Siirry pääsisältöön

7 kuvitettua asiaa

Sain Réalta ja Jossulta tunnustusta, kiitos! Samantapainen kysely on kierrellyt blogeja aiemminkin, mutta on aina mukavaa oppia toisista bloginpitäjistä uusia asioita - joskus yllättäviäkin! Huomaan, että ainakin itse vedän ihmisistä johtopäätöksiä aika pitkälti blogin kirjoitustyylin sekä blogiin valikoitujen kirjojen ja aiheiden perusteella. Oikea ihminen blogin takana voi varmasti poiketa tästä mielikuvasta paljonkin. :)

Kopioin tässä sumeilematta Jossun ideaa kertoa 7 asiaa kuvien avulla. Tässäpä siis melko sattumanvarainen elämääni sivuavien kuvien kokoelma:

1. Olen saanut asua lapsena näinkin kauniissa paikassa, Himalajan rinteillä. Vuoriakin voi ikävöidä.

2. Vaikka kuulunkin ennemmin kahvin- kuin teenjuojiin, olen jo useamman vuoden ajan kerännyt teepussilipukkeita (eli niitä pieniä neliöjuttuja, joista teepussia pidellään). Ei muuten ole niin harvinainen keräilykohde kuin voisi luulla... Suosikkiteeni on Earl Grey.

3. Olen surkea kokki. En osaa tehdä mitään ilman yksityiskohtaisia, rautalangasta väännettyjä ohjeita. Viimeksi eilen kävi ilmi, etten tiennyt, mitä leivittäminen tarkoittaa. Korvapuusteja sentään osaan leipoa, mutta en kyllä ilman reseptiä!

4. Menin viime vuonna kihloihin ja perustin yrityksen - samana päivänä! Se taisikin olla sitten se vuoden tuotteliain päivä...

5. Olen kiinnostunut politiikasta enemmän sen jälkeen, kun tajusin miten paljon tietyt epäoikeudenmukaisuudet voivat käytännössä vaikuttaa myös omaan elämääni. Kuva on toissa vuoden Helsinki Pridesta (ensimmäinen Prideni, muuten!)

6. Vietettyäni elämäni ensimmäiset 15 vuotta vain ja ainoastaan koirien parissa, käänsin teininä takkini ja olen nyt vannoutunut kissaihminen. Tietyissä tilanteissa (kuten kuvassa) tosin kyseenalaistan sisäkissan elämän luonnollisuuden, kun lasintakainen maailma on sille käytännössä saavuttamaton utopia. Noh, ainakin orava säästyy järkytykseltä... :)

7. Lopuksi esitän varovaisen toiveen: olisipa jo kesä...

Suurin osa seuraamistani blogeista on jo tainnut saada tämän tunnustuksen jotain kautta, eli en välitä tätä enää eteenpäin.



Tunnisteet:

Kommentit

  1. Katja / Lumiomena03 helmikuuta, 2011 10:13

    Teepussilipukkeiden keräily kuulostaa hauskalta sellaisesta, joka ei kerää oikein mitään. :) Earl Gray muuten on omaa lempiteetäni, koska siinä on kaikki.

    Onneksi olkoon viime vuoden hienoista saavutuksista: kihlauksesta ja yrityksestä. Joskus yhteen päivään mahtuu niin paljon. Allekirjoitan sen, että politiikasta kannattaa kiinnostua, koska vain siten voi korjata yhteiskunnan epäkohtia.

    Ja voi, miten nuo Himalajan rinteet näyttävätkin upeilta.

    VastaaPoista
  2. Zephyr03 helmikuuta, 2011 19:34

    Kiitos onnitteluista! :) Yhteen päivään voi tosiaan mahtua hyvin paljon - tai joskus, erityisesti loma-aikaan, myös hyvin vähän...

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

William Shakespeare: Romeo ja Julia

Voi Romeo, Romeo, miksi olet Romeo? Hylkää isäsi ja kiellä nimesi, tai jos et tahdo, vanno että rakastat, enkä minä silloin ole Capulet. Romeo ja Julia taitaa olla yksi esitetyimmistä ja tunnetuimmista (ellei tunnetuin) Shakespearen näytelmistä, "kaikkien aikojen rakkaustarina", josta on tehty tuhat ja yksi versiota ja uudelleentulkintaa. Shakespeare saa silti usein kaiken kunnian rakkaustarinan keksimisestä; moni ei tiedä, että hän ei suinkaan ollut ensimmäinen, joka kirjoitti Romeon ja Julian kohtalokkaasta suhteesta. Tarinaa oli kerrottu eri muodoissa ympäri Eurooppaa jo vuosikymmenten ajan ennen Shakespearen näytelmäversiota, ja se oli hänen yleisölleen hyvin tuttu. Shakespearen pääasiallinen lähde oli eräs Arthur Brooken runoteos, Romeus and Juliet (1562), josta näytelmän juoni ja kaikki sen henkilöt ovat peräisin. Romeon ja Julian hienous ei ehkä perustukaan pelkkään tarinaan vaan tapaan, jolla Shakespeare sen esittää. Näytelmää pidetään mestariteoksena ositt
4 kommenttia
Lue lisää

José Saramago: Luola

[...] jotkut lukevat koko ikänsä eivätkä pääse koskaan lukemansa sisälle, he takertuvat tekstiin eivätkä ymmärrä että sanat ovat vain virtaavan joen poikki aseteltuja kiviä, ne ovat sitä varten että pääsisimme niitä myöten toiselle rannalle, sillä pääasia on juuri se toinen ranta, Paitsi jos, Paitsi jos mitä, Paitsi jos sellaisella joella ei olekaan pelkästään kahta rantaa vaan monta, jos jokainen lukija on itse oma rantansa ja jos se ranta, jolle hänen on päästävä, onkin juuri hänen ja vain hänen [...] Yritin joskus lukea José Saramagon Toinen minä -romaania, mutta en päässyt muutamaa kymmentä sivua pidemmälle. En pitänyt kilometrin pituisista lauseista, verkkaisesta tahdista ja sekavasta dialogista, jossa ei tiennyt kuka sanoi mitäkin. Tartuin siis hieman vastahakoisesti lukupiirikirjaamme Luolaan . Yllätyin, miten mukaansatempaava romaani oli (ainakin Toiseen minään verrattuna!) ja luin kuin luinkin 400-sivuisen järkäleen vajaassa viikossa. Tyyli tuntui heti alusta lähtien pe
3 kommenttia
Lue lisää

Miki Liukkonen: Lapset auringon alla

100 on hyvä numero, hän ajatteli, se on tasapainoinen luku. Sillä on neljä jalkaa, se tuoksuu Omolle ja se on kissa. Niinpä Jonas osti appelsiineja. Hän osti niitä neljä, yhtä monta kuin kissalla on jalkaa, ja saippuaa, samanlaista kuin mitä mummolassa oli ollut hänen lapsuudessaan. Vihreää ja mäntysuovan tuoksuista. Tällaisen saippuan olemassaolon Jonas ehdottomasti hyväksyi, ei pelkästään sen nostalgia-arvon takia vaan myös yleisen hygienian. Tämä on ensimmäinen kirja, jolla osallistun Sivumennen-podcastin ja -blogin #hyllynlämmittäjä-haasteeseen, jossa tarkoituksena on lukea vuoden aikana 12 vielä lukematonta kirjaa omasta hyllystä. Miki Liukkosen Lapset auringon alla on odottanut hyllyssä lukemistaan jo useamman vuoden ajan, muistaakseni ilmestymisvuodestaan (2013) lähtien. Liukkonenhan on oululainen kirjallisuuden enfant terrible ; nuoren, boheemin, vähän hullun rappiorunoilijan perikuva, joka väitti - kenties vain puolivakavissaan - uudistavansa suomalaisen kirjallisuude
1 kommentti
Lue lisää