Siirry pääsisältöön

Kevään 2012 kirjat

Useissa blogeissa on jo esitelty kevään uutuuskirjojen listoja ja olen jo bongaillut niistä muutamia kiinnostavia uutuuksia. Kevät ei ehkä vedä vertoja viime syksyn listalle (jolta minulla tosin on edelleen n. 2/3 lukematta...), mutta mukaan mahtuu silti vaikka mitä, mm. yllättävän paljon kiinnostavia novellikokoelmia!

Tammi:
Emma Donoghue: Huone (01/2012). Haluan lukea suomennoksen osittain sen vuoksi, että minua kiinnostaa, miten Jackin käyttämä eriskummallinen kieli on onnistuttu kääntämään. Ja osittain siksi, että tämä on niitä kirjoja, jotka tekee mieli lukea uudestaan. :)
Haruki Murakami: Norwegian Wood (01/2012). Olen lukenut tämän englanniksi vuosia sitten ja katsoin äskettäin elokuvan. Leffa ei vakuuttanut, mutta kirjan tunnelma olisi kiva palauttaa mieleen.

Avain:
Seija Vilén: Pohjan akka (02/2012). Vilén ei vielä saanut minusta vannoutunutta fania Mangopuun alla -romaanin myötä, mutta uuden romaanin Kalevala-aihe kiinnostaa. Kuulostaa tosin vähän Johanna Sinisalon Sankareilta...
Daniyal Mueenuddin: Hunajaa ja tomua (03/2012). Aloitin tämän Pakistaniin sijoittuvan novellikokoelman jo englanniksi, mutta taidan odotella suomennosta ja lukea sen sitten loppun.

Otava:
Anne Swärd: Kesällä kerran (03/2012). Tätä odotan kevään kirjoista ylivoimaisesti eniten! Viime vuonna suomennettu Viimeiseen hengenvetoon oli yksi parhaista viime vuonna lukemistani kirjoista, joten odotukset uudelle suomennokselle ovat ainakin jo valmiiksi korkealla. > LUETTU!
Joel Haahtela: Traumbach (01/2012). Odottelee jo yöpöydällä vuoroaan... > LUETTU!

WSOY:
Andreï Makine: Ikuisen rakkauden kosketuksia (06/2012). Novellikokoelma Makinelta!
Tuuve Aro: Himokone (03/2012). Uusi kokoelma yhdeltä kotimaisista suosikkikirjailijoistani novellikokoelmien piiristä. > LUETTU!
Tuomas Kyrö: Mielensäpahoittaja ja ruskea kastike (04/2012). Tuleekohan Mielensäpahoittajasta oikein kirjasarja..? > LUETTU!
Annika Idström: Veljeni Sebastian (03/2012). Tämä on ilmestynyt alun perin jo vuonna 1985, mutta en ole lukenut sitä. Vaikutti tutustumisen arvoiselta kuvauksen perusteella. > LUETTU!
Amor Towles: Seuraelämän säännöt (05/2012). Kuulosti ainakin lievästi kiinnostavalta, joten päätyy luultavasti vähintään selailtavaksi. ;)

Gummerus:
Turkka Hautala: Kansalliskirja (03/2012). Harkintalistalle, vaikka Paluu ja Salo ovat vielä lukematta. > LUETTU!
Claire Castillon: Kuplissa (02/2012). Koska Castillonin aiempien novellikokoelmien häiriintyneet ihmissuhteet ovat jääneet mieleen kummittelemaan... > LUETTU!
Vladimir Nabokov: Naurua pimeässä (01/2012). Sopisikohan tämä jälkiruuaksi Anna Kareninan jälkeen? :)

Kommentit

  1. Kun jokin aika sitten selasin kustantamoiden kevätkirjoja, olin vähän pettynyt kun ei löytynyt niin paljon kiinnostavaa kuin viime keväänä tai viime syksynä! Tosin kiinnostukseni voi nousta montakin uutta kirjaa kohtaan, kun luen niistä herkullisia blogiarvioita :D

    Huone oli yksi odotetuimmista ja onkin jo odottelemassa lukuvuoroaan. Toivottavasti korkeat odotukseni eivät kaadu :)

    VastaaPoista
  2. Minullekin viime syksy oli uutuuskirjojen suhteen paljon kiinnostavampi mitä kevät. Toisaalta olen ollut huojentunut, ettei ole läheskään niin paljon kiinnostavia kirjoja nyt, niin vihdoin malttaa lukea niitä oman hyllyn vanhempiakin kirjoja jotka jo tovin odottaneet vuoroaan.

    VastaaPoista
  3. Kirjakevät vaikuttaa mielestäni niin hienolta. Sinulla on suosikeissasi/tärpeissäsi monia minullekin mieleisiä mm. Murakami (jota parhaillaan luen), Makine, Hautala, Haatela (jonka ehdin jo lukea) sekä ehkä Vilénkin. Nyt aloin kiinnostua Swärdistä.

    VastaaPoista
  4. Tuuve Aron nimi on jäänyt mieleen sinun kehuistasi. TÄytyypä siis seurata mitä tykkäät uusimmasta, josko minäkin sitten saisin aikaiseksi tutustua. :)

    VastaaPoista
  5. Paljon kiinnostavaa, mutta ei ehkä niin paljon kuin syksyllä - mikä on ihan kiva, jotta ehtii ottamaan vastaan kevään aurinkoa =)

    Laitoin muuten kommenttia tuonne aiempaan kirjoitukseesi (Shamsie), en tiedä, miten se on jäänyt huomioitta :O

    VastaaPoista
  6. Tuo Pohjan akka on minullakin sellaisessa alustavassa seurannassa... nappaan jos tulee vastaan.

    VastaaPoista
  7. Tuo Donoghue nousee nyt esiin tuon tuostakin, mulle vielä täysin tuntematon kirjailija, täytynee tutustua...

    VastaaPoista
  8. Laura, minäkin uskon että kevätkirjojen lista kasvaa vielä muiden blogien myötä. Toivottavasti pidät Huoneesta! :)

    Susa, heh, sama ongelma täälläkin. Minulla taitaa lisäksi olla puoli hyllymetrillistä viime vuoden puolella lainattuja kirjaston kirjoja, jotka odottelevat vuoroaan.

    Katja, huomasinkin että olit juuri kirjoittanut Murakamista! :) Swärdiin kannattaa tutustua, vaikka tästä tulevasta romaanista en osaa sanoa vielä mitään...

    Salla, kiva kuulla! Saa nähdä onko uusi novellikokoelma aiempien veroinen. :)

    Mari A., niinpä, mutta kyllä niitä luettavia aina riittää. ;) Käyn vastaamassa myös aiempaan kommenttiisi.

    Booksy, odotan mielenkiinnolla arvioita Pohjan akasta. Mangopuun alla taisi aiheuttaa blogeissa pääosin positiivisia reaktioita, mutta minä en vain ollut vakuuttunut.

    Erja, Huone kannattaa ehdottomasti lukea!

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

William Shakespeare: Romeo ja Julia

Voi Romeo, Romeo, miksi olet Romeo? Hylkää isäsi ja kiellä nimesi, tai jos et tahdo, vanno että rakastat, enkä minä silloin ole Capulet. Romeo ja Julia taitaa olla yksi esitetyimmistä ja tunnetuimmista (ellei tunnetuin) Shakespearen näytelmistä, "kaikkien aikojen rakkaustarina", josta on tehty tuhat ja yksi versiota ja uudelleentulkintaa. Shakespeare saa silti usein kaiken kunnian rakkaustarinan keksimisestä; moni ei tiedä, että hän ei suinkaan ollut ensimmäinen, joka kirjoitti Romeon ja Julian kohtalokkaasta suhteesta. Tarinaa oli kerrottu eri muodoissa ympäri Eurooppaa jo vuosikymmenten ajan ennen Shakespearen näytelmäversiota, ja se oli hänen yleisölleen hyvin tuttu. Shakespearen pääasiallinen lähde oli eräs Arthur Brooken runoteos, Romeus and Juliet (1562), josta näytelmän juoni ja kaikki sen henkilöt ovat peräisin. Romeon ja Julian hienous ei ehkä perustukaan pelkkään tarinaan vaan tapaan, jolla Shakespeare sen esittää. Näytelmää pidetään mestariteoksena ositt

José Saramago: Luola

[...] jotkut lukevat koko ikänsä eivätkä pääse koskaan lukemansa sisälle, he takertuvat tekstiin eivätkä ymmärrä että sanat ovat vain virtaavan joen poikki aseteltuja kiviä, ne ovat sitä varten että pääsisimme niitä myöten toiselle rannalle, sillä pääasia on juuri se toinen ranta, Paitsi jos, Paitsi jos mitä, Paitsi jos sellaisella joella ei olekaan pelkästään kahta rantaa vaan monta, jos jokainen lukija on itse oma rantansa ja jos se ranta, jolle hänen on päästävä, onkin juuri hänen ja vain hänen [...] Yritin joskus lukea José Saramagon Toinen minä -romaania, mutta en päässyt muutamaa kymmentä sivua pidemmälle. En pitänyt kilometrin pituisista lauseista, verkkaisesta tahdista ja sekavasta dialogista, jossa ei tiennyt kuka sanoi mitäkin. Tartuin siis hieman vastahakoisesti lukupiirikirjaamme Luolaan . Yllätyin, miten mukaansatempaava romaani oli (ainakin Toiseen minään verrattuna!) ja luin kuin luinkin 400-sivuisen järkäleen vajaassa viikossa. Tyyli tuntui heti alusta lähtien pe

Miki Liukkonen: Lapset auringon alla

100 on hyvä numero, hän ajatteli, se on tasapainoinen luku. Sillä on neljä jalkaa, se tuoksuu Omolle ja se on kissa. Niinpä Jonas osti appelsiineja. Hän osti niitä neljä, yhtä monta kuin kissalla on jalkaa, ja saippuaa, samanlaista kuin mitä mummolassa oli ollut hänen lapsuudessaan. Vihreää ja mäntysuovan tuoksuista. Tällaisen saippuan olemassaolon Jonas ehdottomasti hyväksyi, ei pelkästään sen nostalgia-arvon takia vaan myös yleisen hygienian. Tämä on ensimmäinen kirja, jolla osallistun Sivumennen-podcastin ja -blogin #hyllynlämmittäjä-haasteeseen, jossa tarkoituksena on lukea vuoden aikana 12 vielä lukematonta kirjaa omasta hyllystä. Miki Liukkosen Lapset auringon alla on odottanut hyllyssä lukemistaan jo useamman vuoden ajan, muistaakseni ilmestymisvuodestaan (2013) lähtien. Liukkonenhan on oululainen kirjallisuuden enfant terrible ; nuoren, boheemin, vähän hullun rappiorunoilijan perikuva, joka väitti - kenties vain puolivakavissaan - uudistavansa suomalaisen kirjallisuude