Siirry pääsisältöön

Pekka, Otso, Pupu ja muut

Kirjaston poistokirjamyynti - jokaisen lukutoukan, kirjanörtin ja (tämän viimeisen olen huomannut parin viime vuoden aikana) lapsiperheen unelma. Uhrasin tänään tunnin työajastani siihen, että pääsin kotikaupunkini pääkirjaston kirjamyyntiin, jossa olin viime vuonnakin. Kirjaston kokoussalissa oli heti kello 11 melkoinen tungos, ja kuulemma runokirjat myytiin loppuun viidessä (!) minuutissa.

Kaunokirjallisuushyllyissä oli uutta ja vanhaa, dekkareita ja pokkareita, kotimaista ja käännettyä. Onnistuin rajoittamaan romaaniostokseni tällä kertaa kolmeen, joista kaksi olen itse asiassa jo lukenut, mutta jotka on kiva saada natisuttamaan jo ennestään täyttä kirjahyllyä. ;) Mukaan tarttuivat siis Elina Hirvosen Kauimpana kuolemasta, Kamila Shamsien Kartanpiirtäjä ja John Irvingin Leski vuoden verran, joista siis viimeinen on minulle vielä tuntematon tuttavuus. Niiden parin Irvingin perusteella, jotka olen lukenut, uskallan kuitenkin odottaa jotain lukemisen arvoista. :)


Lastenkirjojen puolella sen sijaan taisin saada jonkinlaisen nostalgiakohtauksen ja ryhdyin haalimaan käsiini omia suosikkejani lapsuudesta. Löysin kolme Gösta Knutssonin Pekka Töpöhäntää, kaksi Chizuko Kuratomin Otso-herraa, yhden Pirkko Koskimiehen Pupu Tupunan sekä Hannele Huovin Urpo ja Turpo -kirjan. Nuortenkirjojen puolelta löytyi vielä Enid Blytonin Seikkailujen joki.


Jokin noissa vanhoissa lastenkirjoissa jaksaa viehättää. Erityisesti Otso-herrojen maalauksellinen kuvitus (Kozo Kakimoton käsialaa) ja kömpelö, isokokoinen nalle tuovat muistoja mieleen. Värikkäämpi Pupu Tupuna kiinnosti perheen 2-vuotiasta enemmän, mutta ehkä hänkin tykästyy vielä sympaattiseen Otsoon (toivossa on hyvä elää).


Poistokirjamyynti jatkuu perjantaihin saakka. Saa nähdä, maltanko olla tekemättä lisää "löytöjä". ;)

Kommentit

  1. Hienot löydöt! :)
    Minusta on ihanaa, että edes joissakin kirjastoissa päällystetään kirjat noin, että alkuperäiset kansipaperit säilyvät. Meidän kirjastossa selkämykset ovat tosi ankeita, kun vain etu- ja takakansipaperi on jätetty paikoilleen. (Tämä onkin yksi syy siihen, miksi intoni poistokirjoihin on aika lailla loppunut.)

    Voi, minä rakastin Otso-nallea! Pidän edelleenkin tuosta kuvituksesta, mutta harmikseni meidän lapset eivät ole siitä viehättyneet.

    Leski vuoden verran on muuten minusta yksi Irvingin parhaista kirjoista. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllähän nyt kansipaperit kuuluu säilyttää, ilman muuta!

      Kyllä tuo Leski vuoden verran pitää jossain vaiheessa lukea... :)

      Poista
  2. Hienoja löytöjä, etenkin Irvingin teos oli omaan mieleeni ja Kartanpiirtäjäkin tosi hyvä. Kirjastojen poistot ovat melko pirullisia kuten kirpparitkin, mutta viime aikoina olen jostain tempaissut melkoisen itsekurin ja en ole ostanut juuri mitään :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin yritin pitää näppini kurissa, vaikka poistoissa olisi ollut mm. Margaret Atwoodia ja muutama Kazuo Ishiguron kirja, jotka minulta puuttuvat. :)

      Poista
  3. Hyviä löytöjä!

    Meidän lähikirjastossa järjestettiin viikko-pari sitten (vihdoin ja viimein, olen minä sitä odottanutkin!) poistokirjamyynti, syöksyin suoraan töistä hakemaan tytöt ja ajoimme kirjastolle. Vitosella sai kassillisen kirjoja ja kankaisen kirjastokassin, ei hirveästi yllättäne, että hamstrasimme kassin täyteen :D Tai no kyllä "kirjastontäti" sanoi, että vielä saattaisi muutama mahtua, mutta emme lähteneet nälkäisinä enää etsimään lisää luettavaa. Onnea on kirjasto, monessa mielessä <3

    VastaaPoista
  4. Noita Otso-herroja lukiessa voin olla ylpeä, että nimeni on Otso! :)

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

William Shakespeare: Romeo ja Julia

Voi Romeo, Romeo, miksi olet Romeo? Hylkää isäsi ja kiellä nimesi, tai jos et tahdo, vanno että rakastat, enkä minä silloin ole Capulet. Romeo ja Julia taitaa olla yksi esitetyimmistä ja tunnetuimmista (ellei tunnetuin) Shakespearen näytelmistä, "kaikkien aikojen rakkaustarina", josta on tehty tuhat ja yksi versiota ja uudelleentulkintaa. Shakespeare saa silti usein kaiken kunnian rakkaustarinan keksimisestä; moni ei tiedä, että hän ei suinkaan ollut ensimmäinen, joka kirjoitti Romeon ja Julian kohtalokkaasta suhteesta. Tarinaa oli kerrottu eri muodoissa ympäri Eurooppaa jo vuosikymmenten ajan ennen Shakespearen näytelmäversiota, ja se oli hänen yleisölleen hyvin tuttu. Shakespearen pääasiallinen lähde oli eräs Arthur Brooken runoteos, Romeus and Juliet (1562), josta näytelmän juoni ja kaikki sen henkilöt ovat peräisin. Romeon ja Julian hienous ei ehkä perustukaan pelkkään tarinaan vaan tapaan, jolla Shakespeare sen esittää. Näytelmää pidetään mestariteoksena ositt

José Saramago: Luola

[...] jotkut lukevat koko ikänsä eivätkä pääse koskaan lukemansa sisälle, he takertuvat tekstiin eivätkä ymmärrä että sanat ovat vain virtaavan joen poikki aseteltuja kiviä, ne ovat sitä varten että pääsisimme niitä myöten toiselle rannalle, sillä pääasia on juuri se toinen ranta, Paitsi jos, Paitsi jos mitä, Paitsi jos sellaisella joella ei olekaan pelkästään kahta rantaa vaan monta, jos jokainen lukija on itse oma rantansa ja jos se ranta, jolle hänen on päästävä, onkin juuri hänen ja vain hänen [...] Yritin joskus lukea José Saramagon Toinen minä -romaania, mutta en päässyt muutamaa kymmentä sivua pidemmälle. En pitänyt kilometrin pituisista lauseista, verkkaisesta tahdista ja sekavasta dialogista, jossa ei tiennyt kuka sanoi mitäkin. Tartuin siis hieman vastahakoisesti lukupiirikirjaamme Luolaan . Yllätyin, miten mukaansatempaava romaani oli (ainakin Toiseen minään verrattuna!) ja luin kuin luinkin 400-sivuisen järkäleen vajaassa viikossa. Tyyli tuntui heti alusta lähtien pe

Miki Liukkonen: Lapset auringon alla

100 on hyvä numero, hän ajatteli, se on tasapainoinen luku. Sillä on neljä jalkaa, se tuoksuu Omolle ja se on kissa. Niinpä Jonas osti appelsiineja. Hän osti niitä neljä, yhtä monta kuin kissalla on jalkaa, ja saippuaa, samanlaista kuin mitä mummolassa oli ollut hänen lapsuudessaan. Vihreää ja mäntysuovan tuoksuista. Tällaisen saippuan olemassaolon Jonas ehdottomasti hyväksyi, ei pelkästään sen nostalgia-arvon takia vaan myös yleisen hygienian. Tämä on ensimmäinen kirja, jolla osallistun Sivumennen-podcastin ja -blogin #hyllynlämmittäjä-haasteeseen, jossa tarkoituksena on lukea vuoden aikana 12 vielä lukematonta kirjaa omasta hyllystä. Miki Liukkosen Lapset auringon alla on odottanut hyllyssä lukemistaan jo useamman vuoden ajan, muistaakseni ilmestymisvuodestaan (2013) lähtien. Liukkonenhan on oululainen kirjallisuuden enfant terrible ; nuoren, boheemin, vähän hullun rappiorunoilijan perikuva, joka väitti - kenties vain puolivakavissaan - uudistavansa suomalaisen kirjallisuude