Siirry pääsisältöön

Lisää paljastuksia!

Monen muun bloggaajan tavoin päätin avautua kertomalla hieman itsestäni, lukemisesta ja bloggaamisesta yleensä. Laitoin sekalaiset mietintäni erilliselle välilehdelle, "Kuka olen". Sieltä voi siis käydä lukemassa vähän enemmän siitä, millainen tapaus täällä nimimerkin takana piileskelee ja muuta höpinää. Huom! sisältää myös pakollisen "arvostelukappaleet-ja-minä" -osion. :)

Kommentit

  1. Hirmuisen kiva esittely, sait hymyilemään. :)

    (Muuten, miksi teepussien lappuja? Vain Liptonia vai muitakin merkkejä?)

    VastaaPoista
  2. Voi miten hyvälle mielelle tulin esittelystäsi :) Nuo teepussien laput näyttää ihanan aurinkoisilta! Oikein alkoi harmittamaan, kun en itse juo teetä, enkä näin ollen voi kartuttaa kokoelmaasi lahjoituksilla :D

    VastaaPoista
  3. Norkku, kiitos!
    En enää edes muista, mistä teepussilappujen kerääminen lähti liikkeelle. Keräilen ihan kaikkia merkkejä, mitään eri syrjitä. :)

    Maija, ihanaa kuulla, kiitos! :) Minäkin olen itse asiassa enemmän kahvi- kuin teeihmisiä, mutta kummasti kokoelma on karttunut vuosien varrella.

    VastaaPoista
  4. Oli kiva lukea esittely itsestäsi. Kuulun sosiaalisiin savolaisiin ja vaikka kirjablogeissa pääroolissa ovatkin kirjat, on aina ilo löytää ihminen kirjojen takaa.

    Teepussilappujen kerääminen on kyllä aika hauskan oloinen harrastus: suloisella tavalla outo! :)

    (Oi, ja luet nyt tuota Murakamia. Minulla on nyt kesken Franzenin Vapaus, mutta sen jälkeen aion tarttua divarista löytämääni Suureen lammasseikkailuun.)

    VastaaPoista
  5. Keräätkö nimenomaan Liptonia? Taidanpa yllättää sinut ennen joulua teelapuilla, mutta sulla on varmaan jo kaikki yleisimmät. :D

    VastaaPoista
  6. Katja, kiitos! :)
    (Hidastelen Murakamin kanssa, koska en halua, että se vielä päättyy. Uskallan sanoa jo nyt, että se on yksi parhaita Murakamin kirjoja, joita olen lukenut!)

    Hanna, voi, ihanaa! <3 En ole mitenkään Liptoniin "erikoistunut", eli kaikki teelajit ja -merkit menevät, eivätkä tuplakappaleet haittaa. ;)

    VastaaPoista
  7. Ihana harrastus, noi teelaput! Keräsin itse joskus banaanilappuja, mutta en päässyt kovinkaan pitkälle.

    VastaaPoista
  8. Olipa tosiaan kiva ja persoonallinen esittely! :)

    VastaaPoista
  9. Mukava esittely ja hurmaava keräilyharrastus, sangen uniikkikin varmaan, väittäisin ;)

    Teen juojajana voin mielelläni auttaa kokoelmasi kartuttamisessa, ostinkin juuri viime viikolla erilaisia tee-lajitelmia Ekolosta jne :) Laitatko mulle yhteystietosi, niin laitan kuun lopulla viimeistään tulemaan :)
    ( jarjellajatunteella(AT)gmail.com)

    VastaaPoista
  10. Erja, kiitos! :) Banaanilaput olisivat kyllä myös erikoinen keräilykohde...

    Maria, kiva kuulla, kiitos! :)

    Susa, olen kuullut vain yhdestä toisesta henkilöstä, joka myös keräilee teepussilappuja. Mutta saattaa heitä olla enemmänkin... :)
    Ihanaa, laitan sinulle sähköpostia! <3

    VastaaPoista
  11. Kröhöm, toinen keräilijäkummajainen ilmoittautuu ;D Minä kerään niitä teepussin päällyksiä, siis joiden sisään ne teepussit on pakattu :D Kerään vain sellaisia, joita olen itse juonut enkä säilö tuplakappaleita.

    Minullekin kirjojen kesken jättäminen tuottaa suurta henkistä tuskaa :D Aloitin Stephen Kingin Musta torni -sarjan aloitusosan useamman kerran uudelleen ennen kuin pääsin sen imuun. Jos olisin jättänyt sen tylysti kesken, olisin jäänyt ilman järisyttävää lukukokemusta!

    Myös nimimerkkiasiassa komppaan sinua, oli se sitten itsekkyyttä, arkuutta tai mitä lie haluan pysyä nimimerkin takana. Persoonani kuitenkin näkyy tekstini kautta. Toivottavasti.

    Pitäisi varmaan itsekin tehdä esittelysivu, tuntuu jo ikäänkuin kuuluvan asiaan :)

    VastaaPoista
  12. Villasukka, mahtavaa!! Me muodostaisimme selvästi hyvän keräilijätiimin: sinä saisit aina sen pussin päällyksen ja minä veisin sen lappusen sieltä narun päästä! Ja sitten kiisteltäisiin siitä, kuka juo sen varsinaisen teen... :D

    Minäkin toivon, että persoonani välittyy ensisijaisesti tekstin kautta. Siinä mielessä oma nimi ja pärstäkuva tuntuu aika toissijaiselta jutulta. :)

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Anna Karenina -kimppaluku

Nyt kun syksy on virallisesti polkaistu käyntiin syyskuun muodossa ja viimeisetkin kesälomat on varmaan pidetty, on aika tarttua uusiin haasteisiin myös lukemisen osalta. Tässä kuussa alkoi Kadonnutta aikaa etsimässä -haaste ja Satu pisti pystyyn Ruusun nimi -read-a-longin , mutta jos joku vielä kaipailee lukuhaastetta loppuvuodelle, niin nyt olisi oiva tilaisuus saada vertaistukea Anna Kareninan lukemiseen! Romaanin lukemalla voi samalla osallistua vaikka 10 klassikkoa -haasteeseen tai 500+ minihaasteeseen hiukan jälkijunassa. :) Itse laitan kimppaluvun pystyyn lähinnä haasteeksi itselleni, jotta saisin tämän tiiliskiven luettua vuoden loppuun mennessä. Mutta olisi ilahduttavaa, jos tähän uskaltautuisi mukaan muitakin, jotta kimppaluku olisi nimensä veroinen! :) Anna Karenina on alun perin julkaistu jatkokertomuksena, joten sen lukeminen osissa pidemmän ajan kuluessa on itse asiassa Tolstoin alkuperäiselle julkaisulle "uskollisempi" tapa lähestyä teosta. Romaani ja...

William Shakespeare: Romeo ja Julia

Voi Romeo, Romeo, miksi olet Romeo? Hylkää isäsi ja kiellä nimesi, tai jos et tahdo, vanno että rakastat, enkä minä silloin ole Capulet. Romeo ja Julia taitaa olla yksi esitetyimmistä ja tunnetuimmista (ellei tunnetuin) Shakespearen näytelmistä, "kaikkien aikojen rakkaustarina", josta on tehty tuhat ja yksi versiota ja uudelleentulkintaa. Shakespeare saa silti usein kaiken kunnian rakkaustarinan keksimisestä; moni ei tiedä, että hän ei suinkaan ollut ensimmäinen, joka kirjoitti Romeon ja Julian kohtalokkaasta suhteesta. Tarinaa oli kerrottu eri muodoissa ympäri Eurooppaa jo vuosikymmenten ajan ennen Shakespearen näytelmäversiota, ja se oli hänen yleisölleen hyvin tuttu. Shakespearen pääasiallinen lähde oli eräs Arthur Brooken runoteos, Romeus and Juliet (1562), josta näytelmän juoni ja kaikki sen henkilöt ovat peräisin. Romeon ja Julian hienous ei ehkä perustukaan pelkkään tarinaan vaan tapaan, jolla Shakespeare sen esittää. Näytelmää pidetään mestariteoksena ositt...

Vilja-Tuulia Huotarinen: Valoa valoa valoa

Kansi: Tuija Kuusela Valoa valoa valoa. Siinä kaikki mitä tuli mieleeni kun näin Mimin ensimmäisen kerran rannassa. Hän seisoi selkä minuun päin. Paskainen pukukoppi nojasi häntä vasten. Hän ei katsellut järvelle unelmoivasti vaan vittuuntuneena. Niin kuin hän ei olisi odottanut minua yhtään. Viime vuoden Finlandia Junior -palkinnon voittaja on aiheuttanut ristiriitaisia tunnelmia sekä lukijoissa että kriitikoissa. Toisaalta kirjan rohkeaa aihevalintaa ja runollista muodolla leikittelyä on kiitelty ja ihmetelty, toisaalta taas jotkut ovat vierastaneet juuri näitä samoja asioita: rakkautta ja rakastelua kahden 14-vuotiaan tytön välillä sekä kieltä ja tyyliä, jotka yhtä lailla rikkovat perinteisiä normeja. Minä kuulun niihin lukijoihin, jotka eivät oikein saaneet kirjasta otetta. Hengästyttävä kerrontatyyli lähinnä ärsytti ja väsytti; henkilöhahmojen "teiniys" samoin. Ehkä tämä on todella nimenomaan nuorten kirja, koska en ihan ollut samalla aallonpituudella tarinan kan...