Siirry pääsisältöön

Alison Bechdel: Lepakkoelämää III

Syksyn ensimmäinen ja henkilökohtaisesti yksi odotetuimmista uutuuksista on nyt virallisesti luettu! Alison Bechdelin Lepakkoelämää -sarjan kolmas osa jatkaa saman ystäväporukan edesottamuksien kuvailua kuin aiemmat kaksi osaa. Hulvatonta huumoria, sukupuolistereotypioiden rikkomista ja poliittista satiiria mahtuu tähänkin osaan yllin kyllin.

Koska kokoelmassa käsitellään (enimmäkseen) lesboporukan elämää, takakannen vertaus Suomessakin tunnettuun L-koodiin on tietenkin lähes pakollinen. Minusta kokoelma muistuttaa (nimeä myöten!) enemmän Sinkkuelämää-sarjaa, sellaisena poliittisesti värittyneenä sateenkaariversiona. ;) Lisäksi sen teemoja vaivaa sama trendi kuin Sinkkuelämää-sarjan myöhempiä kausia: juuri kukaan ei ole enää sinkku. Tässä kolmannessa osassa rekisteröidään ahkerasti parisuhteita, hankitaan lapsia ja pohditaan kasvatusongelmia. Niissä muutamissa vannoutuneissa sinkuissa ympärillä tikittävät biologiset kellot herättävät tietenkin hämmennystä:


Kokoelmasta käy myös hyvin ilmi se, miten suuri rooli politiikalla on USA:ssa ja miten poliittinen kysymys seksuaalisuus siellä on. Kokoelman poliittiset tapahtumat ovat sikäli jo vanhentuneita, että se sijoittuu vuosituhanteen vaihteeseen. Politiikan seuraaminen on ystäväporukalle arkipäivää ja esimerkiksi Bushin valinta presidentiksi Floridan vaaliskandaalin myötä on hyvä syy masentua ja hakea psykiatrista apua! Näin taas varaudutaan Y2K:n ongelmiin vuodenvaihteessa:


Pidän Bechdelin tyylistä, siitä donrosamaisesta piirteestä, että ruuduista löytyy välillä yllättäviä yksityiskohtia ja "sivujuonia". Samalla kun käydään syvällistä keskustelua lähes puolet ruuduista peittävissä puhekuplissa, voi ruutujen alavasemmassa nurkassa olla meneillään vaikkapa pillerinsyöttöoperaatio koiralle, jota ei välttämättä huomaa, jos keskittyy vain stripin "pääjuoneen". :)

Lepakkoelämää III ei vedä vertoja Bechdelin Hautuukoti -teokselle, mutta on silti ehdottomasti tutustuminen arvoinen!

Alison Bechdel: Lepakkoelämää III. Like. 2011. 108 sivua.
Englanninkielinen alkuteos: The Essential Dykes to Watch Out For
Suomentaja: Tarja Sahlstén

Linkit:
DykestoWatchOutFor.com [in English]
Like: Lepakkoelämää III
Like: Alison Bechdel

Kommentit

  1. Minulla menee osa, samannäköisistä henkilöhahmoista tosi helposti sekaisin. Muuten tykkään tästä sarjasta. Kaikkea en ihan ymmärrä, esimerkiksi ruudun vieressä olevia pieniä huomatuksia, kelle jokin juttu on tarkoitettu piikiksi, mutta en anna niiden häiritä. :)

    VastaaPoista
  2. Heippa! Nyt täytyy kyllä mainita, että aivan ihana taustakuva blogissasi! Pisteet kotiin! Syksyä odotellessa.. :)

    VastaaPoista
  3. Politiikka on aihepiiri, joka kiinnostaa minua, koska se vaikuttaa kaikkeen ja ymmärrän hyvin, että Bushin valinta aikanaan saattoi hyvinkin viedä monet masennuksen partaalle.

    Olen joskus miettinyt Bechdelin kirjojen lukemista, mutta olisi varmaan parasta aloittaa ensimmäisestä? :)

    VastaaPoista
  4. Hanna, samat "piikit" menevä minulta ohi, taitaa olla jotain Bechdelin sisäpiirin vitsejä... Tämän osan henkilöhahmoissa pysyi suunnilleen kärryillä, kunnes mukaan tuli jotain aiempien osien ex-tyttöystäviä. Ne kuviot menivät vähän ohi. :)

    Gammur, kiitos!! :) Mukavaa syksyä!

    Katja, kannattaa tutustua jos politiikka - erityisesti USA:n sellainen - kiinnostaa! Osat ovat periaatteessa itsenäisiä, mutta henkilöhahmot muistaakseni esitellään ekassa osassa perusteellisemmin. Kannattaa myös kokeilla Bechdelin Hautuukoti-sarjakuvaa. Se on aika erilainen kuin nämä Lepakkoelämää-sarjan kokoelmat, mutta edustaa Bechdeliä parhaimmillaan! :)

    VastaaPoista
  5. Minä pidin aivan älyttömästi hautuukodista, mutta Lepakkoelämää II ei enää innostanut ja jäi kesken.

    Aloita Katja Hatuukodista, se on UPEA!

    VastaaPoista
  6. anni, Hautuukoti paini tosiaan ihan eri sarjassa kuin Lepakkoelämää-kokoelmat. :)

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Anni Kytömäki: Kultarinta

Kansi: Sanna-Reeta Meilahti Mutta ehkä muut ihmiset eivät metsässä ole samoja kuin avotaivaan alla. He muuttuvat yhtä aikaa läpinäkyviksi ja salaperäisiksi, tavallisiksi ja oudoiksi, samaksi aineeksi kuin tuuli, linnunlaulu ja neulasten kärjissä tiukkuvat vesihelmet. Metsässä heidän ytimeensä näkee hetkittäin. Tai ei, sen vain aavistaa. Olin lukenut yhden sivun ja yli 600 oli vielä edessä, kun minun piti laskea kirja alas ja hengähtää hetki. Anni Kytömäen kirjoitustyyli on pakahduttavan kaunista, lumoavaa, tarkkaa ja kuvailevaa. Luontosanat kuulostavat eksoottisilta uudissanoilta, mutta samalla ikiaikaisen perinteisiltä. Puhutaan murskasiipi linnusta, vesikivestä , maata suonivista poluista ja äänestä, joka sujuttelee puiden takaa. Sanotaan, että suomen kielessä ja murteissa on satoja eri sanoja pelkästään lumelle, mutta Kytömäen romaani osoittaa, miten runsaasti kielestä löytyy myös muita Suomen luontoon ja metsien kulttuuriperintöön liittyviä sanoja, joita tällainen luonnos

William Shakespeare: Romeo ja Julia

Voi Romeo, Romeo, miksi olet Romeo? Hylkää isäsi ja kiellä nimesi, tai jos et tahdo, vanno että rakastat, enkä minä silloin ole Capulet. Romeo ja Julia taitaa olla yksi esitetyimmistä ja tunnetuimmista (ellei tunnetuin) Shakespearen näytelmistä, "kaikkien aikojen rakkaustarina", josta on tehty tuhat ja yksi versiota ja uudelleentulkintaa. Shakespeare saa silti usein kaiken kunnian rakkaustarinan keksimisestä; moni ei tiedä, että hän ei suinkaan ollut ensimmäinen, joka kirjoitti Romeon ja Julian kohtalokkaasta suhteesta. Tarinaa oli kerrottu eri muodoissa ympäri Eurooppaa jo vuosikymmenten ajan ennen Shakespearen näytelmäversiota, ja se oli hänen yleisölleen hyvin tuttu. Shakespearen pääasiallinen lähde oli eräs Arthur Brooken runoteos, Romeus and Juliet (1562), josta näytelmän juoni ja kaikki sen henkilöt ovat peräisin. Romeon ja Julian hienous ei ehkä perustukaan pelkkään tarinaan vaan tapaan, jolla Shakespeare sen esittää. Näytelmää pidetään mestariteoksena ositt

Tapio Tamminen: Islamin aseeton soturi: Ghaffar Khan ja talebanien synty

Ghaffar Khanin perustama Khudai Khidmatgar -liike on historiallisesti ilmeisesti ainutlaatuinen sosiaalinen keksintö, sillä missään muualla väkivallaton vastarintaliike ei ole järjestäytynyt kurinalaiseksi aseettomaksi armeijaksi. Eilisessä Hesarissa oli syyskuussa menehtyneen tietokirjailija Tapio Tammisen muistokirjoitus. Tamminen muistetaan ehkä parhaiten Tieto-Finlandian vuonna 2015 voittaneesta Kansankodin pimeämpi puoli -teoksesta (2015), mutta itse olen lukenut vain Tammisen vuonna 2011 ilmestyneen tietokirjan Abdul Ghaffar Khanista . Kirjan lukemisesta on jo aikaa, mutta bloggausta en ole siitä tehnyt, joten päätin nyt kaivella vanhat muistiinpanot esiin.   Islamin aseeton soturi kertoo siis Ghaffar Khanista, joka perusti maailman suurimmaksi rauhanarmeijaksi kutsutun aseettoman liikkeen 1920-luvun lopulla brittiläisen Intian luoteisella raja-alueella, joka on nykyisin osa Pakistania. Tällä vuosituhannella kyseinen alue on tullut tunnetuksi erityisesti Yhdysvaltain pommituksi