tiistai 8. maaliskuuta 2011

Charlotte Perkins Gilman: Keltainen seinäpaperi

Seinäpaperissa on jotain sellaista, mitä kukaan minun lisäkseni ei voi ymmärtää, eikä koskaan tule ymmärtämään.
Päällyskuvion alaiset himmeät muodot muuttuvat päivä päivältä selkeämmiksi.
Kuvio on aina samanlainen, joskin tavattoman mutkikas.
Näyttää aivan siltä kuin sen takana ryömisi kumara nainen.

Mikäpä sopisi paremmin Kansainväliseen naistenpäivään kuin arvio Charlotte Perkins Gilmanin feministiklassikosta Keltainen seinäpaperi? Luin tämän itse asiassa jo jokin aika sitten, mutta arvio on jäänyt uupumaan, vaikka otinkin kirjasta peräti muistiinpanoja.

Olen lukenut Gilmanilta aiemmin maailman ensimmäiseksi feministiseksi utopiaromaaniksi kutsutun Herlandin, joka kertoo kolmen miehen tekemästä tutkimusmatkasta pelkkien naisten asuttamaan syrjäiseen maahan. Nyt suomennettu Keltainen seinäpaperi ja muita kirjoituksia on kääntäjä Ville-Juhani Sutisen kokoama teos, johon kuuluu Keltainen seinäpaperi -novellin lisäksi useita Gilmanin kirjoittamia esseitä, kirjoituksia ja runoja useilta eri aloilta.

Olen lukenut Keltaisen seinäpaperin joskus englanniksi ja novellin tunnelma palautui taas mieleen, kun luin suomennoksen. Kertojana toimii synnytyksen jälkeisestä masennuksesta (jota ei 1800-luvun lopulla osattu vielä diagnosoida) kärsivä nainen. Naisen aviomies ja muut (mies)lääkärit pitävät naista heikkohermoisena hysteerikkona, joka ei osaa olla kunnon äiti. Häneltä kielletään kaikki älyllisesti "rasittava" toiminta (esim. kirjoittaminen, lukeminen, ulkoilu, muiden ihmisten tapaaminen) ja hänet pakotetaan pysyttelemään sängyssä. Nainen saa pakkomielteen huoneensa seiniä koristavasta keltaisesta seinäpaperista, kun muutakaan katseltavaa ei ole. Ei ihmekään, että päähenkilön mielenterveys alkaa ihan oikeastikin järkkymään, kun häntä kohdellaan jo valmiiksi kuin vähäjärkistä lasta. Tarina perustuu löyhästi Gilmanin omiin kokemuksiin potilaana.

Kokoelman esseet ja kirjoitukset antavat hyvän kuvan siitä, miten moniin eri yhteiskunnallisiin asioihin Gilman ehti elämänsä aikana puuttua. Kirjoituksissa käsitellään mm. sukupuolten tasa-arvoa, naisten julkista valtaa, koulutusta, ulkonäköpaineita, ruuan tehotuotantoa, eläinten oikeuksia ja monia muita aiheita. Tekstien taso vaihteli: jotkut esseet olivat mielestäni tylsiä, osa selkeästi vanhentuneita ja suomentaja oli välillä ollut huolimaton (kirjoitusvirheiden suuri määrä yllätti!).

Välillä Gilman esittää mielenkiintoisia ennustuksia, joita on jännä peilata nykytilanteeseen. Esseessä "Keittiön luoma mieli" hän ennustaa, että ihmisistä tulee älykkäämpiä ja terveempiä syöjiä, kun yksittäiset keittiöt korvataan tulevaisuudessa "kimmeltävällä laboratoriolla, jossa ihmiskehon vaatimukset täytetään kokonaisvaltaisesti ja kauniisti" ja joissa valmistetaan tehokkaasti "ravinteikasta ruokaa" koko yhteisön käyttöön. Gilmanin ennustus on käynyt siinä määrin toteen, että nykyään moni ruoka tosiaan tuotetaan tiloissa, jotka muistuttavat kimmeltäviä laboratorioita, mutta tehotuotanto ei taida tuottaa sitä maailman ravinteikkainta ruokaa, saati että se tekisi meistä älykkäitä syöjiä!

Gilmanin feminismin pääidea tuntuu olevan sukupuolen häivyttäminen syrjemmälle ihmisyyden tieltä. Esseessä "Nainen ja valtio" Gilman kirjoittaa, että "Emme ole pelkästään miespuolisia tai naispuolisia - siihen pystyvät kaikki eläimetkin - vaan pääasiallinen piirteemme on lajimme, oma ihmisyytemme." Eli kaikkia pitäisi kohdella ensisijaisesti ihmisinä, sitten vasta miehinä ja naisina, koska sukupuoli on toissijainen seikka ja vain yksi inhimillinen piirre muiden joukossa.

Koska näin pitkälle viety tasa-arvo ei kuitenkin ole vielä toteutunut käytännössä, vietetään hyvällä omallatunnolla naistenpäivää! :)

Charlotte Perkins Gilman: Keltainen seinäpaperi ja muita kirjoituksia. Savukeidas. 2010.
Englanninkielinen alkuteos: The Yellow Wallpaper
Suomentaja: Ville-Juhani Sutinen

Linkit:
Savukeidas: Charlotte Perkins Gilman
Kiiltomato: "Ei täysin ihminen"
Wikipedia: Charlotte Perkins Gilman
Kirjasto.sci.fi: Charlotte Perkins Gilman

2 kommenttia:

  1. Mäkin huomasin, että tämä oli käännetty ja ajattelin, että se pitäisi ehkä lukea jossain vaiheessa. Herlandin olen lukenut, mutta luin sen kyllä enemmän sellaisena utopiaseikkailuna. :D

    Tuntuu muuten hassulta, että masentuneelta kiellettiin tuolloin juuri ne asiat, joita nykyään taidetaan suositella masentuneelle.

    VastaaPoista
  2. Kuvaukset masennuksen hoidosta olivat tosiaan karua luettavaa. Onneksi nykyään osataan jo lääkitä sitä oikein ja ylipäänsä ottaa se vakavasti.

    Herland oli kyllä viihdyttävä kirja utopiaseikkailunakin! Itse luen muuten harvemmin scifi/fantasiakirjallisuutta, joten tartuin kirjaan alun perin oikeastaan ihan vain sen kiinnostavan feministisen aiheen takia. :)

    VastaaPoista