Siirry pääsisältöön

Kirjaostoksilla

Oksan hyllyltä -blogin MarikaOksa haastoi kaikki kirjabloggaajat kirjaostoksille syyskuun aikana ja bloggaamaan hankinnoistaan 30.9.2014.

Olen monen muun kirjabloggaajan tavoin yrittänyt viime aikoina vähentää kirjojen ostoa ihan kustannus- ja tilasyistä. Tästä syystä olen kiertänyt kirjakaupat ja jopa rakkaan Book Depositoryni kaukaa. Luultavasti otan vahingon takaisin viimeistään Helsingin kirjamessuilla lokakuussa, josta mukaan tarttuu perinteisesti pino jos toinenkin uutta ja vanhempaa kirjallisuutta. :)

En voinut kuitenkaan vastustaa kirjaston poistomyyntiä, joten ostin kuin ostinkin syyskuussa kahdeksan romaania sekä kasan lasten kuvakirjoja, joista kirjoitin jo täällä. Linkin takaa löytyvässä postauksessa tosin mainitaan vain kolme romaania, koska palasin "sattumalta" poistomyynnin viimeisenä päivänä kirjastoon ja huomasin aulassa lapun, jota kukaan kirja-addikti ei voisi vastustaa: "Sylillinen kirjoja 1€".

Minun tapauksessani sylillinen oli yhtä kuin viisi romaania ja uusi kasa lastenkirjoja edellisten lisäksi.

Syyskuun kirjaostokseni (listaan tähän vain ne kahdeksan romaania, jotka ostin itselleni) olivat siis:
Elina Hirvosen Kauimpana kuolemasta
Kamila Shamsien Kartanpiirtäjä
John Irvingin Leski vuoden verran
Susanna Alakosken Sikalat
Bret Easton Ellisin Glamorama
Siri Hustvedtin Kesä ilman miehiä
Sheri S. Tepperin Ruohojen maa
John Christopherin Tripodien aika

Yhteensä nämä kahdeksan kirjaa maksoivat huimat 4 €! Ei paha hinta. :) Kaikki kirjat Hirvosen ja Shamsien romaaneja lukuun ottamatta kuuluvat tbr-listalleni; tosin Christopherin scifi-sarjan olen lukenut joskus teini-iässä.

Tässä siis lisää hyllyntäytettä! :) Kirjojen kanimainen lisääntymisvauhti konkretisoitui jälleen, kun innostuimme järjestelemään huonekaluja uudestaan, jolloin kirjahyllyt ja niiden sisältö siirtyivät toiseen huoneeseen. Kirjapinoista olisi melkein saanut oman sisustuselementin ikkunan alle:

2-vuotiaan mielestä hänen kirjojensa piti ehdottomasti olla pinojen päällimmäisinä
Hyllyssä, aakkostetuissa pinoissa. Ai niin, pitikö niiden selkämysten näkyä?

Kommentit

  1. Mainioita kirjahankintoja! Sikalat on yksi lempparini, myös Kauimpana kuolemasta ja Kesä ilman miehiä olivat minusta ihan kelpoja lukukokemuksia. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sikalat on ollut pitkään lukulistallani. Siihen perustuvaa elokuvaakaan en ole nähnyt, vaikka sekin voisi olla katsomisen arvoinen. :)

      Poista
  2. Kirjaston poistomyynnit ovat aivan vastustamattomia... täällä Oulussa (tai ainakin lähikirjastossani) hinnat ovat muistaakseni olleet euron per kirja. Melkoisia löytöjä. Minäkin muistan Tripodien ajan jostain nuoruudestani. Pitäisikin lukea se uudestaan. Oli muistaakseni aika jännä. :)

    VastaaPoista
  3. Teitpä hyviä löytöjä! Kirjaston poistomyynnit ovat ohittamattomia paikkoja... meilläpäin taitaa vaan olla hinnat kallimmat, kun lähikirjastossa on ollut 1 euro/kirja. Tripodien ajan muistan jostain nuoruudestani. Pitäisikin lukea se uudestaan - oli aika jännä. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täälläkin hinta oli euron - paitsi viimeisenä päivänä, kun oli tuo "sylitarjous". Minäkin suunnittelen, että lukisin Tripodien ajan joskus uudestaan. Se toisi takuulla muistoja mieleen. :)

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

William Shakespeare: Romeo ja Julia

Voi Romeo, Romeo, miksi olet Romeo? Hylkää isäsi ja kiellä nimesi, tai jos et tahdo, vanno että rakastat, enkä minä silloin ole Capulet. Romeo ja Julia taitaa olla yksi esitetyimmistä ja tunnetuimmista (ellei tunnetuin) Shakespearen näytelmistä, "kaikkien aikojen rakkaustarina", josta on tehty tuhat ja yksi versiota ja uudelleentulkintaa. Shakespeare saa silti usein kaiken kunnian rakkaustarinan keksimisestä; moni ei tiedä, että hän ei suinkaan ollut ensimmäinen, joka kirjoitti Romeon ja Julian kohtalokkaasta suhteesta. Tarinaa oli kerrottu eri muodoissa ympäri Eurooppaa jo vuosikymmenten ajan ennen Shakespearen näytelmäversiota, ja se oli hänen yleisölleen hyvin tuttu. Shakespearen pääasiallinen lähde oli eräs Arthur Brooken runoteos, Romeus and Juliet (1562), josta näytelmän juoni ja kaikki sen henkilöt ovat peräisin. Romeon ja Julian hienous ei ehkä perustukaan pelkkään tarinaan vaan tapaan, jolla Shakespeare sen esittää. Näytelmää pidetään mestariteoksena ositt

José Saramago: Luola

[...] jotkut lukevat koko ikänsä eivätkä pääse koskaan lukemansa sisälle, he takertuvat tekstiin eivätkä ymmärrä että sanat ovat vain virtaavan joen poikki aseteltuja kiviä, ne ovat sitä varten että pääsisimme niitä myöten toiselle rannalle, sillä pääasia on juuri se toinen ranta, Paitsi jos, Paitsi jos mitä, Paitsi jos sellaisella joella ei olekaan pelkästään kahta rantaa vaan monta, jos jokainen lukija on itse oma rantansa ja jos se ranta, jolle hänen on päästävä, onkin juuri hänen ja vain hänen [...] Yritin joskus lukea José Saramagon Toinen minä -romaania, mutta en päässyt muutamaa kymmentä sivua pidemmälle. En pitänyt kilometrin pituisista lauseista, verkkaisesta tahdista ja sekavasta dialogista, jossa ei tiennyt kuka sanoi mitäkin. Tartuin siis hieman vastahakoisesti lukupiirikirjaamme Luolaan . Yllätyin, miten mukaansatempaava romaani oli (ainakin Toiseen minään verrattuna!) ja luin kuin luinkin 400-sivuisen järkäleen vajaassa viikossa. Tyyli tuntui heti alusta lähtien pe

Miki Liukkonen: Lapset auringon alla

100 on hyvä numero, hän ajatteli, se on tasapainoinen luku. Sillä on neljä jalkaa, se tuoksuu Omolle ja se on kissa. Niinpä Jonas osti appelsiineja. Hän osti niitä neljä, yhtä monta kuin kissalla on jalkaa, ja saippuaa, samanlaista kuin mitä mummolassa oli ollut hänen lapsuudessaan. Vihreää ja mäntysuovan tuoksuista. Tällaisen saippuan olemassaolon Jonas ehdottomasti hyväksyi, ei pelkästään sen nostalgia-arvon takia vaan myös yleisen hygienian. Tämä on ensimmäinen kirja, jolla osallistun Sivumennen-podcastin ja -blogin #hyllynlämmittäjä-haasteeseen, jossa tarkoituksena on lukea vuoden aikana 12 vielä lukematonta kirjaa omasta hyllystä. Miki Liukkosen Lapset auringon alla on odottanut hyllyssä lukemistaan jo useamman vuoden ajan, muistaakseni ilmestymisvuodestaan (2013) lähtien. Liukkonenhan on oululainen kirjallisuuden enfant terrible ; nuoren, boheemin, vähän hullun rappiorunoilijan perikuva, joka väitti - kenties vain puolivakavissaan - uudistavansa suomalaisen kirjallisuude