Siirry pääsisältöön

Joyce Carol Oates: Rape, A Love Story

After she was gang-raped, kicked and beaten and left to die on the floor of the filthy boathouse at Rocky Point Park. After she was dragged into the boathouse by the five drunken guys - unless there were six, or seven - and her twelve-year-old daughter with her screaming Let us go! Don't hurt us! Please don't hurt us! [...] After she'd begged them to leave her daughter alone and they'd laughed at her.

You don't need to read more than the first short chapter of this novella to find yourself amazed by the author's ability to construct a story. The first chapter begins with the quote above and slowly but surely leads the reader through the events around which the entire novella revolves: the rape of Teena Maguire, witnessed by her 12-year-old daughter, and the consequent court case and public disapproval - towards Teena, the victim.

The first chapter sets the tone of the entire novel. At first, the story is told from a sympathetic point of view, but it soon changes into an opposing perspective, echoing the opinions of the people who are against Teena:

After she'd teased them. Provoked them. Bad judgment. Must've been drinking. The way she was dressed. The way Teena Maguire often dressed. Summer nights, especially.

Finally, the tone becomes accusing, angry:

What kind of mother would drag her young daughter with her to a drunken party and then on foot through Rocky Point Park at that hour, what kind of poor judgment, she's lucky it wasn't worse what happened to her, and what happened to the girl, [...]

The first chapter ends with a repetition of the beginning and with the narrator addressing Teena's daughter, Bethel:

Some of the things that would be said of your mother Teena Maguire after she was gang-raped, kicked and beaten and left to die on the floor of the filthy boathouse at Rocky Point Park in the early minutes of July 5, 1996.

Now that I've quoted far too much of the novella, I'll make my review short: read this book! It is about the rape of a woman, yes. But it is also - as the name implies - a kind of love story. The Finnish translation of the title is Kosto, or Revenge - which is also an understandable choice, but reduces the provocative shock factor of the name. The novella tackles an important and controversial social theme: the treatment of rape victims and the surprisingly insignificant penalties that rapists receive in court.

I've read two books by Joyce Carol Oates before, several years ago. Zombie was a disturbing psychological thriller about a serial killer and Black Water was a strange story about a young woman who meets an interesting man, gets into the car with him and soon finds herself drowning as the car crashes off the road and into the water. I don't remember very much about those books, except that I was half horrified, half impressed by the stories.

 Joyce Carol Oates: Rape: A Love Story. Carroll & Graf. 2003.

Links:
Celestial Timepiece: Joyce Carol Oates' Home Page
Harper Collins: Joyce Carol Oates
Wikipedia: Joyce Carol Oates
Buy Rape: A Love Story from The Book Depository

Kommentit

  1. Onpa kaunis kansi tässä englanninkielisessä versiossa!:)

    VastaaPoista
  2. Haluan lukea tämän niin kovasti! Ja samaa mieltä Sannan kanssa, kansi on tosi kaunis.

    VastaaPoista
  3. Samaa mieltä, kansi on kyllä hieno! Ensin ajattelin, että se näyttää vähän fantasiaromaanin kannelta, mutta se sopii oikeastaan hyvin romaanin tunnelmaan.

    VastaaPoista
  4. Hurjan ja mielenkiintoisen oloinen kirja!

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Anni Kytömäki: Kultarinta

Kansi: Sanna-Reeta Meilahti Mutta ehkä muut ihmiset eivät metsässä ole samoja kuin avotaivaan alla. He muuttuvat yhtä aikaa läpinäkyviksi ja salaperäisiksi, tavallisiksi ja oudoiksi, samaksi aineeksi kuin tuuli, linnunlaulu ja neulasten kärjissä tiukkuvat vesihelmet. Metsässä heidän ytimeensä näkee hetkittäin. Tai ei, sen vain aavistaa. Olin lukenut yhden sivun ja yli 600 oli vielä edessä, kun minun piti laskea kirja alas ja hengähtää hetki. Anni Kytömäen kirjoitustyyli on pakahduttavan kaunista, lumoavaa, tarkkaa ja kuvailevaa. Luontosanat kuulostavat eksoottisilta uudissanoilta, mutta samalla ikiaikaisen perinteisiltä. Puhutaan murskasiipi linnusta, vesikivestä , maata suonivista poluista ja äänestä, joka sujuttelee puiden takaa. Sanotaan, että suomen kielessä ja murteissa on satoja eri sanoja pelkästään lumelle, mutta Kytömäen romaani osoittaa, miten runsaasti kielestä löytyy myös muita Suomen luontoon ja metsien kulttuuriperintöön liittyviä sanoja, joita tällainen luonnos

William Shakespeare: Romeo ja Julia

Voi Romeo, Romeo, miksi olet Romeo? Hylkää isäsi ja kiellä nimesi, tai jos et tahdo, vanno että rakastat, enkä minä silloin ole Capulet. Romeo ja Julia taitaa olla yksi esitetyimmistä ja tunnetuimmista (ellei tunnetuin) Shakespearen näytelmistä, "kaikkien aikojen rakkaustarina", josta on tehty tuhat ja yksi versiota ja uudelleentulkintaa. Shakespeare saa silti usein kaiken kunnian rakkaustarinan keksimisestä; moni ei tiedä, että hän ei suinkaan ollut ensimmäinen, joka kirjoitti Romeon ja Julian kohtalokkaasta suhteesta. Tarinaa oli kerrottu eri muodoissa ympäri Eurooppaa jo vuosikymmenten ajan ennen Shakespearen näytelmäversiota, ja se oli hänen yleisölleen hyvin tuttu. Shakespearen pääasiallinen lähde oli eräs Arthur Brooken runoteos, Romeus and Juliet (1562), josta näytelmän juoni ja kaikki sen henkilöt ovat peräisin. Romeon ja Julian hienous ei ehkä perustukaan pelkkään tarinaan vaan tapaan, jolla Shakespeare sen esittää. Näytelmää pidetään mestariteoksena ositt

Tapio Tamminen: Islamin aseeton soturi: Ghaffar Khan ja talebanien synty

Ghaffar Khanin perustama Khudai Khidmatgar -liike on historiallisesti ilmeisesti ainutlaatuinen sosiaalinen keksintö, sillä missään muualla väkivallaton vastarintaliike ei ole järjestäytynyt kurinalaiseksi aseettomaksi armeijaksi. Eilisessä Hesarissa oli syyskuussa menehtyneen tietokirjailija Tapio Tammisen muistokirjoitus. Tamminen muistetaan ehkä parhaiten Tieto-Finlandian vuonna 2015 voittaneesta Kansankodin pimeämpi puoli -teoksesta (2015), mutta itse olen lukenut vain Tammisen vuonna 2011 ilmestyneen tietokirjan Abdul Ghaffar Khanista . Kirjan lukemisesta on jo aikaa, mutta bloggausta en ole siitä tehnyt, joten päätin nyt kaivella vanhat muistiinpanot esiin.   Islamin aseeton soturi kertoo siis Ghaffar Khanista, joka perusti maailman suurimmaksi rauhanarmeijaksi kutsutun aseettoman liikkeen 1920-luvun lopulla brittiläisen Intian luoteisella raja-alueella, joka on nykyisin osa Pakistania. Tällä vuosituhannella kyseinen alue on tullut tunnetuksi erityisesti Yhdysvaltain pommituksi