Siirry pääsisältöön

Helmikuun luetut

 
Helmikuussa luin yhteensä kuusi romaania, mutta blogiarviot laahaavat sen verran aikataulusta jäljessä, etten ole ehtinyt kirjoitella yhdestäkään vielä enempää.

Helmikuun luetut:
Agatha Christie: Idän pikajunan arvoitus
Maile Chapman: Your Presence is Requested at Suvanto
Rosa Liksom: Hytti nro 6
Anne Swärd: Kesällä kerran
Stephenie Meyer: Twilight
Joni Pyysalo: Ja muita novelleja

Varsin monipuolinen lista ainakin omasta mielestäni. :) Agatha Christie toimi erään anoppilassa vietetyn viikonlopun hätävaralukemisena, kun tekeminen uhkasi loppua kesken ja hain jotain viihdykettä kirjahyllyn puolelta. Idän pikajunan arvoitus (Murder on the Orient Express) on dekkariklassikko, jossa Hercule Poirot selvittää junassa tapahtuvaa murhaa. En tee kirjasta erillistä blogipäivitystä, mutta se toimi erinomaisesti viikonlopun pelastajana: sopiva yhdistelmä viihdettä, jännitystä ja aivojumppaa.

Yhdysvaltalaisen Maile Chapmanin romaani oli heräteostos kirjakaupasta. Naisten parantolaan jossain päin 1920-luvun Suomea sijoittuva kirja kuulosti niin kummalliselta tapaukselta, että pakkohan siihen oli tutustua. Siitä lisää myöhemmin...

Rosa Liksomin Hytti nro 6 oli vaikuttava mestariteos ja ensimmäinen Liksomilta lukemani kirja! Anne Swärdin Kesällä kerran ei puolestaan kolahtanut minuun yhtä kovaa kuin Viimeiseen hengenvetoon.

Ja ei, lista ei valehtele seuraavan nimen kohdalla. Sivistin itseäni tässä kuussa lukemalla Stephenie Meyerin Twilightin. :) Eli siis ensimmäisen osan samannimistä sarjaa, jonka olin joskus aiemmin ylenkatseellisesti päättänyt jättää tylysti huomiotta (teinivampyyreja, pyh! Anne Ricen jälkeen ei tunnu missään!). Vietin Bellan ja Edwardin seurassa yhden vampyyrirakkaudentäyteisen viikonlopun, josta toipuminen saattaa hieman kestää... ;) Myöhemmin luvassa on pidempi arvio, jossa yritän puolustella kirjaan koukkuuntumistani ja kirjoittaa ankaran kriittisesti Meyerin vampyyreista, teiniromantiikasta ja siitä, mikä ihme tekee näin huonosta kirjasta niin addiktoivan.

Viimeisenä vuorossa oli vielä kuukauden ainoa mieskirjailija, Joni Pyysalo, ja novellikokoelma Ja muita novelleja. Kokoelmasta minulla on sekä hyvää että huonoa sanottavaa, mutta siitäkin lisää siis myöhemmin...

Loppukevennyksenä vielä neljä oudointa hakusanaa, jolla blogiini on tässä kuussa päädytty:
margaret atwood kuollut
keski-ikäisen yksinäisyys parisuhteessa
terapia hysteerinen nauru 
parhaat selitykset miksen ole koulussa

Margaret Atwood on tietääkseni elossa ja voi hyvin. Ja epäilen kovasti, onko listan viimeisenä olevan hakusanan käyttäjä löytänyt blogistani mitään kovin hyödyllistä. :D

Aurinkoista viikonloppua!

P.S. Kohta 100 lukijaa! Olisikohan sitten aika järjestää blogini ihkaensimmäinen arvonta..? :)

Kommentit

  1. Hauskoja halusanoja :)

    Niitä on muilta hauska lukea.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oudoimmat hakusanat saattavat kyllä piristää kummasti päivää. :)

      Poista
  2. Hahaa, sinä siis koukutuit Twilightiin! Innolla odotan puolustelevais-kriittistä arviotasi ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Myönnän, koukutuin ja pahasti! En ehkä kuitenkaan uskalla tarttua vielä muihin osiin, koska epäilen, että niissäkin on koukkuuntumisvaara, jota joudun sitten taas selittelemään ja puolustelemaan - itselleni ja muille. :D

      Poista
  3. Blogisi ja arvostelusi ovat mahtavia! Jos olet kiinnostunut lukemaan ja arvostelemaan myös hieman amatöörimaisia tuotoksia kannattaa vilkaista minun blogiani http://vituperativesinners.blogspot.com/
    Olisi kiva saada myös tuollaista ammattimaista ja hyvää arviointia! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh, kiitos vain suorastaan ylitsevuotavista kehuista! :) Hauska blogi-idea teillä, jään seurailemaan mielenkiinnolla...

      Poista
  4. Mahtavia hakusanoja, kiitos kun jaoit! :D

    VastaaPoista
  5. Hauska yhteensattuma: minäkin olen lukenut Christietä ja Swärdiä. Tosin luin eri kirjat kuin sinä. Mulla on vähän ristiriitaiset fiilikset Swärdin kirjasta Viimeiseen hengenvetoon, jonka olet jo aiemmin arvioinut. Alussa en saanut oikein kirjasta otetta, mutta loppua kohden kirja parani ja olen tyytyväinen, että luin kirjan loppuun asti. Kirja jäi mieleen pitkäksi aikaa eli vaikuttava se oli.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin muistan, että oli todella vaikea jälkeenpäin kuvailla, mikä Swärdin ekassa kirjassa vetosi niin voimakkaasti. Jokin juttu siinä oli...

      Poista
  6. Olet lukenut hyviä kirjoja. Minäkin luin Swärdin ja pidin kovasti. Ja aiempaan Traumbach-postaukseesi pitää sanomani, että olen ihan samoilla linjoilla kanssasi.

    Mutta nyt tulin kertomaan, että voitit lohdutuspalkinnon arvonnassani. Onnea. :)

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

William Shakespeare: Romeo ja Julia

Voi Romeo, Romeo, miksi olet Romeo? Hylkää isäsi ja kiellä nimesi, tai jos et tahdo, vanno että rakastat, enkä minä silloin ole Capulet. Romeo ja Julia taitaa olla yksi esitetyimmistä ja tunnetuimmista (ellei tunnetuin) Shakespearen näytelmistä, "kaikkien aikojen rakkaustarina", josta on tehty tuhat ja yksi versiota ja uudelleentulkintaa. Shakespeare saa silti usein kaiken kunnian rakkaustarinan keksimisestä; moni ei tiedä, että hän ei suinkaan ollut ensimmäinen, joka kirjoitti Romeon ja Julian kohtalokkaasta suhteesta. Tarinaa oli kerrottu eri muodoissa ympäri Eurooppaa jo vuosikymmenten ajan ennen Shakespearen näytelmäversiota, ja se oli hänen yleisölleen hyvin tuttu. Shakespearen pääasiallinen lähde oli eräs Arthur Brooken runoteos, Romeus and Juliet (1562), josta näytelmän juoni ja kaikki sen henkilöt ovat peräisin. Romeon ja Julian hienous ei ehkä perustukaan pelkkään tarinaan vaan tapaan, jolla Shakespeare sen esittää. Näytelmää pidetään mestariteoksena ositt

José Saramago: Luola

[...] jotkut lukevat koko ikänsä eivätkä pääse koskaan lukemansa sisälle, he takertuvat tekstiin eivätkä ymmärrä että sanat ovat vain virtaavan joen poikki aseteltuja kiviä, ne ovat sitä varten että pääsisimme niitä myöten toiselle rannalle, sillä pääasia on juuri se toinen ranta, Paitsi jos, Paitsi jos mitä, Paitsi jos sellaisella joella ei olekaan pelkästään kahta rantaa vaan monta, jos jokainen lukija on itse oma rantansa ja jos se ranta, jolle hänen on päästävä, onkin juuri hänen ja vain hänen [...] Yritin joskus lukea José Saramagon Toinen minä -romaania, mutta en päässyt muutamaa kymmentä sivua pidemmälle. En pitänyt kilometrin pituisista lauseista, verkkaisesta tahdista ja sekavasta dialogista, jossa ei tiennyt kuka sanoi mitäkin. Tartuin siis hieman vastahakoisesti lukupiirikirjaamme Luolaan . Yllätyin, miten mukaansatempaava romaani oli (ainakin Toiseen minään verrattuna!) ja luin kuin luinkin 400-sivuisen järkäleen vajaassa viikossa. Tyyli tuntui heti alusta lähtien pe

Miki Liukkonen: Lapset auringon alla

100 on hyvä numero, hän ajatteli, se on tasapainoinen luku. Sillä on neljä jalkaa, se tuoksuu Omolle ja se on kissa. Niinpä Jonas osti appelsiineja. Hän osti niitä neljä, yhtä monta kuin kissalla on jalkaa, ja saippuaa, samanlaista kuin mitä mummolassa oli ollut hänen lapsuudessaan. Vihreää ja mäntysuovan tuoksuista. Tällaisen saippuan olemassaolon Jonas ehdottomasti hyväksyi, ei pelkästään sen nostalgia-arvon takia vaan myös yleisen hygienian. Tämä on ensimmäinen kirja, jolla osallistun Sivumennen-podcastin ja -blogin #hyllynlämmittäjä-haasteeseen, jossa tarkoituksena on lukea vuoden aikana 12 vielä lukematonta kirjaa omasta hyllystä. Miki Liukkosen Lapset auringon alla on odottanut hyllyssä lukemistaan jo useamman vuoden ajan, muistaakseni ilmestymisvuodestaan (2013) lähtien. Liukkonenhan on oululainen kirjallisuuden enfant terrible ; nuoren, boheemin, vähän hullun rappiorunoilijan perikuva, joka väitti - kenties vain puolivakavissaan - uudistavansa suomalaisen kirjallisuude