Siirry pääsisältöön

Charlotte Perkins Gilman: Keltainen seinäpaperi

Seinäpaperissa on jotain sellaista, mitä kukaan minun lisäkseni ei voi ymmärtää, eikä koskaan tule ymmärtämään.
Päällyskuvion alaiset himmeät muodot muuttuvat päivä päivältä selkeämmiksi.
Kuvio on aina samanlainen, joskin tavattoman mutkikas.
Näyttää aivan siltä kuin sen takana ryömisi kumara nainen.

Mikäpä sopisi paremmin Kansainväliseen naistenpäivään kuin arvio Charlotte Perkins Gilmanin feministiklassikosta Keltainen seinäpaperi? Luin tämän itse asiassa jo jokin aika sitten, mutta arvio on jäänyt uupumaan, vaikka otinkin kirjasta peräti muistiinpanoja.

Olen lukenut Gilmanilta aiemmin maailman ensimmäiseksi feministiseksi utopiaromaaniksi kutsutun Herlandin, joka kertoo kolmen miehen tekemästä tutkimusmatkasta pelkkien naisten asuttamaan syrjäiseen maahan. Nyt suomennettu Keltainen seinäpaperi ja muita kirjoituksia on kääntäjä Ville-Juhani Sutisen kokoama teos, johon kuuluu Keltainen seinäpaperi -novellin lisäksi useita Gilmanin kirjoittamia esseitä, kirjoituksia ja runoja useilta eri aloilta.

Olen lukenut Keltaisen seinäpaperin joskus englanniksi ja novellin tunnelma palautui taas mieleen, kun luin suomennoksen. Kertojana toimii synnytyksen jälkeisestä masennuksesta (jota ei 1800-luvun lopulla osattu vielä diagnosoida) kärsivä nainen. Naisen aviomies ja muut (mies)lääkärit pitävät naista heikkohermoisena hysteerikkona, joka ei osaa olla kunnon äiti. Häneltä kielletään kaikki älyllisesti "rasittava" toiminta (esim. kirjoittaminen, lukeminen, ulkoilu, muiden ihmisten tapaaminen) ja hänet pakotetaan pysyttelemään sängyssä. Nainen saa pakkomielteen huoneensa seiniä koristavasta keltaisesta seinäpaperista, kun muutakaan katseltavaa ei ole. Ei ihmekään, että päähenkilön mielenterveys alkaa ihan oikeastikin järkkymään, kun häntä kohdellaan jo valmiiksi kuin vähäjärkistä lasta. Tarina perustuu löyhästi Gilmanin omiin kokemuksiin potilaana.

Kokoelman esseet ja kirjoitukset antavat hyvän kuvan siitä, miten moniin eri yhteiskunnallisiin asioihin Gilman ehti elämänsä aikana puuttua. Kirjoituksissa käsitellään mm. sukupuolten tasa-arvoa, naisten julkista valtaa, koulutusta, ulkonäköpaineita, ruuan tehotuotantoa, eläinten oikeuksia ja monia muita aiheita. Tekstien taso vaihteli: jotkut esseet olivat mielestäni tylsiä, osa selkeästi vanhentuneita ja suomentaja oli välillä ollut huolimaton (kirjoitusvirheiden suuri määrä yllätti!).

Välillä Gilman esittää mielenkiintoisia ennustuksia, joita on jännä peilata nykytilanteeseen. Esseessä "Keittiön luoma mieli" hän ennustaa, että ihmisistä tulee älykkäämpiä ja terveempiä syöjiä, kun yksittäiset keittiöt korvataan tulevaisuudessa "kimmeltävällä laboratoriolla, jossa ihmiskehon vaatimukset täytetään kokonaisvaltaisesti ja kauniisti" ja joissa valmistetaan tehokkaasti "ravinteikasta ruokaa" koko yhteisön käyttöön. Gilmanin ennustus on käynyt siinä määrin toteen, että nykyään moni ruoka tosiaan tuotetaan tiloissa, jotka muistuttavat kimmeltäviä laboratorioita, mutta tehotuotanto ei taida tuottaa sitä maailman ravinteikkainta ruokaa, saati että se tekisi meistä älykkäitä syöjiä!

Gilmanin feminismin pääidea tuntuu olevan sukupuolen häivyttäminen syrjemmälle ihmisyyden tieltä. Esseessä "Nainen ja valtio" Gilman kirjoittaa, että "Emme ole pelkästään miespuolisia tai naispuolisia - siihen pystyvät kaikki eläimetkin - vaan pääasiallinen piirteemme on lajimme, oma ihmisyytemme." Eli kaikkia pitäisi kohdella ensisijaisesti ihmisinä, sitten vasta miehinä ja naisina, koska sukupuoli on toissijainen seikka ja vain yksi inhimillinen piirre muiden joukossa.

Koska näin pitkälle viety tasa-arvo ei kuitenkin ole vielä toteutunut käytännössä, vietetään hyvällä omallatunnolla naistenpäivää! :)

Charlotte Perkins Gilman: Keltainen seinäpaperi ja muita kirjoituksia. Savukeidas. 2010.
Englanninkielinen alkuteos: The Yellow Wallpaper
Suomentaja: Ville-Juhani Sutinen

Linkit:
Savukeidas: Charlotte Perkins Gilman
Kiiltomato: "Ei täysin ihminen"
Wikipedia: Charlotte Perkins Gilman
Kirjasto.sci.fi: Charlotte Perkins Gilman

Kommentit

  1. Mäkin huomasin, että tämä oli käännetty ja ajattelin, että se pitäisi ehkä lukea jossain vaiheessa. Herlandin olen lukenut, mutta luin sen kyllä enemmän sellaisena utopiaseikkailuna. :D

    Tuntuu muuten hassulta, että masentuneelta kiellettiin tuolloin juuri ne asiat, joita nykyään taidetaan suositella masentuneelle.

    VastaaPoista
  2. Kuvaukset masennuksen hoidosta olivat tosiaan karua luettavaa. Onneksi nykyään osataan jo lääkitä sitä oikein ja ylipäänsä ottaa se vakavasti.

    Herland oli kyllä viihdyttävä kirja utopiaseikkailunakin! Itse luen muuten harvemmin scifi/fantasiakirjallisuutta, joten tartuin kirjaan alun perin oikeastaan ihan vain sen kiinnostavan feministisen aiheen takia. :)

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Anni Kytömäki: Kultarinta

Kansi: Sanna-Reeta Meilahti Mutta ehkä muut ihmiset eivät metsässä ole samoja kuin avotaivaan alla. He muuttuvat yhtä aikaa läpinäkyviksi ja salaperäisiksi, tavallisiksi ja oudoiksi, samaksi aineeksi kuin tuuli, linnunlaulu ja neulasten kärjissä tiukkuvat vesihelmet. Metsässä heidän ytimeensä näkee hetkittäin. Tai ei, sen vain aavistaa. Olin lukenut yhden sivun ja yli 600 oli vielä edessä, kun minun piti laskea kirja alas ja hengähtää hetki. Anni Kytömäen kirjoitustyyli on pakahduttavan kaunista, lumoavaa, tarkkaa ja kuvailevaa. Luontosanat kuulostavat eksoottisilta uudissanoilta, mutta samalla ikiaikaisen perinteisiltä. Puhutaan murskasiipi linnusta, vesikivestä , maata suonivista poluista ja äänestä, joka sujuttelee puiden takaa. Sanotaan, että suomen kielessä ja murteissa on satoja eri sanoja pelkästään lumelle, mutta Kytömäen romaani osoittaa, miten runsaasti kielestä löytyy myös muita Suomen luontoon ja metsien kulttuuriperintöön liittyviä sanoja, joita tällainen luonnos

William Shakespeare: Romeo ja Julia

Voi Romeo, Romeo, miksi olet Romeo? Hylkää isäsi ja kiellä nimesi, tai jos et tahdo, vanno että rakastat, enkä minä silloin ole Capulet. Romeo ja Julia taitaa olla yksi esitetyimmistä ja tunnetuimmista (ellei tunnetuin) Shakespearen näytelmistä, "kaikkien aikojen rakkaustarina", josta on tehty tuhat ja yksi versiota ja uudelleentulkintaa. Shakespeare saa silti usein kaiken kunnian rakkaustarinan keksimisestä; moni ei tiedä, että hän ei suinkaan ollut ensimmäinen, joka kirjoitti Romeon ja Julian kohtalokkaasta suhteesta. Tarinaa oli kerrottu eri muodoissa ympäri Eurooppaa jo vuosikymmenten ajan ennen Shakespearen näytelmäversiota, ja se oli hänen yleisölleen hyvin tuttu. Shakespearen pääasiallinen lähde oli eräs Arthur Brooken runoteos, Romeus and Juliet (1562), josta näytelmän juoni ja kaikki sen henkilöt ovat peräisin. Romeon ja Julian hienous ei ehkä perustukaan pelkkään tarinaan vaan tapaan, jolla Shakespeare sen esittää. Näytelmää pidetään mestariteoksena ositt

Tapio Tamminen: Islamin aseeton soturi: Ghaffar Khan ja talebanien synty

Ghaffar Khanin perustama Khudai Khidmatgar -liike on historiallisesti ilmeisesti ainutlaatuinen sosiaalinen keksintö, sillä missään muualla väkivallaton vastarintaliike ei ole järjestäytynyt kurinalaiseksi aseettomaksi armeijaksi. Eilisessä Hesarissa oli syyskuussa menehtyneen tietokirjailija Tapio Tammisen muistokirjoitus. Tamminen muistetaan ehkä parhaiten Tieto-Finlandian vuonna 2015 voittaneesta Kansankodin pimeämpi puoli -teoksesta (2015), mutta itse olen lukenut vain Tammisen vuonna 2011 ilmestyneen tietokirjan Abdul Ghaffar Khanista . Kirjan lukemisesta on jo aikaa, mutta bloggausta en ole siitä tehnyt, joten päätin nyt kaivella vanhat muistiinpanot esiin.   Islamin aseeton soturi kertoo siis Ghaffar Khanista, joka perusti maailman suurimmaksi rauhanarmeijaksi kutsutun aseettoman liikkeen 1920-luvun lopulla brittiläisen Intian luoteisella raja-alueella, joka on nykyisin osa Pakistania. Tällä vuosituhannella kyseinen alue on tullut tunnetuksi erityisesti Yhdysvaltain pommituksi