuodestaan (2013) lähtien. Liukkonenhan on oululainen kirjallisuuden enfant terrible ; nuoren, boheemin, vähän hullun rappiorunoilijan perikuva, joka väitti - kenties vain puolivakavissaan - uudistavansa suomalaisen kirjallisuude