Siirry pääsisältöön

Heinäkuun luetut

Heinäkuu oli varsin fantasia- ja utopiaromaanipainotteinen kuukausi. Luin yhteensä kahdeksan kirjaa, joista tosin yksi oli Maameren tarinoiden kolmen ensimmäisen osan yhteispainos.

Heinäkuun luetut:

Sheri S. Tepper: Portti naisten maahan
Erlend Loe: Tosiasioita Suomesta
Eija Lappalainen & Anne Leinonen: Routasisarukset
Ursula K. Le Guin: Maameren tarinat 1: Maameren velho
Gerd Brantenberg: Egalian tyttäret
Emile Ajar: Elämä edessäpäin
Ursula K. Le Guin: Maameren tarinat 2: Atuanin holvihaudat
Ursula K. Le Guin: Maameren tarinat 3: Kaukaisin ranta

Näistä ehdottomasti vaikuttavin lukukokemus oli Elämä edessäpäin. Taidan vieläkin olla vähän päähenkilö Momon kerronnan lumoissa... (Nyt vasta tajusin kirjan kannen hienouden! Madame Rosahan se siinä esittää itse taloa, jonka sisältä paljastuu muistojen huoneita...)
Fantasiamaailmojen puolella erityisesti Routasisarukset yllätti positiivisesti.

Huomasin myös vasta tänään, että Aamulehdessä on ollut juttu kirjabloggaajista. Hienoa että arvostusta ja kiinnostusta löytyy valtakunnallista mediaa myöten! Ja totta kai kirjabloggaajat ovat varteenotettavia kriitikoita! :) Ainakin minusta kirjablogien hienous piilee osaksi juuri siinä, että värikkääseen joukkoon  mahtuu mukaan kaikenlaista lukijaa ja eri tyyleillä kirjoittavia bloggaajia. Vaikka osa varmasti kirjoittaa työkseen tai työskentelee muuten kirjojen parissa, osa on ihan tavallisia peruslukutoukkia, "harrastelijalukijoita", jos niin voi sanoa. :)

Aamulehden verkkosivujen juttu on suppeampi versio painetun paperiversion kirjablogijutusta, jossa esiteltiin ilmeisesti useampikin kirjablogi kuvakaappauksineen. Haluaisiko joku onnekas paperiversion omistaja vinkata uteliaalle, mitkä ovat ne blogit, jotka olivat saaneet kunnian päätyä lehteen? Tosin haluan kyllä lukea koko jutun, vaikka oma blogi ei siellä esiintyisikään. :) Täytyy rientää huomenna kirjastoon ja toivoa, että siellä säilytetään vähän vanhempiakin sanomalehtiä jossain lokerossa.

Kommentit

  1. Lehdessä oli siis itse artikkelissa mainittu Salla Brunoun Sallan lukupäiväkirja, ja ohessa oli kolme Sallan seuraamaa blogia: Booking it some more, Nulla dies sine legendo ja Saran kirjat, joita suositeltiin.

    Sitten oli tämä kahdeksan blogin esittely otsikolla Aloita näistä blogeista, ja siinä olivat nämä kahdeksan blogia: K-blogi - koko lailla kirjallisesti, Erjan lukupäiväkirja, Kirsin kirjanurkka, Humisevalla harjulla, Vinttikammarissa, Kaiken voi lukea!, Sivukirjasto ja P.S. Rakastan kirjoja.

    VastaaPoista
  2. Pakko tulla kommentoimaan, että Routasisarukset on parhaillaan luvun alla, ja hyvältä maistuu tähän mennessä! Törsäsin Morren maailman arpajaisissa voittamani palkinnon Tampereen akateemisessa siihen, sinun ja Sallan juttujen innoittamana :-)

    VastaaPoista
  3. Routasisarukset odottaa hyllyssäni lukemistaan, polttelisi jo hypätä muutama kirja yli sitä lukemaan :)

    Oletko muuten lukenut vielä Maameren tarun muita osia? Niitä löytyy muistaakseni kuudenteen osaan asti.

    VastaaPoista
  4. Sara, kiitos tiedosta! :) Moni tuttu blogi on päässytkin lehteen. Toivottavasti paperiversio vielä löytyy kirjastosta...

    Booksy, hienoa!! Onpa mukavaa lukea tällaisia kommentteja. ;) Tulen sitten lukemaan arviosi, kun olet lukenut kirjan.

    Maisie, kiitos kommentista ja tervetuloa! Löysin juuri blogisi. :)
    En ole (vielä!) lukenut Maameren muita osia, mutta varmasti tutustun niihin jossain vaiheessa.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Anni Kytömäki: Kultarinta

Kansi: Sanna-Reeta Meilahti Mutta ehkä muut ihmiset eivät metsässä ole samoja kuin avotaivaan alla. He muuttuvat yhtä aikaa läpinäkyviksi ja salaperäisiksi, tavallisiksi ja oudoiksi, samaksi aineeksi kuin tuuli, linnunlaulu ja neulasten kärjissä tiukkuvat vesihelmet. Metsässä heidän ytimeensä näkee hetkittäin. Tai ei, sen vain aavistaa. Olin lukenut yhden sivun ja yli 600 oli vielä edessä, kun minun piti laskea kirja alas ja hengähtää hetki. Anni Kytömäen kirjoitustyyli on pakahduttavan kaunista, lumoavaa, tarkkaa ja kuvailevaa. Luontosanat kuulostavat eksoottisilta uudissanoilta, mutta samalla ikiaikaisen perinteisiltä. Puhutaan murskasiipi linnusta, vesikivestä , maata suonivista poluista ja äänestä, joka sujuttelee puiden takaa. Sanotaan, että suomen kielessä ja murteissa on satoja eri sanoja pelkästään lumelle, mutta Kytömäen romaani osoittaa, miten runsaasti kielestä löytyy myös muita Suomen luontoon ja metsien kulttuuriperintöön liittyviä sanoja, joita tällainen luonnos

William Shakespeare: Romeo ja Julia

Voi Romeo, Romeo, miksi olet Romeo? Hylkää isäsi ja kiellä nimesi, tai jos et tahdo, vanno että rakastat, enkä minä silloin ole Capulet. Romeo ja Julia taitaa olla yksi esitetyimmistä ja tunnetuimmista (ellei tunnetuin) Shakespearen näytelmistä, "kaikkien aikojen rakkaustarina", josta on tehty tuhat ja yksi versiota ja uudelleentulkintaa. Shakespeare saa silti usein kaiken kunnian rakkaustarinan keksimisestä; moni ei tiedä, että hän ei suinkaan ollut ensimmäinen, joka kirjoitti Romeon ja Julian kohtalokkaasta suhteesta. Tarinaa oli kerrottu eri muodoissa ympäri Eurooppaa jo vuosikymmenten ajan ennen Shakespearen näytelmäversiota, ja se oli hänen yleisölleen hyvin tuttu. Shakespearen pääasiallinen lähde oli eräs Arthur Brooken runoteos, Romeus and Juliet (1562), josta näytelmän juoni ja kaikki sen henkilöt ovat peräisin. Romeon ja Julian hienous ei ehkä perustukaan pelkkään tarinaan vaan tapaan, jolla Shakespeare sen esittää. Näytelmää pidetään mestariteoksena ositt

Tapio Tamminen: Islamin aseeton soturi: Ghaffar Khan ja talebanien synty

Ghaffar Khanin perustama Khudai Khidmatgar -liike on historiallisesti ilmeisesti ainutlaatuinen sosiaalinen keksintö, sillä missään muualla väkivallaton vastarintaliike ei ole järjestäytynyt kurinalaiseksi aseettomaksi armeijaksi. Eilisessä Hesarissa oli syyskuussa menehtyneen tietokirjailija Tapio Tammisen muistokirjoitus. Tamminen muistetaan ehkä parhaiten Tieto-Finlandian vuonna 2015 voittaneesta Kansankodin pimeämpi puoli -teoksesta (2015), mutta itse olen lukenut vain Tammisen vuonna 2011 ilmestyneen tietokirjan Abdul Ghaffar Khanista . Kirjan lukemisesta on jo aikaa, mutta bloggausta en ole siitä tehnyt, joten päätin nyt kaivella vanhat muistiinpanot esiin.   Islamin aseeton soturi kertoo siis Ghaffar Khanista, joka perusti maailman suurimmaksi rauhanarmeijaksi kutsutun aseettoman liikkeen 1920-luvun lopulla brittiläisen Intian luoteisella raja-alueella, joka on nykyisin osa Pakistania. Tällä vuosituhannella kyseinen alue on tullut tunnetuksi erityisesti Yhdysvaltain pommituksi