maanantai 1. marraskuuta 2010

Kirjamessuneitsyen messuraportti

Palailen vielä hetkeksi viime viikonlopun Helsingin kirjamessujen tunnelmiin. Osallistuin messuille ensimmäistä kertaa ja messuneitsyeltä varmaan näytinkin, kun kävelin aluksi vain ympäriinsä typerä virne naamallani. Paikkahan oli lukutoukan unelma: tuntui kuin kymmenet kirjakaupat ja antikvariaatit olisi hallitusti räjäytetty ympäri hallia - plus siihen vielä muutama kuriositeettipöytä (hämmentäviä astrologisia symboleja sisältävä värityskirja lapsille oli ehdottomasti päivän kohokohtia) sekä tietenkin tapahtumat lavoilla.

Kävin messuilla lauantaina ja aamupäivästä tungos ei vielä ollut kummoinen, mutta iltapäivän puolella täytyi jo alkaa suunnitella reittejään, jos halusi päästä mahdollisimman sutjakkaasti pisteestä A pisteeseen B. Seuraavana vuonna täytyy kyllä ostaa useamman päivän lippu - sen verran jäi varmaan vielä näkemättä ja kokematta (mm. kirjabloggaajien tapaaminen meni täysin ohi).

Anne Wiazemskyn esiintymisen peruuntuminen harmitti, mutta pääsinpä kuuntelemaan sekä Kishwar Desaita että Tahmima Anamia, joita myös etukäteen odotin. Intialainen Desai kertoi esikoisromaanistaan Pimeyden lapsista ja sen pääteemasta: ei-toivottujen tyttövauvojen surmaamisesta, joka on edelleen surullisen yleistä erityisesti Intian maaseudulla. Tahmima Anam puolestaan puhui romaanistaan Kulta-aika ja Bangladeshin unohdetusta sodasta. Molemmat haastattelut olivat mielenkiintoisia ja kirjailijoilla oli paljon sanottavaa.

Jälkeenpäin jäin miettimään, miksi Desain haastattelu oli kokonaan englanniksi, mutta Anamin haastattelija tulkkasi kirjailijan sanomisia kuulijoille. Vaikka tulkkaus toisaalta häiritsi haastattelun rytmiä ja pakotti tiivistämään vastauksia, myös Desain haastattelun edes osittainen tulkkaus olisi saattanut olla hyödyllistä joillekin kuulijoille. Miinusta teki mieli antaa siitä, että yleisön kysymyksille ei jätetty lainkaan aikaa lopussa. Lukijat saivat sitten toki esiintymisen jälkeen yrittää etsiä kirjailijoita käsiinsä lavan läheisyydestä, mutta eräiltä meistä nämä katosivat harmittavasti väenpaljouteen... (Note to self: ensi kerralla kyynärpäätä mukaan!)

Ständeillä hillitsin pahimmat ostohaluni ja mukaan tarttui lopulta vain neljä kirjaa: Sami Hilvon Viinakortti signeerattuna (luettu jo ennen messuja ja pidetty; päätyi tyttöystävän lukupinoon), Kishwar Desain Pimeyden lapset signeerattuna (pitihän se nimmari saada, kun kirjailijakin oli paikalla!), sekä antikvariaattipuolelta Kazuo Ishiguron Pitkän päivän ilta ja tyttöystävälle Marcel Proustin Kadonnutta aikaa etsimässä -sarjan osa #1, Combray, jossa sivut ovat vielä vanhanaikaiseen tapaan yläreunastaan yhteen liitettyjä (ko. kirjaa ei siis ole vielä luettu!). Lisäksi Akateemisesta Kirjakaupasta lähti sunnuntaina mukaan Rohinton Mistryn Family Matters sekä Alaa Al Aswanyn Chicago. Molemmat kirjailijat kiinnostavat.

Jälkimaku messuista: kirpeänraikas uutuudenviehätys. Lukutoukkainen ja innostunut. Tänne uudestaan! :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti