Siirry pääsisältöön

Kati Närhi: Saniaislehdon salaisuudet

Hain Kati Närhen sarjakuva-albumin kirjastosta jokin aika sitten Sallan arvostelun innoittamana. Närhi oli nimenä täysin tuntematon, mutta kirjan kansi ja pikaselailu sai minut kiinnostumaan lisää.

Saniaislehdon salaisuudet kertoo orvon Agnes-tytön elämästä Planktonin kaupungissa. Agnesin arkeologivanhemmat ovat kadonneet mystisesti ja yksi kirjan kantavista juonista onkin selvittää Agnesin perheen salaisuudet. Muitakin salaisuuksia kaupunkiin mahtuu. Lähes kaikki Planktonissa asuvat aikuiset esittävät hienostuneita ja hyvätapaisia kunnon kansalaisia, mutta jokaisella on luurankoja kaapissa. Osalla melko isoja sellaisia. Tarkkanäköinen, pikkuvanha Agnes työntää uteliaan nenänsä joka paikkaan ja selvittää mm. alusvaatekaupan myyjän salaisuuden sekä työntyy Julia-ystävänsä vanhempien avioliiton kulissien taakse.

Kirja on hyvin tiivis, melkein liian tiivis. Kymmeneen pieneen tarinaan on koottu paljon yksityiskohtia, joissa olisi varmasti ollut ainesta pidempäänkin juttuun. Toisaalta sarjakuvan tyyli oli tiivis ja pelkistetty. Ehkä minua jäi vain harmittamaan, että albumi oli niin lyhyt, että se tuntui loppuvan liian pian. ;)

Pidin kirjan vinksahtaneisuudesta ja omituisuudesta. Tulee mieleen englannin adjektiivi quirky, joka minusta kuvaa Agnesia ja sarjakuvan tarinoita täydellisesti. Odotin ehkä vielä jotain ylimääräistä säväyttävää ja yllättävää juonenkäännettä lopussa, mutta se jäi puuttumaan. Suosittelen silti kaikille outojen ja omituisten tarinoiden ystäville. :)

Kati Närhi: Saniaislehdon salaisuudet. WSOY. 2010.

Linkit:
WSOY: Saniaislehdon salaisuudet
WSOY: Kati Närhi
HS kirjat: "Agnes etsii itsensä"
Kirjavinkit: Saniaislehdon salaisuudet

Kommentit

  1. Onpas kivaa että luit ja tykkäsit! "Quirky" on tosiaan tälle osuva sana... :)

    VastaaPoista
  2. Salla, kiitos vain hyvästä vinkistä! :)

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Anna Karenina -kimppaluku

Nyt kun syksy on virallisesti polkaistu käyntiin syyskuun muodossa ja viimeisetkin kesälomat on varmaan pidetty, on aika tarttua uusiin haasteisiin myös lukemisen osalta. Tässä kuussa alkoi Kadonnutta aikaa etsimässä -haaste ja Satu pisti pystyyn Ruusun nimi -read-a-longin , mutta jos joku vielä kaipailee lukuhaastetta loppuvuodelle, niin nyt olisi oiva tilaisuus saada vertaistukea Anna Kareninan lukemiseen! Romaanin lukemalla voi samalla osallistua vaikka 10 klassikkoa -haasteeseen tai 500+ minihaasteeseen hiukan jälkijunassa. :) Itse laitan kimppaluvun pystyyn lähinnä haasteeksi itselleni, jotta saisin tämän tiiliskiven luettua vuoden loppuun mennessä. Mutta olisi ilahduttavaa, jos tähän uskaltautuisi mukaan muitakin, jotta kimppaluku olisi nimensä veroinen! :) Anna Karenina on alun perin julkaistu jatkokertomuksena, joten sen lukeminen osissa pidemmän ajan kuluessa on itse asiassa Tolstoin alkuperäiselle julkaisulle "uskollisempi" tapa lähestyä teosta. Romaani ja...

William Shakespeare: Romeo ja Julia

Voi Romeo, Romeo, miksi olet Romeo? Hylkää isäsi ja kiellä nimesi, tai jos et tahdo, vanno että rakastat, enkä minä silloin ole Capulet. Romeo ja Julia taitaa olla yksi esitetyimmistä ja tunnetuimmista (ellei tunnetuin) Shakespearen näytelmistä, "kaikkien aikojen rakkaustarina", josta on tehty tuhat ja yksi versiota ja uudelleentulkintaa. Shakespeare saa silti usein kaiken kunnian rakkaustarinan keksimisestä; moni ei tiedä, että hän ei suinkaan ollut ensimmäinen, joka kirjoitti Romeon ja Julian kohtalokkaasta suhteesta. Tarinaa oli kerrottu eri muodoissa ympäri Eurooppaa jo vuosikymmenten ajan ennen Shakespearen näytelmäversiota, ja se oli hänen yleisölleen hyvin tuttu. Shakespearen pääasiallinen lähde oli eräs Arthur Brooken runoteos, Romeus and Juliet (1562), josta näytelmän juoni ja kaikki sen henkilöt ovat peräisin. Romeon ja Julian hienous ei ehkä perustukaan pelkkään tarinaan vaan tapaan, jolla Shakespeare sen esittää. Näytelmää pidetään mestariteoksena ositt...

Vilja-Tuulia Huotarinen: Valoa valoa valoa

Kansi: Tuija Kuusela Valoa valoa valoa. Siinä kaikki mitä tuli mieleeni kun näin Mimin ensimmäisen kerran rannassa. Hän seisoi selkä minuun päin. Paskainen pukukoppi nojasi häntä vasten. Hän ei katsellut järvelle unelmoivasti vaan vittuuntuneena. Niin kuin hän ei olisi odottanut minua yhtään. Viime vuoden Finlandia Junior -palkinnon voittaja on aiheuttanut ristiriitaisia tunnelmia sekä lukijoissa että kriitikoissa. Toisaalta kirjan rohkeaa aihevalintaa ja runollista muodolla leikittelyä on kiitelty ja ihmetelty, toisaalta taas jotkut ovat vierastaneet juuri näitä samoja asioita: rakkautta ja rakastelua kahden 14-vuotiaan tytön välillä sekä kieltä ja tyyliä, jotka yhtä lailla rikkovat perinteisiä normeja. Minä kuulun niihin lukijoihin, jotka eivät oikein saaneet kirjasta otetta. Hengästyttävä kerrontatyyli lähinnä ärsytti ja väsytti; henkilöhahmojen "teiniys" samoin. Ehkä tämä on todella nimenomaan nuorten kirja, koska en ihan ollut samalla aallonpituudella tarinan kan...